Hyvinkää-Seura järjesti Euroopan kulttuuriperintöpäivän kunniaksi la 12.9. klo 11 Hyvinkään Aseman koulun pihalla keskustelutilaisuuden aiheesta ”Vaalimisen arvoiset” (engl. Heritage at Risk. Revive, Resist, Reimagine. https://kotiseutuliitto.fi/kulttuuriymparistopaivat/). Vaarassa oleva kulttuuriperintö, jota tulee elvyttää, suojella ja ideoida toisin? Kuulostaa hyvin sopivalta myös hyvinkääläiseen ajankohtaiseen keskusteluun rakennuskannan säilyttämisestä.
Vapaamuotoisesti edenneessä keskustelussa nelisenkymmentä vierasta kertoi oman näkökulmansa hyvinkääläiseen kulttuuriperintöön. Huolta kannettiin lasten turvallisuudesta ja siitä, oliko Hyvinkää enää mieluinen asuinkaupunki, jos vihreys väistyi tiiviin ja korkean rakentamisen tieltä.
Keskustelussa tuotiin esiin se, että kun Hyvinkäällä ei ole kovin paljoa monumentaalisia historiallisia rakennuksia tai esimerkiksi vesistöä, ihmiset kiinnittyvät ja kiintyvät arkisiin paikkoihin kuten koulurakennuksiin ja muuhun lähiympäristöönsä. Parhaillaan purettavan Hyvinkään yhteiskoulun kohtalo on herättänyt paljon kommentteja ja surua sosiaalisessakin mediassa. Meriluodon siltaa ja sen ympäristöä pidettiin turvallisena, mitä paikalla olleen taaperon seikkailut havainnollistivat. Jos taannoin kaavaillassa todettiin, että Hyvinkäätä suunnitellaan tuleville sukupolville, niin nyt olisi ollut mahdollista kuulla nimenomaan nuoremman polven toiveita turvallisesta kevyen liikenteen kulusta erillään ja rauhassa autoliikenteestä.
Hyvinkääläinen Aki Korpela kommentoi juuri Aamupostissa ilmestyneessä mielipidekirjoituksessaan, miten vaikeaa tuntuu olevan tietää, milloin on oikea aika vaikuttaa, jos päätökset tulevat pieninä palasina. Ensin on liian aikaista keskustella kaavoituksen tai kaupunkikehittämisen seurauksista, ja sitten yhtäkkiä onkin liian myöhäistä keskustella, kun asia on jo valmisteltu varsin pitkälle. Tämä oikea-aikaisen tiedon ja vaikuttamisen hankaluus oli myös yksi teema, johon keskustelussa palattiin.
Kun tunne oli, että HYK:n osalta ei onnistuttu ajoissa sopimaan edes jonkun rakennusosan säilymistä, niin ei ollut oikein luottamusta siihen, että tulossa olevatkaan kaavoitus- ja investointipäätökset osuisivat vaikuttamaan itse päätöksentekoon. Hyvinkää-Seura ry. onkin pohtinut omien ”kansalaisen kaavakoulutapaamisten” järjestämistä, joka tukisi täsmentämään vaikuttamisen ja kansalaispuheenvuorojen oikea-aikaisuutta.
Viime aikoina keskustelua herättänyt Meriluodon silta ja sen lähiympäristön liikennejärjestelyt olivat tietenkin jälleen puheenaiheena. Keskustelussa pohdittiin, kuten aiemminkin, suunnittelun pistemäisyyttä ja sitä, milloin olisi sopiva hetki reagoida. Meriluodon sillassakaan kyse ei ole vain sillasta vaan laajasti liikenteen ohjaamisesta, koko keskustan suunnittelusta. Useissa puheenvuoroissa kritisoitiin myös sitä, että kaupunkisuunnittelun suurin huoli turhan usein kohdistui autoliikenteeseen. Urakansillan sulkeminen ja autoliikenteen tarpeet oli kaavatyössä tuotu esiin moneen kertaan, mutta entä kevyen liikenteen siirtäminen ja ohjaus esimerkiksi Meriluodon sillan remontin aikana?
Kaikkine ennakoimisineenkin voivat rakennushankkeet tuottaa tuloksia, joita suunnitelmista ei pysty ennakoimaan. Esimerkkinä keskusteltiin kahdesta hyvin tiiviisti rakennetusta kerrostalosta, jotka näyttävät hyvin ahtaasti rakennetuilta. Selitys oli, että rakennukseen saatiin jälkikäteen lupa rakentaa parvekkeet, jotka tekivät näkymästä ahtaan. Miten hyvin tällaisia lopputulemia voi suunnitellessa ja päätöksiä tehdessä ennakoida?
Vaihtoehtoisesti taitelija Maija Helasvuo visioi vihreää ja historiallista kokonaisuutta, jossa vihreä miljöö, kevyen liikenteen väylät ja puukerrostalot vahvistisivat Hyvinkään omaleimaista keskustanäkymää ja vanhan rakentamisen läsnäoloa. Uudenhan ei olisi pakko näyttää turboahdetulta ja betoniselta, ja rakennuksia voi aseman pyöräkatoksen tavoin maisemoida ja tuoda katolle viherelementtejä ja taidetta (katoksen seinissä on lasten kuvataidetta pyöräilystä). Sen sijaan ttällä hetkellä näkyvillä olevat esimerkit vaikkapa Hangonsillan rakentamisesta eivät kuitenkaan anna sellaista vaikutelmaa, että suuntana olisi avaruus, vehreys ja luonnonmukaiset materiaalit.
Kauppalankadun onnistunut uudistaminen tunnustettiin keskustelussa, eli kyse ei ole siitä, että kaikki päätökset ja muutokset koettaisiin aina huonoiksi. Mutta vihreys ja kevyen liikenteen, lyhyesti ihmisenkokoisen kaupungin rakentaminen, tuntuivat turhan usein jäävän käytännön jalkoihin. Puheenvuoroissa muistutettiin, että yhtä kaadettua puuta kohti tulisi istuttaa kaksi uutta, jotta puukannan vanhetessa tai muutosten tullen vihreys ei harvenisi liikaa. Tämä on ilmaston lämmetessä ja muuttuessa tärkeää, jotta myös lämpötilat pysyvät siedettävinä-
Kirjoittaja on Hyvinkää-Seuran puheenjohtaja ja kaikenlaista muuta. Blogi ilmaisee hänen omia näkemyksiään ja havaintojaan. Hyvinkää-Seuran sivut täällä: https://www.hyvinkaaseura.fi/
Botit ja muut AI-härpäkkeet voivat vetää piuhansa solmuun ja mennä muualle sanoja imuroimaan, tämä sivu on ihmisten luettavaksi.
Hyvinkään harjumailta 
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.