Kenelle Hyvinkäätä rakennetaan?

Kenelle Hyvinkäätä rakennamme? Näin kysyttiin hyvinkääläisten taiteilijaresidenssin Villa Solbon pihalla järjestetyssä keskustelutlaisuudessa. Kultturivaikuttajien, poliitikkojen ja muiden hyvinkääläisten kesken käsiteltiin Hyvinkään rakennettua kulttuuriperintöä, sen kehittämistä ja suojelemista.

Puheenvuoroissa kiitettiin Hyvinkään olemassaolevia hyviä puolia ja tuotiin esiin monenlaisia ideoita. Rakennetun kultturiympäristön asiantuntija Lauri Putkonen huomautti, että Hyvinkää on pientalojen suurkaupunki, siitä ei tarvitse rakentaa mitään uutta Kalasatamaa.

Hyvinkään ympäristönsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Matti Nummelin muistutti kaupunkiluonnon tärkeydestä. Suomi on sitoutunut lisäämään vihreiden ja sinisten alueiden määrää, laatua ja monimuotoisuutta myös kaupungissa, tavoitteena on ”kehittyvä luontokaupunki”. Nummelin toi esiin maanlaajuisen muutoksen, jonka myötä peipposten ja pajulintujen kaltaiset pikkulintukannat ovat heikentyneet nopeasti: kaupungimetsikköjen suojelu tulisi tästäkin syystä pitää mielessä.

Monissa puheenvuoroissa toistui ajatus, että Hyvinkää vetää puoleensa väljyydellään ja että Jotta kaupungin uudet asukkaat kiintyisivät seutuunsa, historiaa pitää vaalia. Kaupungin vaaliminen on kaikkien vastuulla. Hyvinkään keskustassa on historiallista kerroksellisuutta, joka monista radanvarsitaajamista hupenee, kun tilalle rakennetaan korkeaa ja tiivistä kerrostaloa. Koska oltiin Solbossa, keskustelu käsitteli myös läheistä Meriluodon kevyen liikenteen siltaa ja aikeita rakentaa sen tilalle uusi silta autoliikenteelle.

Hyvinkään ympäristönsuojeluyhdistyksen ja Hyvinkää-Seuran yhteinen kannanotto huomautti kesäkuussa 2026 ”että kulttuuriympäristön hoitosuunnitelmassa tavoiteltu ohjausvaikutus arvokkaiden ympäristöjen ominaispiirteiden säilyttämiseen ei asiakirjassa näy.” Yhdistykset vaativat kiinnittämään huomiota kulttuuri- ja ilmastonäkökulmaan, jolloin korjaaminen ja uusiokäyttö olisi tärkeää: https://hyuffwingae.wordpress.com/2026/06/19/kulttuuri-ja-ilmastonakokulma-hyvinkaan-rakennuskantaan/

Hyvinkää on jo pitkään ollut taiteilijakaupunki, ja tähän perinteeseen sopi hyvin, että keskustelua käynnistelivät juuri paikkakunnan taiteilijat. Solbon keskustelutilaisuus sujui hyvässä hengessä, ja kaikki puheenvuoronsa pitäneet ja kommentoijat saivat aplodeja, oltiinpa sitten samaa tai eri mieltä.

Keskustelu jatkuu 1.9.2026 klo 17-19 Kaupungintalon aulassa.
Meriluodon siltaa käsittelevä adressi on auki täällä: https://www.adressit.com/sailytetaan_meriluodon_silta_kevyen_liikenteen_siltana

Näin naapurissa

Kesä on hyvää aikaa naapurivierailuille. Hyvinkään itäosat kuuluivat Hausjärveen vuosisatojen ajan, joten vieralu Hausjärven kotiseutumuseossa (per. 1949) vie juurille. Vanhaan viljamakasiiniin sijoitettu museo mainitaan Hausjärvi-Seuran sivuilla Kanta-Hämeen vanhimmaksi kotiseutumuseoksi. Näyttelyssä on monenlaista tietoa kivikaudelta sotienjälkeiseen aikaan. Museo on kesäisin auki kesäsunnuntaisin (7.6.-30.8.) klo. 12-16.

Kalle Kajander ja samanlainen pyörä, jota hän käytti Pariisin-reissullaan.

Eskon koulun luokkahuoneen entisöinti.

Vanhan museorakennuksen lisäksi kokonaisuuteen kuuluu kotiseututalo.

Koskelan maatilan päärakennus Hausjärven Kurun kylästä siirrettiin talkoilla kotiseututaloksi Kirkonkylään vuonna 2006. Siellä on useita sisustettuja huoneita, yhdessä huoneessa on lotta- ja suojeluskuntamuistoja, samoin kuin sodasta ja evakoista kertovia aineistoja.

Vuonna 2026 Kotiseututalo Koskela on avoinna kesäsunnuntaisin (7.6.-30.8.) klo. 12-16, jolloin siellä toimii myös kahvio. Museolippu näyttelyihin aikuisilta 5 €, ja samalla lipulla pääsee myös kotiseutumuseoon. https://hausjarviseura.fi/kotiseututalo-koskela/

Koskelan piharakennuksessa on omat kokoelmahuoneensa, joista yhdessä on tiivis ja mainio esitys maatalon naisten työstä.

Lisätietoja Hausjärvi-Seuran toiminnasta, muun muassa kouluyhteistyöstä, s. https://hausjarviseura.fi/

Palovesialtaasta Kaupunkisillan maauimalaksi

”Palovesialtaan rakennuttaminen Kaupunkisillan luo
Valtuusto myönsi 10,000 markkaa käyttövaroistaan n. s. Kaupunkisillan luo rakennettavan 20 X 20 m. suuruisen palovesialtaan töiden aloittamiseksi. Ainakin aluksi mainittu vesiallas rakennetaan vain palotarvetta silmälläpitäen, joten uima altaan rakentamisesta toistaiseksi luovuttiin. Tähän työhön, joka julistettiin kiireellisenä täytäntöön pantavaksi, käytetään etupäässä kauppalalta köyhäinhoitoa saaneita henkilöitä, jotka sitten luovuttavat osan palkastaan kauppalalle korvaukseksi saamastaan köyhäinavusta.” (Hyvinkään Sanomat 12.12.1933 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1837504?page=1)

Aamupostissa oli hiljattain juttua Kaupunkisillan maauimalasta, ja juttu muistutti mieleeni, että olin aikoinaan kirjoittanut blogissa lyhyesti maauimalasta. Mutta sen jälkeisinä vuosina olin käynyt läpi monenlaisia lähteitä, ja vanhoja sanomalehtiä oli tuotu paremmin saataville digitaaliseen Kansalliskirjastoon, joten millaiselta näyttää nyt maauimalan alkuhistoria?

Kuten usein on hankkeiden laita, myös maauimalan alkuhistoria on ollut vaiheittainen. Joulukuussa 1928 Hyvinkään Sanomat uutisoi aiheesta todeten, että tulipalon sattuessa vesipula vaikeutti sammutustöitä. Siksi todettiin, että kauppalaan tarvittiin palokaivoja, joista ensimmäiset oli rakennettava pohjoiseen piiriin ja Kirjavalletolpalle, ja myöhemmin yksi Mustamännistöön. Palokaivohankkeista onkin mainintoja aikakauden lehdissä.

1920-luvun lopussa alkaneen laman myötä kauppalan työttömyys kasvoi, ja erilaisilla aputöillä koetettiin parantaa toimeentuloa. Akuvuodesta 1932 Hyvinkään Sanomissa kirjoitetaan, että kauppalassa on noin 100 työtöntä ja että heille sopisi talvitöiksi sopivia olisivat kauppalanhallituksen mielestä ”palokaivon teko Mustanmännistön notkoon”, samoin ”suuremman vesialtaan kaivaminen Kaupunkisillan luo” (HySa 16.2.1932). Lehti piti palokaivohanketta erittäin tervetulleena (HySa 23.2.1932). Kun VPK juhli 30-vuotista taivaltaan, Hyvinkään Sanomat uutisoi 26.8.1932 erityisenä ohjelmanumerona suihkunäytöstä palokaivolla:

Joulukuussa 1933 kauppalanvaltuusto myönsi rahoitusta itse altaan rakentamiseksi (20m x 20m). Kuten yllälainatusta uutisesta ilmenee, tuossa vaiheessa keskityttiin ennen kaikkea palosuojeluun, vaikka uima-allas -mahdollisuuttakin oli ilmeisesti pohdittu. Näin allashanke sai varsinaisesti alkunsa vuonna 1934. Kauppalanhallituksen ja -valtuuston päätöksenteosta laadittu aiheenmukainen kortisto vahvistaa, että vuosien mittaan hanketta täydennettiin työllistämistöinä.

Vuoden 1936 helmikuussa puhutaan jo ”uima-altaan laajentamisesta”, ja Hyvinkään Sanomat uutisoi 17.4.1936, että terveydenhoitolautakunta oli antanut hyväksyntänsä altaan laajentamiselle; uimapaikkaan ei sen mukaan liittynyt terveysriskejä. 1930-luvun lopulla paikka olikin uutisten mukaan jopa 1100 hengen yleisötapahtumien paikka, jossa mainitaan olleen 25 metrin rata. Siellä järjestettiin niin lasten uimakoulua kuin hengellinen kastetilaisuuskin.

Draamaakaan ei puuttunut: lehti-ilmoituksella kyseltiin uima-altaalle kadonneen rannekellon perään. Lehtiuutisten mukaan nuori nainen oli yrittänyt hukuttautua altaaseen, mutta saatin nostettua ylös. Sen sijaan muuan mies, joka ampui itseään uima-altaalla, menehtyi, vaikka hänet ehdittiin viedä Helsingin kirurgiseen sairaalaan hoidettavaksi. Aprillipilaa saattaa kuitenkin aavistella tässä 1.4.1938 ilmoituksessa:

1930-luvun lopulla uima-altaalla oteltiin uimakisoja ja Hyvinkään Sanomat uutisoi peräti kuvan kera Suomen nopeimman naisuimarin, Margit Hietamäen osallistumisesta näytöskilpailuun 16.8.1938.

Kaupunkisillan maauimala on nähnyt parempia aikoja ja heikompia aikoja – tänä kesänä 2026 veden ja pohjan puhtauteen on panostettu, ja uimavesi onkin ollut kirkasta joskin välillä hiukan kolakkaa. Melkein 100 vuotta alkuideoinnin jälkeen ja 90 vuotta laajennustöiden jälkeen se tarjoaa 109-vuotiaan Hyvinkään asukkaille edelleen virkistäytymismahdollisuuksia, vaikka hyppytorneista onkin luovuttu.

Lisätty: facebook-keskustelussa esiin tullut kuva Hyvinkään kaupunginmuseossa. Etelä ehkä oikealla (ks. ihmisten varjot), veden pinnalla vielä jäätä. – 1934 Suomen Sosialidemokraatissa pohdittiin, että allas voisi toimia myös luistinratana. Partiolaisosastot Nummen poikien jäärata lienee kuitenkin jäädytetty toisaalle. Kuvalähde: https://www.finna.fi/Record/hyvinkaa_mui.mui-26659?sid=5424296845.

Maauimala 1950-luvulla, taustalla näkyvät hyppytornit ja katokset https://www.finna.fi/Record/srm.166922083988700?sid=5424314305

Maauimala 1958, hyppytornit ja kilparatojen merkit nähtävissä https://www.finna.fi/Record/hyvinkaa_mui.mui-26666?sid=5424503215

Maauimala 1990-luvulla (matala alue rajattu toisin päin kuin nykyään) https://www.finna.fi/Record/hyvinkaa_mui.mui-92665?sid=5424307423

Hyvinkään Sanomat 1.8.1938. Kovaäänisen käyttö erityisesti mainittu! https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1988065?page=4

Aikaisempi blogiteksti maauimalasta: https://hyuffwingae.wordpress.com/2011/07/15/kaupunkisillan-maauimala/

---

AI-tools and AI-bots get lost, there is nothing for you here.

Kulttuuri- ja ilmastonäkökulma Hyvinkään rakennuskantaan

Hyvinkään kaupungin kiinteistönpitoon tarvitaan vahva kulttuuri- ja ilmastonäkökulma palveluverkkopäätöksen myötä

Hyvinkään ympäristönsuojeluyhdistyksen ja Hyvinkää-Seuran yhteinen kannanotto, kesäkuu 2026

Hyvinkään kaupunginhallitus hyväksyi lisävalmistelun jälkeen 23.3.2026 kiinteistöomaisuuden hallintaa koskevan ns. salkutusasiakirjan, jonka tavoitteena kaupunginhallituksen pöytäkirjan mukaan on ”varmistaa tilojen tarkoituksenmukaisuus, taloudellisuus ja tehokas käyttö sekä tukea kestävää kaupunkikehitystä”. Esityksessä kiinteistöt on jaettu ”salkkuihin”, joiden pääasiallinen tavoite näyttää olevan nimetä poismyytävät tai purettavat kohteet.

Asiakirjan valmistelussa ei ensin käsitelty lainkaan rakennusten kaupunkikuva-, kulttuuri- tai muita ympäristöarvoja. Viime vuosina on purettu ilman arvopohdintoja Härkävehmaan koulu ja pääterveysasema. Purkupäätös on tehty tai vireillä ennenaikaisesti mm. Hyvinkään yhteiskoulusta, Sveitsinrinteen koulusta, Paavolan yhteisötalo Onnista, entisestä Alkon rakennuksesta sekä Asemankatu 58:n kahdesta asuinrakennuksesta ja purku-uhan alla on myös Aseman koulun kivitalo, vaikka tonttien jatkokäytön ratkaisuista ei ole päätöksiä. Hyvinkään toiminta toistaa yleistä purkamistrendiä, jossa hävitetään sodanjälkeisen jälleenrakennuskauden hienot koulut ja muut julkiset rakennukset.

Kaupunginhallituksen päätöksen mukainen salkutusasiakirja on edelleen valitettavan niukka ja yksipuolinen kuvatessaan pääasiassa rakennusten teknisiä ominaisuuksia. Rakennusten kuntoa kuvataan yleensä yhdellä sanalla ilman perusteluja. Esim. Aseman kivikoulun ja HYK:n rakennuksien kuntoa kuvataan heikoksi, mikä ei vastaa monisyisempää todellisuutta. Asiakirjaan on nyt lisätty maininnat kohteista, jotka sisältyvät kaupunginvaltuuston 17.6.2013 yksimielisesti hyväksymään kulttuuriympäristön hoitosuunnitelmaan, mutta näissä tiedoissa on aukkoja. Iso puute on, että kulttuuriympäristön hoitosuunnitelmassa tavoiteltu ohjausvaikutus arvokkaiden ympäristöjen ominaispiirteiden säilyttämiseen ei asiakirjassa näy. Salkutusasiakirjassa ei myöskään käsitellä rakennusten hiilijalanjälkeä tai niiden asemaa yhteisön toimintafoorumeina. Vanhojen rakennusten korjaaminen ja uusiokäyttö on ilmasto-, luonto- ja yhteisöteko, jonka pitäisi olla aina ensisijainen tavoite.

Salkutusasiakirjassa on useita koulu- ym. rakennuksia sijoitettu eräänlaiseen ”kaatoluokkaan”, jonka kohteiden todetaan olevan selvityksen alla ja tulevaisuuden riippuvan vireillä olevan palveluverkkosuuunnitelman päätöksistä. Asiakirjaa on päivitettävä toimintapisteiden karsintapäätösten pohjalta. Opetuslautakunnan 5.5.2026 hyväksymän palveluverkkoesityksen mukaan kaupunki luopuisi mm. Hyvinkäänkylän puu- ja kivikouluista sekä Välenojan nuorisotalosta, jotka ovat 2013 päätöksen mukaisia kulttuuriympäristökohteita. Hyvinkäänkylän koulut saivat vielä jatkoaikaa, kun kaupunginhallituksen esitys jatkoselvityksestä hyväksyttiin kaupunginvaltuustossa 1.6.2026. On ilmeistä, että nämä ja monet muutkin rakennukset joutuvat lopulta purku-uhan alaisiksi, ellei muita vaihtoehtoja pohdita ajoissa.

Kiinteistöjen omistajapolitiikkaa ohjaavan asiakirjan laadinta on kaupunkiyhteisön kannalta erittäin merkittävä tehtävä, joten sitä tulee päivittää ja ylläpitää perusteellisesti eri näkökulmat huomioon ottaen. Asiakirjan tulee tähdätä siihen, että kaupunki oikeasti tukee kestävää kehitystä ja toimii vastuullisena kiinteistönomistajana. Olevia rakennuksia tulisi ensi sijassa ylläpitää etsien niille aktiivisesti uuskäytön malleja ja uusia haltijoita, mikäli niitä ei enää tarvita kaupungin omaan käyttöön.

Matti Nummelin                                                            Anu Lahtinen

puheenjohtaja                                                               puheenjohtaja

Hyvinkään ympäristönsuojeluyhdistys                        Hyvinkää-Seura

Mikä Hyvinkään rakennus on kaikkein hyvinkääläisin?

Mikä Hyvinkään rakennuksista on kaikkein hyvinkääläisin? Tätä pohdittiin Hyvinkää-Seura ry:n kevätkokouksessa Tapainlinnan koululla maanantaina 9.3.2026. Kokouksen jälkeen Aki Korpela piti alustuksen rakennussuojelusta ja Hyvinkään kulttuuriympäristön hoitosuunnitelmasta.

Kulttuuriympäristön hoitosuunnitelma valmistui 2010-luvun alussa ja se on hieno koonti paikkakunnan yksittäisistä historiallisista rakennuksista ja asuinalueista. Valitettavasti se on monilta osin jäänyt vain suunnitelmaksi, ja vuonna 2026 monet suunnitelman arvostamista kohteista on joko purettu tai purku-uhan alla.
https://www.hyvinkaa.fi/asuinymparisto-ja-rakentaminen/kaavoitus1/kulttuuriymparisto/

On ymmärrettävää, että kaikkea ei voi pitää ennallaan ajasta ikuisuuteen. Varsinkin sisäilmaongelmat ja raskas korjausvelka antavat huonon ennusteen rakennukselle. Jos kaupunkikuvaa ei kuitenkaan ollenkaan vaalita, katoaa leimallinen hyvinkääläisyys. Seuran kokouksessa järjestettiinkin sähköinen äänestys siitä, mitkä 20 keskustan rakennusta olivat kaikkein rakkaimpia ja hyvinkääläisimpiä.

Parantola tuli äänestyksessä ykkössijalle, perintöprinsessoiksi valittiin Rautatieasema ja Vanha kirkko. Neljännelle sijalle päätyivät samalla äänimäärällä Hyvinkään kirkko, Villatehdas ja Aseman puukoulu. Seuraavat tasaäänet menivät Musiikkiopistolle, Rautatiemuseon alueelle ja Ahjon vanhalle liikerakennukselle (Hopealyhty). 

Paljon ääniä saivat myös Keskusaukion Vanha huoltoasema (McDonald’s) sekä entinen Hyvinkään säästöpankki (Medicin Man). Sampo-talo, Jussintori ja Willan kauppakeskus saivat hiukan kannatusta, Linjala ja Hyvinkään maalaiskunnan virastotalo jäivät hännille.

Uuden palveluverkkosuunnitelman tyhjennettäväksi kaavailemista koulurakennuksista järjestettiin oma erillisäänestys siitä, mitkä kohteista tulisi säästää, vaikkapa sitten uusiokäytössä. Tämän äänestyksen voitti ylivoimaisesti Hyvinkäänkylän koulu, toiselle sijalle tuli Puolimatkan koulu ja kolmanneksi sijoittui Sveitsinrinteen lukion rakennus. Kaikki koulut saivat kuitenkin ääniä.

Hyvinkään Palveluverkkosunnitelmaan voi vielä vaikuttaa os. https://www.hyvinkaa.fi/kasvatus-ja-koulutus/pave/palveluverkko-2026/ ja myös Kulttuuriympäristön hoitosuunnitelma ansaitsisi vahvemman aseman. Siinä on periaatteessa linjattu Hyvinkään historiallisten kohteiden historia, merkitys ja tulevaisuus, mutta sillä ei tunnu olevan edes ohjaavaa merkitystä.

Kirjoittaja on Hyvinkää-Seura ry:n puheenjohtaja.

https://www.hyvinkaaseura.fi/

Taiteen ja sujuvan arjen Hyvinkää

Millaista on olla hyvinkääläinen? Vaiveron vanhan myllytyilan 34. kesäpäivillä pohdittiin tänään hyvinkääläistä identiteettiä ja Hyvinkään viestintää, kun lauantaina 7.6.2025 kokoonnuttiin Kyläparlamenttiin. Keskustelun juonsi kansanedustaja Pinja Perholehto, ja nelisenkymmentä osanottajaa kuunteli, kun kuvanveistäjä Maija Helasvuo, Kuntaliiton toimitusjohtaja Minna Karhunen ja Hyvinkään kaupungin viestintäpäällikkö Mia Hyvärinen keskustelivat hyvinkääläisyydestä.

Keskustelussa pohdittiin muun muassa, miltä Hyvinkää tuntuu, tuoksuu ja kuulostaa. Miten hyvinkääläisen identiteetti rakentuu? Miten viestintä sujuu monien kanavien kautta ja miten Hyvinkään kaupunki kohtaa asukkaansa? Puheenvuoroissa korostui Hyvinkään sujuva arki, taide ja kulttuuri sekä moniäänisyys. Vaikka monelle aikuistuvalle hyvinkääläiselle paikkakunta voi olla ”vähän liian vähän”, se on hiukan varttuneemmille kotoisa, turvallinen ja toimiva kotikaupunki, johon opiskeluvuosien jälkeen voi palata perheen kanssa.

Kyläparlamentin juontajana kansanedustaja, Hyvinkään kaupunginhallituksen vastavalitt puheenjohtaja Pinja Perholehto (vasemmalla). Keskustelijoina Maija Helasvuo, Minna Karhunen ja Mia Hyvärinen.

Perholehto totesi, että useimpien kuntien strategioissa visioidaan kasvua, elinvoimaisuutta ja kolmantena jotakin omaleimaista. Miten sitten löytää omaleimaisuutensa? Kuntaliiton toimitusjohtaja Minna Karhunen totesi, että voimavarat usein perustuvat paikkakunnalla jo olevaan osaamiseen, esimerkiksi teollisuuteen. Maija Helasvuo totesi, että kuvataide on Hyvinkäälle tärkeä sekä menneisyyden että nykyisyyden kannalta.

Keskustelussa todettiin, että hyvinkääläiset ovat ”tottuneet taiteilijoihinsa” ja että esimerkiksi kaupungin julkisia veistoksia arvostetaan (https://www.hyvinkaa.fi/kulttuuri-ja-vapaa-aika/julkiset-veistokset/). Esimerkiksi Antero Ruotsalaisen Liikettä tilassa (1974) mainittiin hyvää mieltä tuovana, liikkeen illuusiota luovana teoksena (https://www.hyvinkaa.fi/kulttuuri-ja-vapaa-aika/julkiset-veistokset/antero-ruotsalainen/liiketta_tilassa/).

Helasvuo toi esiin sen, että Hyvinkäältä on ollut helppo luoda yhteyksiä ulkomaille ja että taiteen ja kulttuurin verkostot eivät rajaudukaan yhdelle paikkakunnalle. Hän totesi itse melko pitkään pyörittäneensä kollegojensa kanssa galleriaa Berliinissä ja samoin toteuttaneensa taidevaihtoa Walesiin Hyvinkäältä käsin. Helasvuo muistutti, että taiteilijat ovat Helene Schjerfbeckistä ja muista varhaisista Hyvinkään taiteilijoista alkaen tuoneet mukanaan luovuutta, joka on säteillyt myös ympäristöönsä. Taiteilijat ovat usein edelläkävijöitä esimerkiksi tiettyjen kaupunkien tai kaupunginosien haltuunottajina.

Pinja Perholehto totesi, että eri ihmiset tulkitsevat kulttuurin ja sen tukemisen eri tavoin: joku korostaa kuntalaisen toimintaa, toinen taidealojen perusopetusta ja kolmas kulttuuritarjontaa. Kaikkia näitä kuitenkin tarvitaan ja ne tukevat toisiaan. Minna Karhunen toi esiin muistonsa ajalta, jolloin asui Karkkilassa ja saattoi seurata paikallista aktiivista kansankulttuuria hanuristeineen ja harrastajateattereineen. Kyläparlamentissa olikin helppoa todeta, että on tärkeää tukea ihmisten omaa toimintaa ja aloitteellisuutta.

Kun lopuksi vielä kysyttiin keskeisintä piirrettä Hyvinkäästä, Helasvuo korosti kuvataidetta, Karhunen arjen sujuvuutta ja Hyvärinen hyvinkääläisten roolia kaupungin tunnelman luojina. Hyvärinen myös muistutti aikuisia näiden vastuusta olla hyvänä esikuvana sosiaalisessa mediassa ja ylimalkaan kaikessa kuntalaisviestinnässä.

Paikallista toimintaa edustaa ja edistää osaltaan myös Hyvinkää-Seura, joka vaalii Vaiveron myllytilaa ja pyrkii järjestämään siellä toimintaa. Kesäkuun alun myllytilan kesäpäivät juhlivat ensi vuonna (2026) jo 35-vuotista taivaltaan, ja tapahtumaohjelmassa on vuodesta toiseen askartelua ja tarinoita lapsille samoin kuin keskustelua ja kulttuuria aikuisille. Kyse on paitsi seuran, myös aktiivisten paikallisten ideoimista tapahtumista ja ohjelmasta. Myllytilan kesän muusta ohjelmasta lisätietoja tapahtumakalenterissa. Tervetuloa mukaan tekemään ja osallistumaan!

Kirjoittaja on Hyvinkää-Seuran puheenjohtaja. Lisätietoja seurasta ja Vaiveron myllytilasta ks. https://www.hyvinkaaseura.fi/

Myllytilan koskipaikassa ei enää Vanhan myllyn kivi kuiskaa, ratas rupata, mutta kaunista on kuitenkin kaikitenkin.

Onko soveliasta luennoida ilman hallituksen lupaa?

”muutamat pitäjän nuorukaiset päättiwät pitää koulua sunnuntai jälkeen puolen päiwän, jossa opetettaisiin kirjotusta ja luwun-laskua ja wiimein luento pidettäisiin, josta kusta aineesta, niinkuin Suomen Historiasta, luonnon waikutuksista, j. n. ed.”

Vuosi 1864 tunnetaan Kytäjällä siitä, että Linderit perustivat Kukkulinnan koulun, varhaisen kansakoulun, jonne palkattiin opettajaksi Aleksanteri Rahkonen. Hanke joutui sittemmin vastatuuleen, kun Rahkonen kallisti kuppia liian innokkaasti, ja koulutoiminta lakkasi, mutta vielä 1900-luvulla eräs vanha hyvinkääläinen kiitti Hyvinkään Sanomissa, että oli Rahkosen koulussa oppinut kirjoittamaan hyvää käsialaa.

Hyvinkään Sanomat 1.1.1928
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1535909?page=4

Jo ennen syksyn 1864 koulun aloitusta oli kuitenkin Nurmijärvellä herännyt into pitää eräänlaista kansalaisopisto- tai studia generalia -tyyppistä luentosarjaa (sitä ei toki kutsuttu näin hienolla nimellä). Kun tiedonkulun paras väylä oli usein kirkon saarnastuoli, pyydettiin paikallista pappia lukemaan julkisena kuulutuksena kutsu luennolle, luettiinhan jumalanpalveluksen yhteydessä monia muitakin ilmoituksia.

Pappi ei kuitenkaan suostunut kutsua lukemaan, ja pettyneet kansanvalistajat esittivät tästä paheksuntansa Päivätär-lehdessä. Vastaus esitettiin vuorostaan Tähti-lehdessä, jossa nimetön kirjoittaja esitti epäilyn, ettei kaikenlaisia luentoja välttämättä saisi pitää ilman hallituksen (esivallan) lupaa.

”Ja mitä kysymyksessä olewaan kouluun tulee, emme tiedä, jos sellaista koulua, kussa pidetään luennoita erinäisistä aineista, on sowelias asettaakaan, hallitukselta lupaa pyytäämättä. Sunnuntai-kouluja on kyllä käsketty pitämään, mutta niillä on tarkotuksena opettaa kirjalukua ja kristillisyyttä. Ja sellaisille kouluille on Tähdessäki yllytetty, kristillisten miesten kehotuksesta Englannissa, rukoilemaan menestystä.

Mutta sekottaa Nurmijärwellä hankitun koulun Englannissa pidettyin ja myös niiden sunnuntaikouluin kanssa, joiden menestystä maassamme kristilliset ihmiset owat anoneet, on olla asiasta warsin tietämätön ja sentähden sangen kewytmielisesti tehty herättää kansalaisten wihaa ja häpiää niille miehille, joilla kuitenkin on totuus ja oikeus puolellansa.”

(Lepopäiwän pyhittämisestä, Tähti 29.1.1864   https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/455343)

Kirjoittelu on hyvä muistutus siitä, että 1800-luvun Suomessa valtiovalta saattoi tiukastikin rajoittaa tiedonkulkua. Ei ollut itsestäänselvää, että tieto olisi kaikille hyväksi, vaan epäiltiin, että liika tieto voisi johtaa auktoriteettien väheksymiseen ja kapinamielialaan. Erilaisia tapahtumia ja julkaisuja voitiin tarkastaa ennalta, ja Aleksanteri Rahkonen törmäsi yliopistollakin siihen, ettei suunniteltua yleisöluentoa voinut pitää ilman ennakkoilmoitusta ja hyväksyntää.

Erityisen tulenarka oli ajatus, että sunnuntaina eli lepopäivänä tarjottaisiin kirjasivistystä; mutta Aleksanteri Rahkonen huomautti myöhemmin Kytäjän opettajana, että ei työtä tekevillä ollut juuri muuta sopivaa vapaapäivää kuin sunnuntai-iltapäivä: ”Vaan kysytään nöyrimmästi, milloinkas talonpoika koulussa kävisi, jos tahtoo leivässä pysyä?” (A- R-n, Suometar 5.1.1865).

Paikallinen pappi oli suositellut virsikirjaan pitäytymistä – ja täytyy sanoa, että vanhoissa virsikirjoissa olikin sinänsä myös historiallisten tapahtumien kronologiaa, vedenpaisumuksesta 1800-luvulle – mutta luultavasti ajatus oli – ja näin ajatteli moni 1800-luvulla – että tavallisen kansan kannatti keskittyä lähinnä hengellisiin teksteihin.

Rahkonen joka tapauksessa järjesti kansakouluopetuksen lisäksi myös sunnuntailuentoja, joissa joutui muun muassa puolustamaan maapallon pallomaisuutta. – Tuohon aikaan oli ihan lehtiuutinen sekin, jos johonkin oppilaitokseen oli saatu havainnevälineeksi karttapallo.

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/424688
Suometar 5.1.1865

In the Middle of Nowhere – Kaukasten taidepuisto

Viime vuosina on nähty monenlaisia energisiä, kiinnostavia kulttuuri- ja taideavauksia. Ruoveden Vinhan kirjakauppa oli taannoin iso tapaus, joka tuntuu kehittävän aina uusia ohjelmamuotoja. Tänä vuonna aloitti Hyvinkään Kaukasissa ITE-taidepuisto In the Middle of Nowhere. Kyseessä on Pertti Riikosen ja Teijo Monnin yhteishanke ja parhaillaan vietetään avajaiskesää, jonka näyttelyssä on esillä monenlaisia ITE-taiteilijoiden taideteoksia ja installaatioita. Näyttelyssä on myös muutaman huoneen sisätilat, joissa olevat teokset ovat myynnissä. ITE-taidepuiston osoite on Koskenmaantie 187, Hyvinkää, ja puistossa on parkkipaikka, kesäkahvila ja wc.

Taidepuiston reitti kulkee pitkospuita pitkin, vanhojen kasvihuoneraunioiden läpi, metsään, jossa taideinstallaatiot ja yksittäisteokset seuraavat toisiaan ja todellakin sulautuvat ympäröivään luontoon. Pienestä mäntyryteiköstä syntyy meren pohja elikoineen ja mereen heitettyne jätteineen. Eiköhän tämä taidepuistokin vainen ole sitä ”Itse tehtyä Hyvinkäätä”, josta aiemminkin kirjoitin!

Aikaisempia juttuja aiheesta: Maaseudun Sivistysliiton uutinen https://msl.fi/itetaide/destination/middle-of-nowhere-taidepuisto/ sekä laajemmin sivusto https://msl.fi/itetaide/

Hevosenkengistä hitsattu Kyösti Iitin Valkoinen poro kuuluu näyttelyn vaikuttavimpiin teoksiin. Kuva: Anu Lahtinen

Paula Huhtasen Onnellinen lentokone edustaa iloismin sanomaa kuin taiteilijan muutkin teokset. Pieniä, myynnissä olevia taideteoksia on näyttelyn sisätiloissa, aion palata vielä ostamaan jonkun, kunhan saan valittua, minkä… Kuva: Anu Lahtinen

Taidepuiston tarjoilut on mietitty monipuolisiksi! Tarjolla on niin belgialaisvohveleita kuin Kolmen kaverin jäätelöä, ja paikassa on myös anniskeluoikeudet. Lisätietoja: https://middleofnowhere.fi/taidekahvila/ Kuva: Anu Lahtinen

ITE-taiteilija Jori Tapio Kalliolan taideteoksessa monenlaiset asiakkaat kirjavine ja kipeine taustoineen ovar kokoontuneet baariin kuuntelemaan pianistia. Tämä hahmo kantaa lapsuutensa painolastia. Kuva: Anu Lahtinen

Marjut Kauppisen Rinsessa odottaa seuraa puutarhakekkereihin. Kuva: Anu Lahtinen

Itse tehty Hyvinkää

Mikä tekee Hyvinkäästä Hyvinkään? Tätä kysymystä pohdittiin Vaiveron myllytilan kesäpäivillä, Hyvinkää-Seuran järjestämillä Kyläkäräjillä lauantaina 8.6.2024. Tämänvuotisilla kyläkäräjillä kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Pinja Perholento jututti kaupunginjohtaja Johanna Luukkosta, KoneCranesin johtaja Matti Malmista sekä taiteilija Maija Helasvuota hyvinkääläisyydestä. Käräjien puhujat taiteilivat myös omat kuvat Hyvinkäästä mielenmaisemana.

Keskustelussa tuli esiin mahdollisuuksien kirjo. Hyvinkään voimavara on keskusta, jossa on niin kauppoja kuin viheralueitakin. Puheenvuoroissa pohdittiin niin kulttuurin, matkailun kuin erikokoisten yritystenkin kehittämisen mahdollisuuksia. Myönteisinä esimerkkeinä nousivat esiin urheilumahdollisuudet, Kipinän ja vanhan Villatehtaan seudut – mutta miten saisi ihmiset viikosta toiseen tulemaan kahville, siinä kysymys?

Vaiveron Myllytilan tunnelmaa vuoden 2024 kesäpäivillä. Kuva: Anu Lahtinen

Hyvinkään itsenäinen kunnalliselämä alkoi 107 vuotta sitten, heinäkuussa 1917 (ks. ”Hyvinkää sata vuotta sitten”). Perustamisen ratkaiseva vaali ajoittuu vielä kauemmas, kesäkuuhun 1915, jolloin hyvinkääläiset äänestivät ”itsenäisyyttään” kannattavan kirkkoherran (ks. ”Ratkaiseva vaali 1915”). Ja jo 1900-luvun alussa hyvinkääläisten kesken puhuttiin siitä, että paikkakunnalle tarvittiin oma seurakuntansa ja hallintonsa. Tuolloin Hyvinkää kasvoi ripeästi, mutta joutui omaleimaisin keinoin keräämään rahaa esimerkiksi katuvalaistukseen, kirkonkylät kun eivät olleet kovin kiinnostuneita kehittämään asemanseutua (ks. ”Valoa kansalle”). Oli pakko tehdä itse ja etsiä keinoja.

Itsenäisen tekemisen esimerkkejä löytyy Hyvinkäältä nykyäänkin. Yhtenä esimerkkinä keskustelussa nostettiin esiin samanaikainen Hypecon (https://www.hypecon.net/) – ikärajaton anime- ja mangatapahtuma, jolle nuorisotoimessa on onnistuttu löytämään toteuttamisen keinot, niin että tapahtumassa on paljon itse tekemisen meininkiä. Takavuosilta joku saattaa muistaa sellaisia tapahtumia kuin silloisen maaseutuopiston Vantaanjoki-tapahtuma. Tärkeää olisi saada ideat ja tekijät kuuluville ja löytää heille mahdollisuuksia toimintaa. Hyvinkää-Seuran puolesta keskusteluun tuotiin mahdollisuus myös myllytilan käyttämisestä erilaisiin tilaisuuksiin.

Viime vuosina monissa paikoissa on järjestetty erilaisia forumeita ja keskusteluja – Luumäen Kotkaniemestä Kemiön Söderlångvikiin. Hyvinkäälläkin olisi epäilemättä tilaa vähän laajemmillekin kyläkäräjille vaikkapa Vaiveron myllytilalla – tämänkinvuotinen keskustelu osoitti, että ideoita riittäisi kehiteltäväksi ja toteutettavaksi, monenlaisten hyvinkääläisten iloksi ja hyödyksi – itse tehdyn ja omaleimaisen Hyvinkään rakentamiseksi. Tässä mietittävää heinäkuulle, kun valmistaudutaan Hyvinkää-päivän ja kunnan 107-vuotisjuhlapäivän viettoon. (Hyvinkää-päivästä lisätietoja: https://www.hyvinkaa.fi/etusivulle/hyvinkaa-paiva/)

Kirjoittaja on Hyvinkää-Seuran hallituksen jäsen. Lisätietoja Hyvinkää-Seurasta os. http://www.hyvinkaaseura.fi

Hyvinkää, Suomen Davos

”Hyvinkää — Suomen Sveitsi.” Ohoh! Eiköhän, hyvinkääläiset, nyt sentään tullut vähän liikaa kehaistuksi, vai mitä? No, eihän tämä meidän »Sveitsimme» sen Sveitsin Davosin ja Chamonix’in rinnalla arvostelua kestä, mutta yhtenä maamme huomattavimmista hiihtokeskuksista se kunnialla puolustaa paikkaansa. Tämän tunnustuksen antavat vieraspaikkakuntalaiset empimättä. Yksinpä Helsingin korkeat herratkin, ja he sentään eivät ilman aihetta tunnusta Helsinkiä pienempää paikkakuntaa paremmaksi juuri missään.
– Retkeilijä – yleinen retkeily- ja ulkoilulehti 2/1937, s. 26 https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/868814?page=10

Hyvinkään talviurheilujen auvoisuus – onko se silkkaa 1930-lukulaista intoilua? Sattumalta Helsingin Sanomissa todettiin juuri eilettäin (HS 19.1.2024): ”Talvisen paratiisin etsijän ei tarvitse lentää Helsingistä Alpeille, eikä edes junailla Lappiin. Riittää kun etsii tiensä tunnin päähän pääkaupungista – Hyvinkäälle!” https://www.hs.fi/kaupunki/hyvinkaa/art-2000010123512.html

Itse asiassa matkailun edistäjät ovat liikkeellä sekä 1930-luvun että 2020-luvun uutisoinnissa. Hyvinkään Sveitsistä puhuttiin jo 1800-luvun lopun matkailu-uutisissa: tuolloin puhuttiin kylpylä- ja parantolamatkailusta ”Görbersdorfin tapaan”. Kun sotien välisenä aikana haluttiin kannustaa suomalaisia ulkoliikuntaan ja kotimaanmatkailuun, Hyvinkäätä verrattiin taas eri ulkomaankohteisiin, kuten yllä lainatussa Retkeilijä-lehdessä. Lapset oli 1930-luvulla laitettu ensi kertaa hiihtolomille, tietyssä hiihtojunissa sai kuljettaa ilmaiseksi suksia, ja itsenäisen kansakunnan toivottiin tavoittavan terveen sielun terveessä ruumiissa.

”Sveitsin mäet, notkot ja rinteet tarjoavat kauniina talvisena päivänä hiihtourheilua harrastaville unohtumattomia näkyjä ja nautintoa.”

Esitteessä Hyvinkään Hiihtomaastoa taas on Hyvinkään liikuntareittejä kuvaava kartta 1930-luvun jälkipuoliskolta (luistinrataa ylläpidetty 1936 alkaen). Kartasta näkyy, että hiihtämään on päässyt aseman tuntumasta, nykyisen Jokelankadun alun paikkeilta. Sveitsin lenkki on ulottunut nykyisen golf-kentän tuntumaan Vaiveron myllytilan lähelle. Luistinrata taas sijaitsi urheilukentän tuntumassa. Kuvassa näkyy myös ampumarata Erkylään ja Ridasjärvelle vievien teiden risteyksessä.

Hiihtomaastojen lisäksi 1930-luvun jälkipuoliskolla ylistettin Hyvinkään luistinrataa, joka mainittiin Yhdistyneiden Villahtetaiden Palloilijoiden ja Nummen poikien (partiolaisia) ylläpitämäksi. Mainosvihkonen yltyi varsin kaunopuheiseksi:

Hyvinkään kauppala-alueen pohjoisella reunamalla, noin 10 min. matkan päässä Hyvinkään asemalta on paikkakunnan urheilukenttä — Rata onkin paikkakunnan nuorison mieluisimpia kokoontumispaikkoja. Alueella on myös 400 mtr. pituinen pikaluistelurata 26 ja 30 mtr. säteisillä kaarteilla, jolla paikkakunnan nouseva pikaluistelijaparvi innokkaasti opettelee pikaluistelun aakkosia.

— Ilman kuivuudesta johtuen —ei kovatkaan pakkaset paikkakunnalla erikoisemmin „tunnu” ja voidaankin väittää, että kun 60 km. päässä rannikolla, esim. Helsingin seudulla on 15 C” pakkanen se Hyvinkäällä tuntuu vain 10 asteisena rannikkoasukkaan hipiälle.

Ylhäisen ja kuivan asemansa vuoksi on seudulla useimmiten pari-kolme astetta kylmempää kuin rannikkoseudulla, joten rata säilyy kauemmin ja sallii kilpailujen järjestelyn myöhemmin keväällä, jolloin kevätaurinko lisää jään luistoa.

Y. V. P:n luistinradalla pitäisi näin ollen olla kaikki edellytykset muodostua oikeaksi „luistelijain Eldoradoksi”, jossa ennätystulokset ovat saavutettavissa helpommin kuin muilla etelä-Suomen radoilla. Samaa mieltä ovat olleet useat urheilukynäilijämmekin, kuten esimerkiksi U—n Suomen U-lehdessä, Simeon Hels. Sanomissa, Km Hbhssa ja Sandy Svenska Pressen’issä, muutamia mainitaksemme.

Ei liene mitään joka estäisi Hyvinkäästä muodostumasta Etelä-Suomen Davos, St. Moritz tai Chamonix, jonka radalla Suomen ennätykset pyöristetään lähemmäksi kansainvälisiä huipputuloksia. Tervetuloa siis ennätysten murskaajat Hyvinkäälle, ensin kokeilemaan ja sitten kilpailemaan sen jäisellä areenalla.

Jääkiitäjät! Nyt kutsuu Hyvinkää Teitäkin, niinkuin se aikaisemmin on kutsunut hiihtäjiä valkeille hangilleen. Matka on lyhyt tänne „Helsingin kynnykselle”, joten etäisyys ei ole esteenä uusille elämyksille uudella radalla.

Esite on luettavissa os. https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/80825/fd2011-pp00000653-pdf001.pdf