Archive for Kulttuuri ja historia

Kreivitär ja Kirjavantolpan kuoppamökit

Blogiteksti on julkaistu aiemmin 19.9.2017 Kulkuriteatterin blogissa, osana Punainen rubiini -näytelmän uutisointia. Lisätietoja näytelmästä: http://www.kulkuriteatteri.fi/

Syyskuun alussa saavun KulkuriTeatterin puvustamolle radanviertä ja mietin tullessani kreivitär Marina de Heydeniä, joka saapui Pietarin suurkaupungista Hyvinkäälle hoitamaan murtunutta sydäntään. Marraskuussa hänen kokemuksensa, samoin kuin Pietarin, Kytäjän ja Hyvinkään aseman seutu, saadaan nähdä myös näyttämöllä.

Historiallinen näytelmä tarvitsee taustatyönsä. Viime heinäkuussa kokosin tietoja siitä ajankohdasta, vuodesta 1908, jolloin kreivitär saapui Hyvinkäälle. Olin juuri saanut painoon Hyvinkään seudun historian, joten minulla oli tuoreeltaan käsillä monenlaisia aiheeseen liittyviä lähteitä ja tietoja. Kuka tahansa voi muuten Kansalliskirjaston digitaalisesta sanomalehtiarkistosta hakea uutisia Hyvinkäästä ja seurata vaikkapa Uusimaa-lehden kautta, mitä seudulla oli meneillään.
[Linkki arkistoihin: https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/search ]

Hyvinkään seudun historiaa varten olin rakentanut kokonaiskäsityksen seudun kehityksestä vuosikymmenestä toiseen. Tietyn pysäytyskuvan, vuoden 1908, hahmotteleminen vaati hiukan toisenlaista lähestymistapaa. Totesin, että kreivitär von Heyden tuli Hyvinkäälle juuri sen vilkkaimman nousun aikaan.

Aseman seutu oli kuitenkin vilkastunut nopeasti 1900-luvun alussa. Paikkakuntaa piristivät yhtäältä Ossian Donnerin villatehdas ja toisaalta Hyvinkään Sanatorio ja terveysmatkailu. Terveen harjuilmaston vuoksi aseman seudulle oli muuttanut muun muassa taiteilija Helene Schjerfbeck.

Kun aseman seudulle muutti yhä enemmän väkeä, syntyi sekä tarvetta että halua rakentaa uutta. Uusia kouluja, yhteisiä juhla- ja ajanviettotiloja, julkisia rakennuksia ja kauppoja nousi toinen toisensa viereen. Hyvinkään aseman viereen oli vuonna 1907 noussut oma postitalo, Osuusliike Ahjolla oli monenlaisia liike- ja tuotantorakennuksia radan varressa, ja hiukan kaueampana kohosi rukoushuone ja tuonnempana raittiusyhdistyksen oma talo.

Uusi kivinen parantolarakennus ja Sanatorion aidatut, rauhalliset metsämaat tarjosivat uudenaikaista hoitoa järkkyneelle mielelle ja murtuneelle sydämelle. Linderien ja Munckien kartanoissa kreivitär saattoi myös tavata vertaistaan seuraa.

Yhteiskunnalliset erot olivat suunnattomia. Parantolassa ja kartanoilla vietettiin tavattoman ylellistä elämää, mutta Kirjavantolpan suunnalla ihmiset asuivat maakuoppamökeissä. Ei ihme, että maailmaa myös haluttiin muuttaa oikeudenmukaisemmaksi. Vuonna 1907 oli pidetty ensimmäiset eduskuntavaalit, ja sosialistit olivat menestyneet tehdasyhdyskunnassa hyvin.

Näkikö tavallinen hyvinkääläinen työnsä ja touhunsa keskeltä surun, jota kreivitär tunsi, ja olisiko tuntenut sympatiaa? Kreivitärten ja ruhtinaiden rakkaussurut ovat saattaneet tuntua yhtä etäiseltä ylellisyydeltä kuin sampanja ja kaviaari. Ja kuitenkin – useimmilla lienee kuitenkin ollut oma Nikolainsa, rakastettu sydämen valtias, vaikkei muiden silmissä ruhtinas olisi ollutkaan. Rakkaus ja suru tekee kreivittärestä tutun ja lähestyttävän myös modernille katsojalle.

 

Mainokset

Kommentointi poissa käytöstä

Hyvinkään synnytti liike

Hyvinkään seudun historiaa ja yleisemmin paikallishistoriaa käsitellään nyt myös Tiedeykkösen jakso paikallishistoriasta yleisesti ja Hyvinkään historiasta erityisesti. Jaana Sormusen toimittama ohjelma kuultiin radiossa 5.9.2017 ja se on nyt kuultavissa Yle Areenassa: https://areena.yle.fi/1-4186965

Miten ja millaisista lähteistä paikallishistoria kootaan? Professori Anu Lahtinen on kirjoittanut elokuussa julkaistun Hyvinkään seudun historian, ja hän kertoo kuinka tänä vuonna 100 vuotta juhlivan, mutta jo monisataavuotisen historian omaavan Hyvinkään historia sai muotonsa: millaisia lähteitä hänellä oli käytössään ja miten niistä valikoitui se historian sisältö, joka on nyt luettavissa Hyvät, pahat ja hyvinkääläiset -nimeä kantavassa teoksessa. Myös ohjelmassa kuultavat tekstikatkelmat ovat ko. teoksesta.

Kommentointi poissa käytöstä

Children and education: Finland – Hyvinkää, 1700-1870

9781138294226

Book cover of the recent volume Nordic Childhoods 1700–1960 From Folk Beliefs to Pippi Longstocking. Edited by Reidar Aasgaard, Marcia Bunge, Merethe Roos – Routledge, including ”Education of children in rural Finland: the roles of homes, churches, and manor houses” by Anu Lahtinen
https://www.routledge.com/Nordic-Childhoods-17001960-From-Folk-Beliefs-to-Pippi-Longstocking/Aasgaard-Bunge-Roos/p/book/9781138294226

Hyvinkään historia on kansissa mutta lisääkin ilmestyy: juuri tällä juhlaviikolla on juhlittu myös tätä kirjaa, joka käsittelee pohjoismaista lapsuutta ja jossa Hyvinkään seudun aineisto tarjoaa esimerkin maalaislasten kasvatuksesta ja koulutuksesta 1700-luvulta 1870-luvulle.

Routledge mainostaa näin:

This volume strengthens interest and research in the fields of both Childhood Studies and Nordic Studies by exploring conceptions of children and childhood in the Nordic countries (Denmark, Finland, Iceland, Norway, and Sweden). … the book offers a fresh and substantive contribution to the history of childhood in the Nordic countries between 1700 and 1960. The volume also helps readers trace the historical roots of the internationally recognized practices and policies regarding child welfare within the Nordic countries today and prompts readers from any country to reflect on their own conceptions of and commitments to children.

Nordic Childhoods 1700–1960 From Folk Beliefs to Pippi Longstocking. Edited by Reidar Aasgaard, Marcia Bunge, Merethe Roos – Routledge, including ”Education of children in rural Finland: the roles of homes, churches, and manor houses” by Anu Lahtinen

https://www.routledge.com/Nordic-Childhoods-17001960-From-Folk-Beliefs-to-Pippi-Longstocking/Aasgaard-Bunge-Roos/p/book/9781138294226

Kommentointi poissa käytöstä

Hyvät, pahat ja hyvinkääläiset

hyvinkaa100

Elokuvateatterin pitäjä ja Kalle Saukkonen juhlii perheineen noin 100 vuotta sitten. Kuva: Hyvinkään kaupunginmuseo.

Kohta on julkkarien aika, joten tässä sanon vielä sanasen kirjasta, joka kohta pääsee kaikkien käsiin. Työ on vienyt kaikkiaan nelisen vuotta, josta kolme vuotta on ollut täysipäiväistä omistautumista Hyvinkäälle. Lukemattomat hyvinkääläiset ovat tarinoillaan ja avullaan auttaneet kirjan synnyssä, ja vilpittömästi kiitän heitä kaikesta avusta; nekin tiedot, jotka eivät ole päässeet kirjaan, on arkistoitu ja ne ovat auttaneet kokonaistulkinnan tekemisessä. Kaupunginmuseo ja taidemuseo, kaupunginarkisto, viestintä ja tekninen osasto ovat olleet hyvin avuliaita monessa kohtaa.

Miksi nimi Hyvät, pahat ja hyvinkääläiset? Hyvinkäällä on vuosisatainen historiansa, mutta 1860-luvulla syntyi aseman seutu, joka kasvoi vähitellen teollisuustaajamaksi. Se sijaitsi maakuntien rajalla, kaukana kirkonkylistä ja lainvalvojista. Varhaisina aikoina 1800-luvulla seudulla olikin välillä villin lännen tunnelmaa. Paikallisten oli itse raivattava tilaa kulttuurille ja liikkeenharjoittamiselle.

Hyvinkään seudun rakensivat paikalliset työläiset, säätyläiset ja liikkeenharjoittajat, joiden aloitteellisuudella raivattiin tietä kouluille, raittiustalolle, urheilulle ja kansalaisyhteiskunnalle. Rosoiset hyvinkääläiset eivät olleet vain hyviä tai pahoja, vaan hyvin inhimillisiä toimijoita, joiden arkinen aherrus rakensi nykyisen Hyvinkään. Tästä kirjan nimi hyvät, pahat ja hyvinkääläiset.

Hyvinkään seudun uusin historia on modernin urbaanin Suomen kasvutarina. Hyvinkää on ollut teollistumisen ja kansalaisyhteiskunnan nousussa Suomen kuva. Sotienjälkeisellä jälleenrakentamiskaudella se nousi tärkeäksi teollisuuspaikkakunnaksi. 1960-luvulla se oli modernia rakentamista ja hyvinvointia tavoittelevan kaupungin perikuva. Myös 1990-luvun yhteiskunnallinen muutos on näkynyt Hyvinkäällä, jossa kaupunkimaisema yhdistyy vehreyteen ja luonnonläheisyyteen.

Pian kirja on saatavilla Hyvinkään museoista, kirjakaupoista kautta maan, samoin kuin verkkokaupoista ja Siltalan kustantamosta (kiitos myös Siltalan väen asiantuntevasta työstä!). Kiitos hyvinkääläiset, ja onnea uudelle sadalle vuodelle!

Hyvinkää 100-näyttely http://www.hyvinkaa.fi/kaupunginmuseo/hankkeet/hyvinkaa-100/

 

Kommentointi poissa käytöstä

Pohjoinen naapuri

Aamupostissa 20.8.2017 riihimäkeläiset onnittelevat Hyvinkäätä sen 100-vuotisesta taipaleesta. ”Oli kuin suurkaupungissa olisi käynyt”, muistelee lapsuuden Hyvinkään-matkoja Janne Katajala, mutta muistaa muistuttaa että Hyvinkäällä on erittäin hieno naapurikaupunki. ”Lapset haluaa Willaan shoppaa / Täällä Matkakeskus floppaa”, riimittelevät Katja Lappi ja Niina Lahtinen. (Itse muistan nuoruudesta käynnit Suomalaisessa Kirjakaupassa ja teatterissa Riihimäellä.)

Näiden kahden ”taskukokoisen eli kompaktin ja toimivan” (Katja Lappi, Aapo 20.8.2017) kaupungin naapuritaival alkoi varsinaisesti rautatien rakentamisesta ja asemanseudun synnystä sekä Hyvinkäällä että Riihimäellä. Mutta pitkään Riihimäellä näytti olevan etulyöntiasema. Pietarin ja pääradan risteyksessä Riihimäki oli aikoinaan 1. luokan asema, Hyvinkää 2. luokan.

Riihimäen etuna oli, että se sijaitsi kokonaan Hausjärven pitäjän rajojen sisäpuolella, ja minkä vuoksi asutuskeskusta oli helpompi kehittää, Hyvinkää taas sijaitsi hallinnollisen hankalasti puoliksi Nurmijärvellä, puoliksi Hausjärvellä (vähän kuin Littoisten teollisuusalue aikoinaan Kaarinan ja Liedon rajalla). Siksi Riihimäki saattoi hakea taajaväkisen yhdyskunnan asemaa, eli se pysyi Hausjärven osana vuoteen 1922, mutta sai itsehallinnon talous-, järjestyksenpito- ja kaavoitusasioissa.

1900-luvun alussa Riihimäen aseman seutu oli Hyvinkäätä kehittyneempi veturitalleineen, virkamiehineen, lukuisine liikkeenharjoittajineen, Paloheimon teollisuuslaitoksineen (1908), lukioineen (1911) kaikkineen. Hyvinkäälle saatiin yhteiskoulu vasta vuonna 1918 ja yliopistoon johtava lukio saatiin vasta toisen maailmansodan alla. On kuvaavaa, että Hyvinkään apteekkitoiminta alkoi Riihimäen apteekkarin perustamasta sivuliikkeestä, ja että seudun ensimmäinen oma sanomalehti oli nimeltään Riihimäen Sanomat, minkä lisäksi Uusimaa-lehti uutisoi Hyvinkään kuulumisia.

Hyvinkään itsenäistyttyä tilanne alkoi kuitenkin muuttua, ja vuonna 1928 nimimerkki – i -, luultavasti kunnanjohtaja Rieti Itkonen, intoili nyt jo vauhtiin päässeessä Hyvinkään Sanomissa paikkakunnan edistysaskeleita:

Hyvää eteenpäin menoa osoittaa moni muukin seikka. Vuosikymmen sitten olimme vielä siinä asemassa, että esim. rauta- ja konekauppamme hoidettiin Riihimäellä s. o. kävimme sieltä ostamassa, joka jokaiselle ”nurkkapatrioottiselle” hyvinkääläiselle oli sangen suuri nöyryytys. Nyt se ikävyys on poissa.
Hyvinkäällä saa nyt kaikkea mitä ihminen arkisissa toimissaan ja oloissaan tarvitsee. Ja riittääpä täältä vielä vieraillekin seuduille. Laaja maaseutu on saanut tuotteilleen kauppalastamme oivan markkinapaikan.

Ajoittaisesta nokittelusta huolimatta Riihimäki ja Hyvinkää ovat kuitenkin kasvaneet rinta rinnan, vaikka niiden sijainti ”jälekkäin” herätti huomiota Emil Lassisen  jo vuonna 1894 (”Matti Mattiniemi”, Uusi Suometar 5.4.1894, koko juttu linkin takana): ”Minä olen tuumaillut asiaa usein ja tullut siihen päätökseen, että Hyvinkää on paikallaan, mutta se on tuo Riihimäki, joka epäjärjestyksen vaikuttaa.” Epäjärjestystä tai ei, kyllä yksi 100- ja toinen 95-vuotias kaupunki nyt vierekkäin mahtuvat. Ja Riihimäen kulttuuritoiminnan virkeyden kyllä huomaa, jos lukee vaikka Riihimäen X-kulttuurilehteä. Niin ne nuoremmat!

Tässä vielä sana Matti Mattiniemeltä, kiitos jutun löytymisestä kirjastonhoitaja Tuula Rämölle:

14939106

Kommentointi poissa käytöstä

Teetä kaikessa rauhassa

Fancy a nice cup of tea and even some scones? Come and visit Sylvian teesalonki, Hämeenkatu 31, Hyvinkää – Tue-Fri 12-18.30 pm, Sat 11-17.30

20170808_160356.jpg

Elokuisella visiitillä mukaan lähti inkivääri-sitruuna -teetä, joka sointui hyvin yhtee  paikallisen, Ylentolassa tuotetun Lentolan Raffi -hunajan kanssa.

Aloitin tämän blogin 2009, koska halusin kartuttaa omia ja muidenkin tietoja viihtyisistä ja luomua myyvistä kohteista Hyvinkäällä. Liikkeiden ja tarjonnan vaihtuvuus on ollut kuitenkin suurta, niin että on tuntunut mielekkäämmältä kirjoittaa lastuja vähän pysyvämmistä asioista kuten Hyvinkään historiasta.

Palaan nyt vaihteeksi alkuperäiseen ideaani käytyäni taas kerran Sylvian teesalongissa, joka sijaitsee historiallisessa ”Luoman talossa” Hämeenkatu 31:ssa lähellä villatehtaan kortteleita, vastapäätä elokuvateatteria. Aiemman sinänsä käypäisen kahvilan kylmälaitteiden hurina ja tuolien kolina on vaihtunut aidosti rauhoittavaan ja viihtyisään teehuonetunnelmaan. (Kahviakin kyllä saa.)

Teetä voi nauttia rauhallisesti teehuoneessa skonssien tai muiden sopivien leivosten kera, ja sitä voi ostaa mukaankin. Erityismahdollisuuksina ”Kello viiden tee” sekä yleisiä ja yksityisiä teemaistajaisia – ja liikuteltava Teepaviljonki; tee-elämys ei ole siis paikkaan sidottu.

Teesalonki Sylvia
http://www.teesalonkisylvia.com
on avoinna ti-pe klo 12-18.30 ja la klo 11-17.30. Tarkempia tietoja voi hakea Facebook-sivuilta.

 

Kommentointi poissa käytöstä

Hyvinkää sata vuotta sitten

Tänään 30.7.2017 Hyvinkää juhlii satavuotista itsenäistä kuntataivaltaan! Tasan sata vuotta sitten Hyvinkään aseman koululla järjestettiin ensimmäinen kuntakokous.  Siinä päätettiin yksimielisesti, että myös kunnalliselämä olisi aloitettava välittömästi. Varsinainen kunnan toiminta alkaisi vuoden 1918 alusta.

Hyvinkään asemanseutu oli kehittynyt nopein harppauksin 1890-luvulta lähtien. Villatehdas ja terveysmatkailu olivat tuoneet sinne lyhyt- ja pitkäaikaisia asukkaita ja työntekijöitä. Lähelle asemaa oli noussut oma rukoushuone, paljolti omin voimin rahoitettu ja rakennettu, useita kansakouluja oli perustettu, aseman viereen oli noussut komea postitalo, hiukan kauempana komeilivat työväentalo, seurantalo ja raittiusyhdistys Raivaajien talo. Oli elokuvateatteria ja hotellia ja Sonckin suunnittelema komea parantolarakennus. Ei ihme, että Hyvinkään asema Nurmijärven ja Hausjärven takamaana alkoi olla kestämätön. Kulmakunta haluttiin yhdistää omaksi itsenäiseksi seurakunnakseen ja kunnakseen.

Itsenäistyminen oli otettu tavoitteeksi jo yli kymmenen vuotta aikaisemmin, mutta erilaiset byrokraattiset käänteet olivat sitä viivyttäneet. Viimein elokuussa 1917 Riihimäen Sanomat (päivän 18.8.1917 numero – tuolloin ei vielä ollut Hyvinkään Sanomia) uutisoi kuntakokouksesta:

Hyvinkaan_perustaminen_RiSa

Kuva on Kansalliskirjaston hienosta digitaalisten sanomalehtien arkistosta, jossa on muun muassa Riihimäen Sanomat ja Uusimaa -lehtien, tuolloisten Hyvinkään seudun uutislähteiden, vuosikertoja avoimesti luettavissa aina itsenäisyyden alkuvuosille asti. https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/search

Riihimäen Sanomat ei uutisoinnissaan ollut ihan kauhean tarkka. Jos vertaa alkuperäiseen kokouspöytäkirjaan (Hyvinkään kaupunginarkistossa), voi huomata että lehtiuutisessa H. J. Linnan etunimen alkukirjaimet ovat lipsahtaneet väärin päin. Myös äänimäärä on pyöristetty 2000 – 300 (tarkkaan ottaen 1803 – 346, ilman tiettyjä vähennyksiä 2149 ja 350). Kunnan esimiesehdokkaasta ei vielä äänestetty mies ja ääni -periaatteella, vaan varakkaalla äänestäjällä oli enemmän ääniä. Lisäksi kokouksessa kaksi edustajaa äänesti valtakirjalla jonkun poissaolevan puolesta. Vaaliuudistus oli tuloillaan, ja mies ja ääni -periaatteen käyttämistä esitettiin kokouksessa, mutta vanha käytäntö voitti. Paikalla oli 79 äänestäjää, joista 44 kannatti sosialidemokraattien Emil Sallilaa (joka oli Hyvinkään Ahjossa johtotehtävissä ja valittiin 1920-luvulla kansanedustajaksi). Mies ja ääni -periaatteella Sallila olisi voittanut.

Kokouspöytäkirjasta ilmenee, ja kirjailija Katri Lehto on tätä näytelmässään kuvannutkin, että hävinnyt Sallila ja sosialidemokraatit poistuivat äänestyksen jälkeen mielenosoituksellisesti ja ilmoittivat, etteivät tulisi osallistumaan kunnallisten asioiden hoitoon. Käytännössä Sallila ja monia muita työväen edustajia kuitenkin jo valittiin erilaisiin vastuutehtäviin ja syksymmällä he olivat taas aktiivisesti mukana – Sallila valittiin myös 12-henkisen kunnalliselämää valmistelevan toimikunnan jäseneksi. Syksyn kuluessa valmisteltiin kunnan taloudellista toimintaa, ja vuoden 1918 alussa Hyvinkään kunnasta tuli erillinen nimismiespiiri osana Helsingin kihlakuntaa. Samalla Hyvinkään seutu, joka parisataa vuotta aiemmin vielä kokonaisuudessaan kuului Hämeeseen, oli siirtynyt hallinnollisesti Uudenmaan lääniin.

Kesä 1917 oli levotonta aikaa kunnallisen elämän alkutaipaleelle. Venäjän kevättalvinen vallankumous oli herättänyt paljon toiveita yhteiskunnallisesta muutoksesta, mutta samalla poliittinen ja taloudellinen kaaos aiheutti epävarmuutta, ja työttömyys, inflaatio ja elintarvikepula aiheuttivat levottomuutta. Hyvinkään seudun elintarvikelautakunnassa valitettiin, että ”n.s. huligaaniainesten taholta” oli tapahtunut omavaltaisuuksia. Vielä tuossa vaiheessa yritettiin tilannetta rauhoittaa oikeiston ja vasemmiston yhteisillä järjestysmiehillä. Uuden kunnan toimintaa ei helpottanut se, että sillä ei käytännössä ollut alussa lainkaan omia tuloja – verotuloja oli luvassa vasta vuosien päästä, oli otettava lainaa paikallisilta pankeilta alkuun pääsemiseksi. Kuten tiedetään, vuosi 1918 suisti sekä Hyvinkään että koko maan kaaokseen, jota tutkineen on pakko ihmetellä sitä, että niinkin hyvin on selvitty nollapisteestä ylöspäin.

Hyvinkään kunnallinen toiminta alkoi hyvin pienimuotoisesti, luottamushenkilöpohjalta, ja kunnan palveluksessa toimi vain muutamia henkilöitä. Siitä on tultu (ja onneksi on tultu) pitkä matka vuoteen 2017, jolloin Hyvinkää kuntana on iso työnantaja ja monen merkittävän yrityksen ja organisaation paikkakunta. Teollisuuspaikkakunnan perintö näkyy yhä Hyvinkäällä, vaikka suuri osa savupiipputeollisuudesta on jo historiaa. Toinen valtti, terveysmatkailijoita aikoinaan houkutellut vehreys ja luonnonläheisyys ovat edelleen Hyvinkään nykypäivää.

Hyvää syntymäpäivää, Hyvinkää!

kirjankansi2017

Jatkoa seuraa mm. 23.8.2017, kun Hyvinkään virallisella satavuotisjuhlaviikolla ilmestyy Hyvinkään seudun uusi historiateos.

 

Kommentointi poissa käytöstä