Posts tagged Hyvinkään historia

Aseman koulu, itsenäisen Hyvinkään syntysija

Hyvinkään asemalta voi katsoa radan yli Aseman koululle, jolla on ollut tärkeä rooli Hyvinkään historiassa. Aseman puukoulu rakennettiin 1910-luvulla kasvavan kulmakunnan tarpeisiin, mutta koulutoiminta oli alkanut jo vuonna 1894.

Hyvinkään seudun varhaisin kyläyhteisö – Ylikylän ja Alikylän muodostama Hyvinkäänkylä – sijaitsi lähellä Vantaanjokea. Kun rautatieliikenne vuonna 1862 alkoi, syntyi aseman seudulle ensin pieni mutta vilkastuva yhdyskunta. 1890-luvulla aseman seudulle nousi myös teollisuutta, Sanatorio eli parantola aloitti toimintansa, ja yhdyskunta kasvoi vanhoja kyläkeskuksia suuremmaksi. Myös koululaisia oli yhä enemmän, ja Hyvinkäänkylän koulu oli heille liian pieni ja liian kaukana. Aseman koulu aloitti radan varressa ensin vanhassa puurakennuksessa, kunnes nykyinen puukoulu tarjosi lisätiloja.

Oppilaita Aseman koulun pihalla vuonna 1915. Kuva Aulis Saviahon kokoelmista, Hyvinkään kaupunginmuseo, muistaja.fi, lisenssi CC BY-NC-ND 4.0

Oppilaita Aseman koulun pihalla vuonna 1915. Kuva Aulis Saviahon kokoelmista, Hyvinkään kaupunginmuseo, muistaja.fi, lisenssi CC BY-NC-ND 4.0

Kulmakunnalla ei ollut kovin monia julkisia rakennuksia, joissa olisi voitu järjestää juhlia ja yleisiä tilaisuuksia. Rautatieasema oli käynyt liian pieneksi tähän tarkoitukseen, eikä syksyllä 1896 valmistunut rukoushuonekaan sopinut minkä tahansa toiminnan paikaksi. Siksi Aseman koulu ja sen pihapiiri olivat tärkeitä paikkoja tapahtumille. Kesäkuussa 1899 Hyvinkäällä järjestettiin suurtapahtuma, Uudenmaan edistysseurojen ensimmäiset laulu- ja soittojuhlat. Puuhamiehenä toimi kirjailija Vihtori Peltonen, joka tunnetaan paremmin kirjailijanimellä Johannes Linnankoski. Juhlapuhujana kuultiin Nestori Setälää. Juhlat järjestettiin Aseman tuolloisella koulurakennuksella ja sen viereisellä kentällä, jossa oli myös pyöräkatos tuon yleistyvän kulkuneuvon käyttäjille.

Hyvinkään kunnallisen historian kannalta merkittävää on tietenkin, että itsenäinen kunnallinen elämä alkoi Hyvinkään Aseman koululla 30.7.1917 eli lähes sata vuotta sitten. Sitä ennen Hyvinkään seutu kuului puoliksi Nurmijärveen ja puoliksi Hausjärveen. Kirkonkylät eivät olleet kovin kiinnostuneita kehittämään teollisuusyhdyskuntaa, joten hyvinkääläiset halusivat itsenäistyä omaksi kunnakseen. Jo syksyllä 1913 Aseman koululla oli järjestetty aiheeseen liittyvä kansalaiskokous, mutta asiassa oli monta hallinnollista mutkaa. Kun Hyvinkään seurakunta kesäkuussa 1917 aloitti toimintansa, muodostui seurakunnan alueesta samalla automaattisesti oma kuntansa. 30.7.1917 Hyvinkäällä pidetty kokous päätti yksimielisesti, että kunnalliselämä olisi aloitettava välittömästi ja varsinainen kunnan toiminta vuoden 1918 alusta.

Hyvinkään Aseman kivikoulun vihkiäisjuhlat, 1955. Kuvaaja Niilo Ristamo. Aulis Saviahon kokoelmat, Hyvinkään kaupunginmuseo, muistaja.fi, lisenssi CC BY-NC-ND 4.0

Hyvinkään Aseman kivikoulun vihkiäisjuhlat, 1955. Kuvaaja Niilo Ristamo. Aulis Saviahon kokoelmat, Hyvinkään kaupunginmuseo, muistaja.fi, lisenssi CC BY-NC-ND 4.0

Sotien jälkeen puukoulun viereen kohosi kivikoulu, jonka vihkiäisiä vietettiin vuonna 1955. Koulun ulko-ovien kädensijat koristeltiin vuonna hyväksytyllä Hyvinkään kauppalan vaakunalla. Puukoulu ja kivikoulu ovat vuosikymmenien saatossa palvelleet monenlaisissa tehtävissä koulutyön lisäksi. Kivikoulun yhteyteen valmistui hammashoitolayksikkö, ja juhlasaleissa ovat vierailleet monenlaiset puhujat ja esiintyjät. Puurakennuksessa on vuodesta 2011 toiminut englanninkielisiä luokkia (The English Classes of Hyvinkää).

Samppa Mustosen hienoja kuvia Aseman koulusta: http://www.hyvinkaakuvat.com/paikkasivut/asemankoulu.htm

Kommentointi poissa käytöstä

Olkaamme sittenkin pohjois-uusmaalaisia?

Vuonna 2015 selviteltiin keskiuusmaalaisten paikallisuuden kokemuksia, ja Hyvinkääkin oli selvityksessä mukana. Samaan aikaan oli meneillään myös kuntaliitosselvitys samaisten kuntien kesken, ja kotiseutukokemusten kautta haettiin myös tietoa paikkakuntien identiteetistä. Kotiseutukokemuksissa välittyi vaikutelma, että monissa muissa seudun kunnissa korostui kyläidentiteetti, mutta Hyvinkää erottui joukosta kaupunkimaisempana.

Tässä voi nähdä pitkän aikavälin historiallista taustaa. Eteläisemmän Keski-Uusimaan alueet ovat olleet vauraampaa, vakiintunutta maanviljelysseutua, Hyvinkään seutu oli hämäläisten eteläistä eräaluetta ja myöhemmin melko harvaan asuttua, pienten kylien seutua, joka ennen vuotta 1862 sijaitsi esimerkiksi teollisuuden kannalta hankalien etäisyyksien päässä.

Rautatien rakentaminen tarjosi uusia mahdollisuuksia teollisuudelle, ja aseman seudun yhdyskunta kasvoi sen voimin, itsenäistyi vuonna 1917, ja sitä luonnehdittiin vuonna 1952 ”Uudenmaan toiseksi kaupungiksi”, koska silloinen Hyvinkään kauppala oli kasvanut nopeammin kuin muut vastaavat kunnat. Hyvinkään seudun kehitys ja hallinnollinen vakiintuminen ajoittui siis aivan toisin kuin vaikkapa Nurmijärvellä tai Tuusulassa, ja se erottui Helsingistä pohjoiseen siirryttäessä teollisuusyhdyskuntana.

Keski-Uusimaa esiintyy välillä myös Hyvinkään yhteydessä, ja erilaiset organisaatiot kuten pelastustoimi kuuluvat Keski-Uudenmaan kuntien kanssa samoihin yksiköihin. Toisaalta esimerkiksi paikallislehti ja kauppakamari yhdistävät Hyvinkäätä Hämeen puolelle, Riihimäkeen. Kuntaliitossuunnitelmiakin on tehty sekä Hämeen että Uudenmaan suuntaan, ja identiteettiä haetaan pikemminkin suhteessa Riihimäkeen kuin muihin naapurikuntiin.

Hyvinkää siis sijaitsee raja-alueella, eikä tämä piirre ole ihan uusi. Kun myöhäiskeskiajalla käytiin rajaa Hämeen ja Helsingin pitäjän välillä (nimenomaan näitä nimityksiä käyttäen), Hämeen eteläraja kulki Hyvinkään eteläpuolta. Kun Nurmijärvi vähitellen vakiintui omaksi seurakunnakseen ja pitäjäkseen, Hyvinkäänkylä siirtyi sen mukana osaksi Uuttamaata; Ridasjärvi sen sijaan jäi vielä osaksi Hausjärveä ja Hämettä.

Kuten sanottu, 1900-luvun alussa Hyvinkään aseman seutu oli kehittynyt omaksi teollistuneeksi yhdyskunnakseen, joka kaipasi itsenäisyyttä perinteisistä, maatalousvaltaisista ja etäisiksi koetuista kirkonkylistä. Kun Hyvinkää vuonna 1917 itsenäistyi omaksi seurakunnakseen ja kunnakseen, Ridasjärven seutukin siirtyi osaksi Hyvinkään kuntaa ja Uuttamaata. 400 vuoden aikana Hämeen raja oli siis siirtynyt Hyvinkään seudun eteläpuolelta sen pohjoispuolelle.

Summa summarum: Hyvinkään seutu on historiallisesti Uudenmaan / Helsingin ja Hämeen välisellä vyöhykkeellä, ja se on saanut ominaispiirteensä eri ajankohtana kuin eteläiset naapurit. Kun Paikallistu! -näyttelyn alkuseminaarin puheenvuoroissa kyseltiin keskiuusmaalaisen identiteetin piirteitä, en voinut olla hyvinkääläisenä ajattelematta, että kyllä tässä lähtökohtaisesti ollaan pohjois-uusmaalaisia, kaiken edelläkuvatun paikallishistorian voimalla.

Toki paikallisuuden rajat myös muuttuvat,  ja keskustelussa pohdittiin muun muassa uusien ostoskeskusten ja niiden vaikutusalueen merkitystä alueellisen suunnan luojina. Helsingin (merkityksessä Helsinki, Vantaa ja Espoo, pääkaupunkiseutu) laajeneminen pohjoiseen päin nähtiin uhkana, jota vastaan laajempi pohjoinen kunta voisi ottaa vankemman roolin. Joka tapauksessa: mikä tahansa laajempi identiteetti- tai kuntaliitoshanke toimisi sitä paremmin, mitä paremmin paikallinen perintö otettaisiin huomioon.

——————————

Karvanopat ja kaukametsä -tutkimukseen perustuva Paikallistu! -näyttely Hyvinkään kaupunginmuseolla joulukuussa 2015. (ks. hyvinkaa.fi/kaupunginmuseo) Näyttelyssä kotiseutukokemuksia esitellään suuren pelilaudan avulla, ja pelireittiä tarkastellessa konkretisoituu hyvin myös se, miksi Järvenpää ja Kerava ovat hyvin läheisessä yhteistyössä; maantieteellinen läheisyys on omaa luokkaansa verrattuna vaikkapa Hyvinkääseen tai Mäntsälään.

Lisätietoja myös mm. Nyman, Harri & Rissanen, Outi. Juuret ja juurettomuus Keski-Uudellamaalla. Paikallisuuden ja paikallisidentiteettien nykydokumentointihanke Karvanopat ja Kaukametsä. Tutkimusraportti 9.2.2015

Kommentointi poissa käytöstä

Hopeavuoren arvoitus

Katrin päivän luento – Hopeavuoren arvoitus
keskiviikkona 25.11.2015 Yleisöluento, vapaa pääsy

Kytäjän ja Hyvinkäänkylän rajalla sijaitsevasta Hopeavuoresta kerrotaan monenlaisia tarinoita. Sitä alettiin louhia jo 1500-luvulla, ja 1600-luvun alussa Kustaa II Adolf havitteli sieltä jalometallia valtakuntansa vaurastuttamiseksi. Mutta mitä Hopeavuoresta ja kaivostoiminnasta todella tiedetään?

Hyvinkään seudun historiaa kirjoittava dosentti Anu Lahtinen kertoo Hopeavuoren historiasta, säilyneistä lähteistä ja myöhemmistä tarunomaisista kertomuksista. Luennon järjestää Hyvinkään kaupunginmuseo.

Hyvinkään kaupungintalon aula, klo 14–15
Hyvinkään kaupungintalo, Kankurinkatu 4–6, Hyvinkää

Kommentointi poissa käytöstä

Valoa Hyvinkäälle

Milloin se tuntuu paistavan turhaan, milloin tuntuu että sitä säästellään turhaan. Hyvinkään katuvalaistus on puhuttanut ja aktivoinut paikkakuntalaisia tänä kesänä – kuten oikeastaan viimeiset sata vuotta. Nimimerkki ”Veronmaksajia” tiedusteli 18.3.1932 Hyvinkään Sanomissa katuvalojen käyttöä:

Nöyrä kysymys kauppalamme hallintoviranomaisille.
Mistä johtuu, että kauppalamme katuvalaistus hyvin usein palaa kirkkaalla auringon paisteella ja myöskin valoisina kuutamoöinä ja taas toisinaan erittäin pimeinä iltoina on vallan säkkipimeänä.
Luulisi tällaisen asian olevan helposti järjestettävissä jos vähänkin pidettäisiin huolta yhteisen omaisuuden säästämisestä. Viimeiseksi t.k. 15 päivää vasten klo 4.30 heräsin siihen, että valo lankesi ikkunasta seinälle. Luulin olevan naapurissa tulipalon ja hyppäsin ikkunaan jolloin näin, että katulyhty antoi sanotun valon.

Veronmaksajan viestistä näkyy, että ylimääräinen valo tuntui tuohon aikaan nykyistä räikeämmältä – keinovaloa oli paljon vähemmän, joten outoon aikaan näkyvä valo oli merkki vaarasta, tulipalosta. Nykyään moni on turtunut jonkinasteiseen valosaasteeseen.

Hyvinkäällä katuvalaistus on siinä mielessä erityisen kiinnostava aihe, että se oli aikoinaan myös ensimmäisiä taloudellisia hankkeita, jotka 100 vuotta sitten yhdistivät hyvinkääläistä yhdyskuntaa. Hämeen ja Uudenmaan, Hausjärven ja Nurmijärven rajalle syntynyt teollisuus- ja liikennekeskus oli hankalassa asemassa. Yhdyskunnassa olisi haluttu suunnitella ja kehittää omaa toimintaa, mutta kirkonkylissä ei ollut kiinnostusta rahoittaa itsenäiseksi pyrkivää rajaseutua. Itsenäistymistavoitteet taas etenivät hitaasti, eikä sillä välin voitu kerätä veroja yhdyskunnan omaan kehittämiseen.

Katuvaloja kuitenkin kaivattiin kipeästi keskustaan, ja hankkeen rahoittamiseksi alettiin kerätä torimaksua ja osallistumismaksua paikallisilta torimyyjiltä ja liikkeenomistajilta. 1910-luvulla toiminut valaistuskomitea ja sen keräämät rahat perustuivat vapaaehtoisuuteen, vaikka ennen pitkää hanke kävi liian hintavaksi ja hankalaksi toteuttaa vain yksityisin aloittein.

Kun maailmansota syttyi 1914, kuparilanka kallistui, ja lamppuja pystyttiin hankkimaan vain muutamia; lisäksi elokuvateatteri Harjula antoi käyttöön muutamia lamppuja. Vuoteen 1918 mennessä oli hankittu 45 sähkölamppua, jotka antoivat valoa auringon laskusta aamunkoitton.

Myöhemminkin, Hyvinkään itsenäistyttyä, nimenomaan kauppalan keräämät torimaksut käytettiin sähkövalaistukseen. Katuvalaistuksella on tärkeä vertauskuvallinen merkityksensä; joskus se on helppo kokea tuhlaukseksi, valoisina öinä säästö on helppo ymmärtää, mutta toisaalta valaistus tuo turvaa. Pimeät lamput voivat herättää alakuloisia mielikuvia, jotka tiivistyvät sanontaan ”viimeinen sammuttaa valot”. Mutta ainakin aloitteellisuus tässäkin asiassa voi tuottaa tulosta, nyt kuten ennenkin.

Lisää valaistusasiasta mm. Kustaa Hautalan kirjassa Hyvinkään seudun historia 1860-1950 (1951).

Kommentointi poissa käytöstä

”Savikukkoja” ja krapuja – VR tiedottaa

Kävin viime viikolla Suomen Rautatiemuseossa tutustumassa sen arkistoon ja kirjastoon. Lukemiini aineistoihin kuului muun muassa asemien esittelyjä, joita vuosien 1904 – 1963 välillä julkaistiin VR:n työpaikaikoista kiinnostuneille. Esittelyt auttoivat hakijaa hahmottamaan, millaisia hyviä ja huonoja puolia kuhunkin asemapaikkaan liittyi.

Esittelyissä otetaan huomioon niin koulujen ja lääkärin tai kätilön läheisyys kuin ruoanhankintamahdollisuudet – esimerkiksi kalastus- ja viljelymahdollisuudet. Monilla pienillä paikkakunnilla ruokatarvikkeet todettiin kalliiksi tai tarjonta heikoksi, ja sekä siksi että muutenkin aikakauden tapaan oli tärkeää tietää, millä tavoin rautatieläinen perheineen voisi saada ruokaa pöytään. Niinpä esimerkiksi Jokelasta kerrottiin vuonna 1904 näin:

Wantaan joki, jossa on Nuckars’in koski, juoksee 4 klm asemalta, vaan muita vesistöjä, paitsi eräs aseman läheisyydessä oleva pieni puronen, jossa on kosolta krapuja, ei täällä ole. Aseman lähiseuduilla liikennöi monta maakauppiasta; vaan ruokatavarat ostetaan kumminkin edullisimmin Helsingistä ja osaksi myös Hyvinkäältä. Paikkakunnan asujaimiston luku nousee 800 henkeen, suurimmaksi osaksi n. k. ”savikukkoja” (tiilitehtaan väkeä).

Hyvinkäästä ensimmäinen, vuonna 1904 julkaistu esittely kuuluu näin:

Hyvinkää, II:n luokan asema Helsingin-Hämeenlinnan rataosalla Nurmijärven pitäjän Hyvinkään kylässä, sijaitsee kauniin puiston ympäröimänä metsäisessä seudussa. Asemalta erkanee Hankoniemen haararata. Asemata käyttävät Nurmijärven ja osittain Lopen ja Hausjärven pitäjät. Aseman läheisyydessä on kehruu- ja verkatehdas.
Asemapäällikön asuntona on erityisessä rakennuksessa 4 huonetta, keittiö ja eteinen. Tulot ovat: II:n luokan palkka, I:si luokan postista 600 mk ja 600 mk apulaisen palkkaamiseksi. Aseman henkilökuntaan kuuluu 1 ensimäinen ja 1 toinen kirjuri, 1 piletinmyyjä, 6 asemamiestä ja 8 vaihdemiestä. Asemalla on hyvä ravintola ja rautateiden puutarhurikoulu. Läheisyydessä sijaitsee apteekki ja keuhkotautisten parantola, jossa myös asuu lääkäri; aivan aseman vastapäätä on matkailijahotelli.

Vuonna 1904, ennen Hyvinkään irtautumista Nurmijärvestä, myös Rajamäen asema laskettiin Hyvinkäänkylään kuuluvaksi. Sitä esitellessä mainittiin asianmukaisesti paikallisen teollisuuden vaikutus liikenteeseen.

Rajamäki, IV:n luokan asema Hangon-Hyvinkään rataosalla, sijaitsee Nurmijärven pitäjän Hyvinkään kylässä, mäkien ja peltojen ympäröimänä. Asemata käyttää ainoastaan Nurmijärven pitäjä. Aseman lähellä sijaitsee Hyvinkään tehdas-osakeyhtiön suuret tehtaat, joissa valmistetaan pirttua, hiivaa, eetteriä, etikkaa ja ryyniä. Asemapäällikön asuntona on erityisessä rakennuksessa 5 huonetta, eteinen ja keittiö. Tulot ovat: tavallinen IV:n luokan palkka. I:si luokan posti löytyy asemalla. Aseman henkilökuntaan kuuluu 1 asemapäällikkö, 1 telegrafisti ja 1 varatelegrafisti, 1 asemamies ja 2 vaihdemiestä.

Asemapaikkojen esittelyistä julkaistiin kaikkiaan neljä teosta (1904, 193, 1947 ja 1963). Kuvauksista näkyy hyvin, miten aika ja paikkakunnat muuttuivat: alkuvaiheessa vain harva asemapaikka saattoi kehua koulupaikoilla tai lääkäreillä, mutta sotien jälkeen sähkövalo, keskikoulu, lääkäri ja apteekki alkoivat olla kaikkien ulottuvilla. ”Mukavuuksia” eli kaiketi vesijohtoja ja kylpyhuone/wc-mukavuuksia alettiin mainostaa tai niiden puutetta pahoitella sodanjälkeisissä julkaisuissa.

Pienemmistä lähiseudun paikoista Noppo esiteltiin vain vuoden 1947 julkaisussa:

Noppo, Rajamäen aseman alainen lv, kuuluu Hyvinkään mlk:aan, sijaiten harvaan asutussa seudussa. Hoitajana 1 vakinainen asemamies. Ei yövuoroja. V.R:n asuntoa ei ole. Sähkövalo. Kansakouluun matkaa 5 km, lähimpään oppikouluun 10 km ja lähimpään kauppaan 200 m. Kirkko, apteekki ja lääkäri lähinnä Rajamäellä ja Hyvinkäällä. Tiilitehdas on paikkakunnalla, minkä lähetysten lisäksi lähetetään liikennepaikalta pääasiassa maitoa ja erilaista kappaletavaraa. Läht. ja saapuvia rk kumpiakin n. 60-70 ja myytyjä matkalippuja n. 300 kpl keskim. kuukaudessa. Junia 4 henkilö- ja samanverran tav.junia vuorokaudessa. Postia ei ole hoidettavana. Vesistöjä ei ole lähistöllä ja metsästysmahdollisuudetkin ovat heikot. Urheiluseura ja työväenyhdistys toimivat paikkakunnalla. Veroäyri 8 mk.

Kirjallisuutta:

Järnvägsmatrikel. Korta beskrifningar öfver järnvägstationerna – Rautatiematrikkeli. Lyhykäisiä selityksiä rautatienasemista Suomessa. Viborg: Östra Finlands tryckeri 1904.

Rautatiehakemisto. Liitteenä ohjeet viran- ja toimenhakijoille. Toim. V. O. Väätänen ja L. J. Myllärinen. Sisämaan kirjapaino oy, Pieksämäki 1947

Kommentointi poissa käytöstä

Muistoja Villatehtaan syntyajoilta

Luin tänään Ossian Donnerin omaelämäkertaa Min tid (1949), jossa hän kertoo muun muassa Hyvinkään villatehtaan varhaisvaiheista. Donner kertoo, että häntä jäi kouluaikana vaivaamaan J. L. Runebergin säe ”On maamme köyhä, siksi jää” (Vårt land är fattig, skall så bli), ja että hän halusi jollakin tavoin torjua Runebergin ajatuksen köyhyyden väistämättömyydestä. Ossian Donner aloitti yritysten ja erehdysten kautta Hyvinkäällä 1892 (HisKi:n http://hiski.genealogia.fi/ mukaan hän muutti paikkakunnalle vaimoineen vuonna 1893). Ymmärrettyään lopulta, millainen teollisuustoiminta oli kannattavaa, hän alkoi koota varoja suuren kutomon perustamiseksi. Ossian Donner palaa muisteluissaan nykyisen Hyvinkään keskustan alueelle ja muistelee näkymää ja tuntojaan hetkeä ennen kuin rakennustyöt aloitettiin:

“Saatuani osakepääoman kokoon oli seuraava hankkeeni ostaa Ahdenkallion mailta seitsemän hehtaarin kokoinen alue … missä tehdas nykyäänkin (1949) on. Valitsemani paikka oli kangasmetsää jolla kasvoi nuoria mäntyjä, ja vettä löytyi kaikkialta kun vain kaivoi tarpeeksi syvälle …

Muistan, miten minä, ennen ensimmäistä lapiollista, seisoin hetken yksin kangasmetsässä mäntyjen keskellä ja yritin tähystää tulevaisuuteen. Miltä tämä paikka näyttäisi tulevaisuudessa, monta, monta vuotta myöhemmin? Halusin rakentaa jotain paljon suurempaa kuin mitä maassa oli tähän asti ollut, alalla jonka olin valinnut … Unelmani tuona päivänä … oli, että mahdollisesti kerran – jos menestykseni olisi paras mahdollinen – saisin nähdä tuhannen työntekijän tehtaan … ” (Ossian Donner, Min tid 1949, s. 41-42, suom. AL).

Unelmat olivat kuitenkin vaatimattomampia kuin tulevat saavutukset, sillä ennen toista maailmansotaa Ossian Donnerin perustamassa Hyvinkään-tehtaassa työskenteli jo 1700-1800 työntekijää. Nykyään tehtaan tiloissa toimivat muun muassa kaupungintalo ja kaupunginmuseo.

Sama muistelu hiukan laajempana, alkuperäiskielellä:

Min första åtgärd sedan jag fått aktiekapitalet fulltecknat var att av Ahdenkallio egendom inköpa ett sju hektar stort område, ungefär dubbelt så långt avlägset från Hyvinge järnvägsstation som den plats där den ursprungliga fabriken var belägen. Den nya platsen är densamma på vilken fabriken fortfarande står. Platsen jag utvalt bestod av en sandmo bevuxen med unga tallar, men vatten påträffades överallt på området blott man grävde djupt nog för att komma i nivå med den vattendränkta torvmosse, som låg omedelbart söder om det nya fabriksområdet.

Jag erinrar mig huru jag, förran det första spadtaget togs, stod en stund ensam på sandmon bland tallarna och försökte blicka in i framtiden. Huru skulle det se ut här på denna plats i en framtid, många, många år framåt i tiden? Jag ville bygga upp någonting långt större än landet dittills ägt inom den industri jag valt, men befolkningssiffran och dess konsumtionsförmåga, för att icke tala om inhemsk och utländsk konkurrens, satte naturligtvis en gräns för möjligheterna. Skola missräkningar och svårigheter hämma tillväxten? Eller skall jag hava framgång. Min dröm den dagen i skogen på sandmon om framtiden och dess möjligheter resulterade i att jag föreställde mig, att jag möjligen en gång – om jag hade största tänkbara (41) framgång – kunde få se där en klädesfabrik sysselsättande 1.000 arbetare. Det var jämt hundra gånger mera än jag hade då jag stod där och drömde. Men att nå detta mål var det nödvändigt att gå förbi alla andra, att tillverka varor goda nog att tränga konkurrenterna åt sidan, med andra ord att framställa varor bättre än alla andras. Jag beslöt att detta skulle bliva mitt mål.

Kommentointi poissa käytöstä

Hyvinkään seudun historia, muistelukysely

LINKKI SUORAAN KYSELYYN
Hyvinkään kunta juhlii satavuotista olemassaoloaan vuonna 2017. Juhlavuoden kunniaksi ilmestyy uusi Hyvinkään seudun historia, joka etenee vuodesta 1495 (ensimmäinen maininta Hyvinkäänkylästä) nykypäiviin asti. Vuoden 2014 aikana kootaan myös kyselyillä muistitietoja Hyvinkään seudusta. Kyselyiden vastaukset arkistoidaan Hyvinkään kaupunginmuseon kokoelmiin tutkimustarkoituksia varten.

Kyselyyn voi osallistua verkossa os. https://www.webropolsurveys.com/S/E43E2189C6BB5FC8.par
tai täyttämällä paperilomakkeen. Kyselylomakkeita on jaossa muun muassa Hyvinkään kaupunginmuseolla, jonne voi lähettää myös vapaamuotoisia muisteluita(Hyvinkään kaupunginmuseo, Muistojen Hyvinkää, Kankurinkatu 4-6, 05800 HYVINKÄÄ).

30.4.2014 mennessä vastanneiden, yhteystietonsa ilmoittaneiden kesken arvotaan palkintoina Hyvinkään kaupunginmuseon museomyymälän tuotteita. Tarkempia tietoja kyselystä ja hankkeesta antaa tutkija, dosentti Anu Lahtinen (anu.lahtinen at hyvinkaa.fi).

Lisätietoja Hyvinkään kaupunginmuseon kotisivuilla http://www.hyvinkaa.fi/kaupunginmuseo,
twitterissä
http://twitter.com/lahtinenanu #Hyvinkäänhistoriaa
sekä facebookissa
http://www.facebook.com/Hyvinkaanhistoria

Kommentointi poissa käytöstä