Posts tagged Hyvinkään historia

Siviilihautajaiset Hyvinkäällä 1923

Tänä vuonna on kulunut 95 vuotta siitä, kun Suomessa astui voimaan uskonvapauslaki. Monille kyse oli tervetulleesta uudistuksesta, mutta suuri osa jäi edelleen kirkon huomaan. Hyvinkäällä tätä raportoi kirkkoherra Akseli Renvall päiväkirjamerkinnöissään:

Uskonvapauslaki astui voimaan vuoden alussa. Se antoi mm. oikeuden kirkon vihollisille erota kirkon yhteydestä. Tätä oikeutta käytti 23 miestä ja 27 naista eli yhteensä 50 henkeä. Heitä seurasi 22 alle 15 v. olevaa lasta, joten kirkonkirjoista poistettujen luku oli kaikkiaan 72. Eronneet olivat kommunisteja ja punakaartilaisia paitsi 1 nainen ja 3 nuorta miestä, tilallisten poikia, jotka olivat russelilaisia [myöh. Jehovan todistajia, huom AL]. Kaikki liittyivät siviilirekisteriin. Kun ensimmäinen kirkosta eronnut kuoli ja haudattiin seurakunnan hautausmaahan, tulivat sinne kommunistit, torvisoittokunta ja punaiset liput etunenällä ja heidän mukanaan suuri uteliaitten luku. Tilaisuutta käyttivät kommunistit hyväkseen pitäen pidemmän puheen (Albert Kallio) kristillisyyttä ja kirkon katsantokantaa vastaan. Kirkkoneuvosto oli sen tähden pakotettu määräämään miten vastaisuudessa on meneteltävä kirkosta luopuneita haudattaessa.

Aivan täyttä varmuutta en kevyellä tiedonhaulla löytänyt, mutta Suomen Työmiehen 15.5.1923 julkaiseman kuolinilmoituksen perusteella voisi ajatella, että kirkkoherran kuvaama tilaisuus oli 20.5.1923 järjestetty Edvard Tervolinin hautajaisjuhla.
Kirkkoherran hengessä (ja seurakunnan tiedotteen pohjalta) uutisoi asiasta myös Riihimäen Sanomat 31.5.1923:

Hyvinkään historiaa

Kirkkoherran mainitsema Albert Kallio oli hyvinkäälle juurtuneen Paavonkallion suvun vesoja, kunnallislautakunnan jäsen ja Suomen Sosialistisen Työväenpuolueen kansanedustaja, kunnes ko. puolue lakkautettiin elokuussa 1923. Suvusta oli noussut myös uskovaista väkeä ja kansansivistysväkeä, mutta Albert Kallion perhe omaksui sosialistisen aatteen. Vuonna 1918 Albert Kallio oli johtanut punaisessa hallinnossa Hyvinkään villatehtaiden tuolloin hyvin vähäistä tuotantoa, ja hautajaistilaisuudessa samoin kuin kirkkoherran sanavalinnoissa tuntuu olevan myös vuoden 1918 kaikuja.

Albert Kallion tytär Aino Lydia Kallio loikkasi itään ja hänet tunnuttiin sota-aikaan ns. Moskovan Tiltuna. Aiheesta on kirjoittanut lyhyesti hyvinkääläinen taidehistorioitsija ja kolumnisti Pirjo Hämäläinen (1952-2017) (https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/2435172-moskovan-ja-iitin-tiltu).

Lainaus on teoksesta ”Rakentajapapin päiväkirja 1916-1944. Hyvinkään seurakunnan alkutaival kirkkoherra Akseli Renvallin merkintöjen mukaan.” Toim. Solveig Crusell, Heikki Keravuori, Juha Koivulahti. Hyvinkään seurakunta, Hyvinkää 2008, 43.

Mainokset

Kommentointi poissa käytöstä

Kreivitär ja Kirjavantolpan kuoppamökit

Blogiteksti on julkaistu aiemmin 19.9.2017 Kulkuriteatterin blogissa, osana Punainen rubiini -näytelmän uutisointia. Lisätietoja näytelmästä: http://www.kulkuriteatteri.fi/

Syyskuun alussa saavun KulkuriTeatterin puvustamolle radanviertä ja mietin tullessani kreivitär Marina de Heydeniä, joka saapui Pietarin suurkaupungista Hyvinkäälle hoitamaan murtunutta sydäntään. Marraskuussa hänen kokemuksensa, samoin kuin Pietarin, Kytäjän ja Hyvinkään aseman seutu, saadaan nähdä myös näyttämöllä.

Historiallinen näytelmä tarvitsee taustatyönsä. Viime heinäkuussa kokosin tietoja siitä ajankohdasta, vuodesta 1908, jolloin kreivitär saapui Hyvinkäälle. Olin juuri saanut painoon Hyvinkään seudun historian, joten minulla oli tuoreeltaan käsillä monenlaisia aiheeseen liittyviä lähteitä ja tietoja. Kuka tahansa voi muuten Kansalliskirjaston digitaalisesta sanomalehtiarkistosta hakea uutisia Hyvinkäästä ja seurata vaikkapa Uusimaa-lehden kautta, mitä seudulla oli meneillään.
[Linkki arkistoihin: https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/search ]

Hyvinkään seudun historiaa varten olin rakentanut kokonaiskäsityksen seudun kehityksestä vuosikymmenestä toiseen. Tietyn pysäytyskuvan, vuoden 1908, hahmotteleminen vaati hiukan toisenlaista lähestymistapaa. Totesin, että kreivitär von Heyden tuli Hyvinkäälle juuri sen vilkkaimman nousun aikaan.

Aseman seutu oli kuitenkin vilkastunut nopeasti 1900-luvun alussa. Paikkakuntaa piristivät yhtäältä Ossian Donnerin villatehdas ja toisaalta Hyvinkään Sanatorio ja terveysmatkailu. Terveen harjuilmaston vuoksi aseman seudulle oli muuttanut muun muassa taiteilija Helene Schjerfbeck.

Kun aseman seudulle muutti yhä enemmän väkeä, syntyi sekä tarvetta että halua rakentaa uutta. Uusia kouluja, yhteisiä juhla- ja ajanviettotiloja, julkisia rakennuksia ja kauppoja nousi toinen toisensa viereen. Hyvinkään aseman viereen oli vuonna 1907 noussut oma postitalo, Osuusliike Ahjolla oli monenlaisia liike- ja tuotantorakennuksia radan varressa, ja hiukan kaueampana kohosi rukoushuone ja tuonnempana raittiusyhdistyksen oma talo.

Uusi kivinen parantolarakennus ja Sanatorion aidatut, rauhalliset metsämaat tarjosivat uudenaikaista hoitoa järkkyneelle mielelle ja murtuneelle sydämelle. Linderien ja Munckien kartanoissa kreivitär saattoi myös tavata vertaistaan seuraa.

Yhteiskunnalliset erot olivat suunnattomia. Parantolassa ja kartanoilla vietettiin tavattoman ylellistä elämää, mutta Kirjavantolpan suunnalla ihmiset asuivat maakuoppamökeissä. Ei ihme, että maailmaa myös haluttiin muuttaa oikeudenmukaisemmaksi. Vuonna 1907 oli pidetty ensimmäiset eduskuntavaalit, ja sosialistit olivat menestyneet tehdasyhdyskunnassa hyvin.

Näkikö tavallinen hyvinkääläinen työnsä ja touhunsa keskeltä surun, jota kreivitär tunsi, ja olisiko tuntenut sympatiaa? Kreivitärten ja ruhtinaiden rakkaussurut ovat saattaneet tuntua yhtä etäiseltä ylellisyydeltä kuin sampanja ja kaviaari. Ja kuitenkin – useimmilla lienee kuitenkin ollut oma Nikolainsa, rakastettu sydämen valtias, vaikkei muiden silmissä ruhtinas olisi ollutkaan. Rakkaus ja suru tekee kreivittärestä tutun ja lähestyttävän myös modernille katsojalle.

 

Kommentointi poissa käytöstä

Hyvinkään synnytti liike

Hyvinkään seudun historiaa ja yleisemmin paikallishistoriaa käsitellään nyt myös Tiedeykkösen jakso paikallishistoriasta yleisesti ja Hyvinkään historiasta erityisesti. Jaana Sormusen toimittama ohjelma kuultiin radiossa 5.9.2017 ja se on nyt kuultavissa Yle Areenassa: https://areena.yle.fi/1-4186965

Miten ja millaisista lähteistä paikallishistoria kootaan? Professori Anu Lahtinen on kirjoittanut elokuussa julkaistun Hyvinkään seudun historian, ja hän kertoo kuinka tänä vuonna 100 vuotta juhlivan, mutta jo monisataavuotisen historian omaavan Hyvinkään historia sai muotonsa: millaisia lähteitä hänellä oli käytössään ja miten niistä valikoitui se historian sisältö, joka on nyt luettavissa Hyvät, pahat ja hyvinkääläiset -nimeä kantavassa teoksessa. Myös ohjelmassa kuultavat tekstikatkelmat ovat ko. teoksesta.

Kommentointi poissa käytöstä

Children and education: Finland – Hyvinkää, 1700-1870

9781138294226

Book cover of the recent volume Nordic Childhoods 1700–1960 From Folk Beliefs to Pippi Longstocking. Edited by Reidar Aasgaard, Marcia Bunge, Merethe Roos – Routledge, including ”Education of children in rural Finland: the roles of homes, churches, and manor houses” by Anu Lahtinen
https://www.routledge.com/Nordic-Childhoods-17001960-From-Folk-Beliefs-to-Pippi-Longstocking/Aasgaard-Bunge-Roos/p/book/9781138294226

Hyvinkään historia on kansissa mutta lisääkin ilmestyy: juuri tällä juhlaviikolla on juhlittu myös tätä kirjaa, joka käsittelee pohjoismaista lapsuutta ja jossa Hyvinkään seudun aineisto tarjoaa esimerkin maalaislasten kasvatuksesta ja koulutuksesta 1700-luvulta 1870-luvulle.

Routledge mainostaa näin:

This volume strengthens interest and research in the fields of both Childhood Studies and Nordic Studies by exploring conceptions of children and childhood in the Nordic countries (Denmark, Finland, Iceland, Norway, and Sweden). … the book offers a fresh and substantive contribution to the history of childhood in the Nordic countries between 1700 and 1960. The volume also helps readers trace the historical roots of the internationally recognized practices and policies regarding child welfare within the Nordic countries today and prompts readers from any country to reflect on their own conceptions of and commitments to children.

Nordic Childhoods 1700–1960 From Folk Beliefs to Pippi Longstocking. Edited by Reidar Aasgaard, Marcia Bunge, Merethe Roos – Routledge, including ”Education of children in rural Finland: the roles of homes, churches, and manor houses” by Anu Lahtinen

https://www.routledge.com/Nordic-Childhoods-17001960-From-Folk-Beliefs-to-Pippi-Longstocking/Aasgaard-Bunge-Roos/p/book/9781138294226

Kommentointi poissa käytöstä

Pohjoinen naapuri

Aamupostissa 20.8.2017 riihimäkeläiset onnittelevat Hyvinkäätä sen 100-vuotisesta taipaleesta. ”Oli kuin suurkaupungissa olisi käynyt”, muistelee lapsuuden Hyvinkään-matkoja Janne Katajala, mutta muistaa muistuttaa että Hyvinkäällä on erittäin hieno naapurikaupunki. ”Lapset haluaa Willaan shoppaa / Täällä Matkakeskus floppaa”, riimittelevät Katja Lappi ja Niina Lahtinen. (Itse muistan nuoruudesta käynnit Suomalaisessa Kirjakaupassa ja teatterissa Riihimäellä.)

Näiden kahden ”taskukokoisen eli kompaktin ja toimivan” (Katja Lappi, Aapo 20.8.2017) kaupungin naapuritaival alkoi varsinaisesti rautatien rakentamisesta ja asemanseudun synnystä sekä Hyvinkäällä että Riihimäellä. Mutta pitkään Riihimäellä näytti olevan etulyöntiasema. Pietarin ja pääradan risteyksessä Riihimäki oli aikoinaan 1. luokan asema, Hyvinkää 2. luokan.

Riihimäen etuna oli, että se sijaitsi kokonaan Hausjärven pitäjän rajojen sisäpuolella, ja minkä vuoksi asutuskeskusta oli helpompi kehittää, Hyvinkää taas sijaitsi hallinnollisen hankalasti puoliksi Nurmijärvellä, puoliksi Hausjärvellä (vähän kuin Littoisten teollisuusalue aikoinaan Kaarinan ja Liedon rajalla). Siksi Riihimäki saattoi hakea taajaväkisen yhdyskunnan asemaa, eli se pysyi Hausjärven osana vuoteen 1922, mutta sai itsehallinnon talous-, järjestyksenpito- ja kaavoitusasioissa.

1900-luvun alussa Riihimäen aseman seutu oli Hyvinkäätä kehittyneempi veturitalleineen, virkamiehineen, lukuisine liikkeenharjoittajineen, Paloheimon teollisuuslaitoksineen (1908), lukioineen (1911) kaikkineen. Hyvinkäälle saatiin yhteiskoulu vasta vuonna 1918 ja yliopistoon johtava lukio saatiin vasta toisen maailmansodan alla. On kuvaavaa, että Hyvinkään apteekkitoiminta alkoi Riihimäen apteekkarin perustamasta sivuliikkeestä, ja että seudun ensimmäinen oma sanomalehti oli nimeltään Riihimäen Sanomat, minkä lisäksi Uusimaa-lehti uutisoi Hyvinkään kuulumisia.

Hyvinkään itsenäistyttyä tilanne alkoi kuitenkin muuttua, ja vuonna 1928 nimimerkki – i -, luultavasti kunnanjohtaja Rieti Itkonen, intoili nyt jo vauhtiin päässeessä Hyvinkään Sanomissa paikkakunnan edistysaskeleita:

Hyvää eteenpäin menoa osoittaa moni muukin seikka. Vuosikymmen sitten olimme vielä siinä asemassa, että esim. rauta- ja konekauppamme hoidettiin Riihimäellä s. o. kävimme sieltä ostamassa, joka jokaiselle ”nurkkapatrioottiselle” hyvinkääläiselle oli sangen suuri nöyryytys. Nyt se ikävyys on poissa.
Hyvinkäällä saa nyt kaikkea mitä ihminen arkisissa toimissaan ja oloissaan tarvitsee. Ja riittääpä täältä vielä vieraillekin seuduille. Laaja maaseutu on saanut tuotteilleen kauppalastamme oivan markkinapaikan.

Ajoittaisesta nokittelusta huolimatta Riihimäki ja Hyvinkää ovat kuitenkin kasvaneet rinta rinnan, vaikka niiden sijainti ”jälekkäin” herätti huomiota Emil Lassisen  jo vuonna 1894 (”Matti Mattiniemi”, Uusi Suometar 5.4.1894, koko juttu linkin takana): ”Minä olen tuumaillut asiaa usein ja tullut siihen päätökseen, että Hyvinkää on paikallaan, mutta se on tuo Riihimäki, joka epäjärjestyksen vaikuttaa.” Epäjärjestystä tai ei, kyllä yksi 100- ja toinen 95-vuotias kaupunki nyt vierekkäin mahtuvat. Ja Riihimäen kulttuuritoiminnan virkeyden kyllä huomaa, jos lukee vaikka Riihimäen X-kulttuurilehteä. Niin ne nuoremmat!

Tässä vielä sana Matti Mattiniemeltä, kiitos jutun löytymisestä kirjastonhoitaja Tuula Rämölle:

14939106

Kommentointi poissa käytöstä

Hyvinkää sata vuotta sitten

Tänään 30.7.2017 Hyvinkää juhlii satavuotista itsenäistä kuntataivaltaan! Tasan sata vuotta sitten Hyvinkään aseman koululla järjestettiin ensimmäinen kuntakokous.  Siinä päätettiin yksimielisesti, että myös kunnalliselämä olisi aloitettava välittömästi. Varsinainen kunnan toiminta alkaisi vuoden 1918 alusta.

Hyvinkään asemanseutu oli kehittynyt nopein harppauksin 1890-luvulta lähtien. Villatehdas ja terveysmatkailu olivat tuoneet sinne lyhyt- ja pitkäaikaisia asukkaita ja työntekijöitä. Lähelle asemaa oli noussut oma rukoushuone, paljolti omin voimin rahoitettu ja rakennettu, useita kansakouluja oli perustettu, aseman viereen oli noussut komea postitalo, hiukan kauempana komeilivat työväentalo, seurantalo ja raittiusyhdistys Raivaajien talo. Oli elokuvateatteria ja hotellia ja Sonckin suunnittelema komea parantolarakennus. Ei ihme, että Hyvinkään asema Nurmijärven ja Hausjärven takamaana alkoi olla kestämätön. Kulmakunta haluttiin yhdistää omaksi itsenäiseksi seurakunnakseen ja kunnakseen.

Itsenäistyminen oli otettu tavoitteeksi jo yli kymmenen vuotta aikaisemmin, mutta erilaiset byrokraattiset käänteet olivat sitä viivyttäneet. Viimein elokuussa 1917 Riihimäen Sanomat (päivän 18.8.1917 numero – tuolloin ei vielä ollut Hyvinkään Sanomia) uutisoi kuntakokouksesta:

Hyvinkaan_perustaminen_RiSa

Kuva on Kansalliskirjaston hienosta digitaalisten sanomalehtien arkistosta, jossa on muun muassa Riihimäen Sanomat ja Uusimaa -lehtien, tuolloisten Hyvinkään seudun uutislähteiden, vuosikertoja avoimesti luettavissa aina itsenäisyyden alkuvuosille asti. https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/search

Riihimäen Sanomat ei uutisoinnissaan ollut ihan kauhean tarkka. Jos vertaa alkuperäiseen kokouspöytäkirjaan (Hyvinkään kaupunginarkistossa), voi huomata että lehtiuutisessa H. J. Linnan etunimen alkukirjaimet ovat lipsahtaneet väärin päin. Myös äänimäärä on pyöristetty 2000 – 300 (tarkkaan ottaen 1803 – 346, ilman tiettyjä vähennyksiä 2149 ja 350). Kunnan esimiesehdokkaasta ei vielä äänestetty mies ja ääni -periaatteella, vaan varakkaalla äänestäjällä oli enemmän ääniä. Lisäksi kokouksessa kaksi edustajaa äänesti valtakirjalla jonkun poissaolevan puolesta. Vaaliuudistus oli tuloillaan, ja mies ja ääni -periaatteen käyttämistä esitettiin kokouksessa, mutta vanha käytäntö voitti. Paikalla oli 79 äänestäjää, joista 44 kannatti sosialidemokraattien Emil Sallilaa (joka oli Hyvinkään Ahjossa johtotehtävissä ja valittiin 1920-luvulla kansanedustajaksi). Mies ja ääni -periaatteella Sallila olisi voittanut.

Kokouspöytäkirjasta ilmenee, ja kirjailija Katri Lehto on tätä näytelmässään kuvannutkin, että hävinnyt Sallila ja sosialidemokraatit poistuivat äänestyksen jälkeen mielenosoituksellisesti ja ilmoittivat, etteivät tulisi osallistumaan kunnallisten asioiden hoitoon. Käytännössä Sallila ja monia muita työväen edustajia kuitenkin jo valittiin erilaisiin vastuutehtäviin ja syksymmällä he olivat taas aktiivisesti mukana – Sallila valittiin myös 12-henkisen kunnalliselämää valmistelevan toimikunnan jäseneksi. Syksyn kuluessa valmisteltiin kunnan taloudellista toimintaa, ja vuoden 1918 alussa Hyvinkään kunnasta tuli erillinen nimismiespiiri osana Helsingin kihlakuntaa. Samalla Hyvinkään seutu, joka parisataa vuotta aiemmin vielä kokonaisuudessaan kuului Hämeeseen, oli siirtynyt hallinnollisesti Uudenmaan lääniin.

Kesä 1917 oli levotonta aikaa kunnallisen elämän alkutaipaleelle. Venäjän kevättalvinen vallankumous oli herättänyt paljon toiveita yhteiskunnallisesta muutoksesta, mutta samalla poliittinen ja taloudellinen kaaos aiheutti epävarmuutta, ja työttömyys, inflaatio ja elintarvikepula aiheuttivat levottomuutta. Hyvinkään seudun elintarvikelautakunnassa valitettiin, että ”n.s. huligaaniainesten taholta” oli tapahtunut omavaltaisuuksia. Vielä tuossa vaiheessa yritettiin tilannetta rauhoittaa oikeiston ja vasemmiston yhteisillä järjestysmiehillä. Uuden kunnan toimintaa ei helpottanut se, että sillä ei käytännössä ollut alussa lainkaan omia tuloja – verotuloja oli luvassa vasta vuosien päästä, oli otettava lainaa paikallisilta pankeilta alkuun pääsemiseksi. Kuten tiedetään, vuosi 1918 suisti sekä Hyvinkään että koko maan kaaokseen, jota tutkineen on pakko ihmetellä sitä, että niinkin hyvin on selvitty nollapisteestä ylöspäin.

Hyvinkään kunnallinen toiminta alkoi hyvin pienimuotoisesti, luottamushenkilöpohjalta, ja kunnan palveluksessa toimi vain muutamia henkilöitä. Siitä on tultu (ja onneksi on tultu) pitkä matka vuoteen 2017, jolloin Hyvinkää kuntana on iso työnantaja ja monen merkittävän yrityksen ja organisaation paikkakunta. Teollisuuspaikkakunnan perintö näkyy yhä Hyvinkäällä, vaikka suuri osa savupiipputeollisuudesta on jo historiaa. Toinen valtti, terveysmatkailijoita aikoinaan houkutellut vehreys ja luonnonläheisyys ovat edelleen Hyvinkään nykypäivää.

Hyvää syntymäpäivää, Hyvinkää!

kirjankansi2017

Jatkoa seuraa mm. 23.8.2017, kun Hyvinkään virallisella satavuotisjuhlaviikolla ilmestyy Hyvinkään seudun uusi historiateos.

 

Kommentointi poissa käytöstä

Hyvinkäänvuori, Hopeavuori

Lisäys: Mirkka Lappalaisen luento Kustaa II Aadolfista ja Hyvinkään Hopeavuoresta on katsottavissa tästä youtube-linkistä (kuvattu Hyvinkään kaupunginkirjastossa 22.8.2017)

Hyvinkäällä, tarkkaan ottaen Kytäjän ja Hyvinkään rajalla, nousee ”Hopeavuori”, joka jo 1700-luvun kartoissa mainitaan ”vanhana hopeakaivoksena”. Tarkkaan ottaen ei ole juuri tietoa siitä, mitä (jos mitään) malmia Hyvinkäältä on kaivettu, mutta 1500-1600 -luvuilla paikka näyttää olleen aikansa Talvivaara, johon on kohdistettu valtavasti odotuksia.

Jo 1550-luvulla Kustaa Vaasa kirjoitti kirjeissään malmisuonesta, jota varten Hyvinkäänvuorelle oli lähetettävä malmitutkijoita (silloin ei siis vielä puhuttu hopeasta) ja ”vuorirenkejä”. Vuonna 1557 vuorella vieraili Turun linnan lasimestari Nils Mattsson (Niilo Matinpoika), joka kaiketi ammattinsa puolesta tiesi yhtä ja toista kivistä ja mineraaleista. Seuraavina vuosina Hyvinkäänvuorella mainitaan muutamia vuorirenkejä töissä. Vahingossakaan ei kuitenkaan kerrota, mitä malmisuonesta löytyi. Sen sijaan kerrotaan, mitä ruoka-aineita vuorella työskenteleville toimitettiin.  Kovin kummoisia ei liene löytynyt, koska työt loppuivat parin vuoden päästä.

1610-luvulla alkoi uusi tohina, kun Kustaa II Adolf vieraili Hyvinkäämnvuorella useaan otteeseen. Vuonna 1614 Johan Esbjörninpoika Lakeija antoi kuitin, jossa todettiin, että Hyvinkäänkylässä oli käynyt sekä kuningas että ”saksalainen ruhtinas”. Kuitti keskittyi taas Hyvinkäänkylässä nautittuihin oluihin, ruokiin ja poltettuihin kynttilöihin, mutta Hyvinkäänvuorelle pantiin pian pystyyn uusi kaivoshanke, johon viitattiin suurisuuntaisesti ”Hyvinkään ruukkina”. Töissä oli kerrallaan noin viisi ihmistä. (Hyvinkään kaupunginmuseo on juhlavuoden kunniaksi teettänyt Johanin puumerkistä hopeisen korun – lieneekö kaivostyö koskaan tuottanut samaa määrää hopeaa?)

 

20170616_173325.jpg

Hyvinkäänvuoren hanketta käsittelevä kuitti on innostanut Hyvinkään kaupunginmuseon toteuttamaan hauskan koru- ja muovitaskuhankkeen: tuotetta voi ostaa museon myymälästä aukioloaikoina (ma-pe 12-15). Museosta ks. http://www.hyvinkaa.fi/kaupunginmuseo/

Toiminta jatkui ilmeisesti erityisesti Johan Lakeijan johdolla, mutta edelleenkin  lähteet kertovat enemmän ruokavaroista ja rahoituksesta kuin malmeista. Hiukan näyttää siltä että kaivoshanketta vei eteenpäin ns. uponneiden kustannusten harha, eli kun oli tarpeeksi paljon investoitu ei haluttu jättää kesken, vaikka tulokset näyttivät laihoilta. 1620-luvun lopulla hanke lopulta hiipui ja kymmenien metrien syvyiset kaivoskuilut täyttyivät vedellä.

Tämänkään vertaa en olisi saanut selville ilman nykyisten ja aiempien kollegojen apua. Kollegani Mirkka Lappalainen on tutkinut vuorityötä ja jalometalli-innostusta yleisesti ja sen mukana myös Hyvinkään ”ruukin” vaiheita, ja hän esitelmöi aiheesta elokuussa Hyvinkään kaupunginkirjastossa.

Aiemmista (ja siis jo ammoin edesmenneistä) kollegoista taas täytyy erikseen kiittäen mainita Greta Hausenin Nylands ortnamn (SLS, 1920-1924) joka on  ihan huippu historiantutkijalle, joka haluaa etsiä tiettyyn paikkaan liittyviä tietoja voudintileistä. Esimerkiksi Hyvingeberg-Hyvinkäänvuori -nimipoimintojen viitteet auttoivat löytämään voudintileistä 1550-luvun vuorityön ensi vaiheet Hyvinkäällä – ilman Hausenin pohjatyötä olisi mennyt hakuammunnaksi. Sain juuri hiljan tietää, että teos on luvassa digitoituna versiona syksymmällä. (SLS:n sivuilla on jo Hausenin Ahvenanmaan nimistötutkimus digitoituna, http://www.sls.fi/sv/utgivning/alands-ortnamn. Lisätietoa SLS:n muista digitoinneista tässä bloggauksessa: https://anulah.wordpress.com/2017/06/27/keskiajan-ja-1500-luvun-tutkimuksia-slsn-julkaisusarjoissa/)

 

Hattulan_voutikunnan_tilikirja_48

Nils Mattsson, Turun linnan lasimestari kävi Hyvinkäänvuorella vuonna 1557 malmisuonta katsomassa, ja tämän voudintilitiedon KA 3826 f. 46v. (aukeaman vasen ylälaita) löysin Greta Hausenin Nylands ortnamn, 1920-1924, s. 502 nimipoimintojen ansiosta.

Kommentointi poissa käytöstä