Ei menny huonosti, mut ei menny Hyvinkää …

Hyvinkään historiaa on nyt tuotu näyttämölle. Muutama kuva lauantain 21.2.2015 näytöksessä. Kuvassa mm. Tehtaan lakko 1901, erinäisiä kuntaliitosvisioita ja kuntatreffit alttarilla. Ironishumoristisen puoliksi improvisoidun esityksen tarjosi teatteri Päivölä Studio Donnerissa.

20150221_171319
20150221_175818
20150221_181109

Kommentointi poissa käytöstä

Elää historiaa

Olen nyt puolisentoista vuotta tutkinut Hyvinkään seudun historiaa työkseni. Vajaan kahden vuoden päästä valmis käsikirjoitus jätetään kaupungille, ja kirjan pitäisi ilmestymän 100-vuotisjuhlapäiväksi vuonna 2017.

On jotain erityistä siinä, että voin tutkia ja kirjoittaa paikasta, jossa asun. Vanhat rakennukset, katulinjat ja entisajan asukkaat alkavat elää mielessä, kun liikun kaupungilla tai haja-asutusalueilla. On vanhoja tanssipaikkoja, entisiä malmioita, koskipaikkoja. Monista rakennuksista ja paikoista on enää vähän näkyviä jälkiä. Isotkin rakennukset, puutarhapalstat ja aukeat voivat hävitä. Mutta yllättävän sitkeästi tietyt tielinjat noudattavat kauan sitten poljettujen kärry- tai patikkapolkujen reittejä.

Välillä tuntuu siltä, että voin melkein kuulla vuoden 1918 taistelun äänet, kun saksalaiset lähestyivät punaisten asemia Palopuron ja Hyvinkäänkylän suunnilta. Muistitiedosta selviää, että joukkojen lähestyessä eivät opettajat liiemmin hötkyilleet. Koulupäivän piti kestää lauantaina kello kahteen, mutta kun alkoi kuulua laukausten ääniä, opettaja päätteli että paras lopettaa kello 12 maissa. Seuraavana maanantaina lapset, oltuaan piilossa Usmin tai Ridasjärven maisemissa vanhempien kanssa, jo palailivat koululle. Välitunnilla keskusteluissa juteltiin siitä, kuka oli kuollut tai vangittuna ja missä olisi hautajaisia. Ruoka oli tiukassa – muisteluiden mukaan lapset heräsivät jo pikkutunneilla jonottamaan leipää tai maitoa, jota joskus tuntien jonottamisen jälkeen sai – usein ei.

On myös paljon rauhallisempia maisemia, joita voi aavistella nykykaupungin läpi kulkiessaan. Jussintorin ja nykyisen torin paikkeilla oli valtionrautateiden puutarha, josta vielä muistona seisoo omenapuurivistö. Pääkatujen varsille voi kuvitella Mika Waltarin koulupoikana näkemät työläisjonot, jotka vaelsivat tehtaaseen töihin – ennen kaikkea villatehtaalle. Ja vaikka osa entisajan ihmisistä on voinut olla aikanaan sietämättömiä, riidanhaluisia, jahkailevia tai muuten vaan patalaiskoja, päällimmäisenä tunteena heitä ajatellessani mieleeni kuitenkin nousee ihailu.

Niin monia elämiä ja kertomuksia on ehditty nähdä näilläkin seuduilla, sille on vaikea tehdä oikeutta muutaman sadan sivun mittaisessa kirjassa. Keräämäni kuvat ja tiedot tulevat kuitenkin museon käyttöön ja hyödyttävät muitakin hankkeita, ja twitterissä ja facebook-sivuilla julkaisen myös mahdollisuuksien mukaan erilaisia havaintoja paikkakunnan historiasta.

Kommentointi poissa käytöstä

”Savikukkoja” ja krapuja – VR tiedottaa

Kävin viime viikolla Suomen Rautatiemuseossa tutustumassa sen arkistoon ja kirjastoon. Lukemiini aineistoihin kuului muun muassa asemien esittelyjä, joita vuosien 1904 – 1963 välillä julkaistiin VR:n työpaikaikoista kiinnostuneille. Esittelyt auttoivat hakijaa hahmottamaan, millaisia hyviä ja huonoja puolia kuhunkin asemapaikkaan liittyi.

Esittelyissä otetaan huomioon niin koulujen ja lääkärin tai kätilön läheisyys kuin ruoanhankintamahdollisuudet – esimerkiksi kalastus- ja viljelymahdollisuudet. Monilla pienillä paikkakunnilla ruokatarvikkeet todettiin kalliiksi tai tarjonta heikoksi, ja sekä siksi että muutenkin aikakauden tapaan oli tärkeää tietää, millä tavoin rautatieläinen perheineen voisi saada ruokaa pöytään. Niinpä esimerkiksi Jokelasta kerrottiin vuonna 1904 näin:

Wantaan joki, jossa on Nuckars’in koski, juoksee 4 klm asemalta, vaan muita vesistöjä, paitsi eräs aseman läheisyydessä oleva pieni puronen, jossa on kosolta krapuja, ei täällä ole. Aseman lähiseuduilla liikennöi monta maakauppiasta; vaan ruokatavarat ostetaan kumminkin edullisimmin Helsingistä ja osaksi myös Hyvinkäältä. Paikkakunnan asujaimiston luku nousee 800 henkeen, suurimmaksi osaksi n. k. ”savikukkoja” (tiilitehtaan väkeä).

Hyvinkäästä ensimmäinen, vuonna 1904 julkaistu esittely kuuluu näin:

Hyvinkää, II:n luokan asema Helsingin-Hämeenlinnan rataosalla Nurmijärven pitäjän Hyvinkään kylässä, sijaitsee kauniin puiston ympäröimänä metsäisessä seudussa. Asemalta erkanee Hankoniemen haararata. Asemata käyttävät Nurmijärven ja osittain Lopen ja Hausjärven pitäjät. Aseman läheisyydessä on kehruu- ja verkatehdas.
Asemapäällikön asuntona on erityisessä rakennuksessa 4 huonetta, keittiö ja eteinen. Tulot ovat: II:n luokan palkka, I:si luokan postista 600 mk ja 600 mk apulaisen palkkaamiseksi. Aseman henkilökuntaan kuuluu 1 ensimäinen ja 1 toinen kirjuri, 1 piletinmyyjä, 6 asemamiestä ja 8 vaihdemiestä. Asemalla on hyvä ravintola ja rautateiden puutarhurikoulu. Läheisyydessä sijaitsee apteekki ja keuhkotautisten parantola, jossa myös asuu lääkäri; aivan aseman vastapäätä on matkailijahotelli.

Vuonna 1904, ennen Hyvinkään irtautumista Nurmijärvestä, myös Rajamäen asema laskettiin Hyvinkäänkylään kuuluvaksi. Sitä esitellessä mainittiin asianmukaisesti paikallisen teollisuuden vaikutus liikenteeseen.

Rajamäki, IV:n luokan asema Hangon-Hyvinkään rataosalla, sijaitsee Nurmijärven pitäjän Hyvinkään kylässä, mäkien ja peltojen ympäröimänä. Asemata käyttää ainoastaan Nurmijärven pitäjä. Aseman lähellä sijaitsee Hyvinkään tehdas-osakeyhtiön suuret tehtaat, joissa valmistetaan pirttua, hiivaa, eetteriä, etikkaa ja ryyniä. Asemapäällikön asuntona on erityisessä rakennuksessa 5 huonetta, eteinen ja keittiö. Tulot ovat: tavallinen IV:n luokan palkka. I:si luokan posti löytyy asemalla. Aseman henkilökuntaan kuuluu 1 asemapäällikkö, 1 telegrafisti ja 1 varatelegrafisti, 1 asemamies ja 2 vaihdemiestä.

Asemapaikkojen esittelyistä julkaistiin kaikkiaan neljä teosta (1904, 193, 1947 ja 1963). Kuvauksista näkyy hyvin, miten aika ja paikkakunnat muuttuivat: alkuvaiheessa vain harva asemapaikka saattoi kehua koulupaikoilla tai lääkäreillä, mutta sotien jälkeen sähkövalo, keskikoulu, lääkäri ja apteekki alkoivat olla kaikkien ulottuvilla. ”Mukavuuksia” eli kaiketi vesijohtoja ja kylpyhuone/wc-mukavuuksia alettiin mainostaa tai niiden puutetta pahoitella sodanjälkeisissä julkaisuissa.

Pienemmistä lähiseudun paikoista Noppo esiteltiin vain vuoden 1947 julkaisussa:

Noppo, Rajamäen aseman alainen lv, kuuluu Hyvinkään mlk:aan, sijaiten harvaan asutussa seudussa. Hoitajana 1 vakinainen asemamies. Ei yövuoroja. V.R:n asuntoa ei ole. Sähkövalo. Kansakouluun matkaa 5 km, lähimpään oppikouluun 10 km ja lähimpään kauppaan 200 m. Kirkko, apteekki ja lääkäri lähinnä Rajamäellä ja Hyvinkäällä. Tiilitehdas on paikkakunnalla, minkä lähetysten lisäksi lähetetään liikennepaikalta pääasiassa maitoa ja erilaista kappaletavaraa. Läht. ja saapuvia rk kumpiakin n. 60-70 ja myytyjä matkalippuja n. 300 kpl keskim. kuukaudessa. Junia 4 henkilö- ja samanverran tav.junia vuorokaudessa. Postia ei ole hoidettavana. Vesistöjä ei ole lähistöllä ja metsästysmahdollisuudetkin ovat heikot. Urheiluseura ja työväenyhdistys toimivat paikkakunnalla. Veroäyri 8 mk.

Kirjallisuutta:

Järnvägsmatrikel. Korta beskrifningar öfver järnvägstationerna – Rautatiematrikkeli. Lyhykäisiä selityksiä rautatienasemista Suomessa. Viborg: Östra Finlands tryckeri 1904.

Rautatiehakemisto. Liitteenä ohjeet viran- ja toimenhakijoille. Toim. V. O. Väätänen ja L. J. Myllärinen. Sisämaan kirjapaino oy, Pieksämäki 1947

Kommentointi poissa käytöstä

Lasten oma hevostila – Villa Artussa

Villa Arttu on muuttunut lasten omaksi hevostilaksi. Tikkumäen talli -näyttelyssä lapset voivat tutustua ja osallistua keppihevosten tallielämään. Näyttely perustuu kirjailija Reetta Niemelän ja kuvittaja Salla Savolaisen kirjaan Tikkumäen talli, ja se on Villa Artussa 12.10.2014 asti. Kävijät voivat ratsastaa keppihevosilla ja kokeilla oikeita hevosvarusteita sekä esterataa.

Tikkumäen talli -näyttelyä.Viime sunnuntaina käynyt testiryhmä sai nauttia oman hevostilan hoidosta, huovutettujen perunoiden kärräämisestä, kipeiden keppihevosten sitomisesta, esteradasta ja tietoluukuista omassa yksinäisyydessään. Näin hauska ja ylellinen lasten taide-elämys-puuhakokemus kannattaa käydä katsastamassa. Auki ma-su 12-16 aina 12.10.2014 asti, ellei sivuilla toisin ilmoiteta.

Tietoa Villa Artun ajankohtaisista näyttelyistä http://artcentre.fi/villaartunnayttelyt, sijaintitiedot täältä: http://artcentre.fi/sijainti

Lisäys: eräällä uudella vierailulla, jolloin ei ollut muita lapsia paikalla, kaksi innokasta näyttelyn ystävää löysi esteratamateriaalille myös muita sovelluksia: syntyi uima-allas huovasta tehdyille perunoille (joita näyttelyssä saa kuljetella kottikärryillä) sekä makkaranuotio. Koetimme palauttaa palaset paikoilleen näiden kokeilujen jälkeen ja kiitämme monimuotoisiin tulkintoihin taipuvaa näyttelyä.

nuotio uima-allas

Kommentointi poissa käytöstä

Hyvinkään historiaa Vaiveron myllytilalla 6.6.2014

Pikaisena muistutuksena tämänkin blogin kautta: Hyvinkään seudun historiahanke on mukana Vaiveron myllytilan kesäpäivillä 5.-8.6.2014. Tervetuloa jakamaan muistoja ”Muistelukahvilaan” pe 6.6.2014 klo 13-17 (nimityksestä huolimatta kahvin sijasta makeistarjoilu).

Myllytilasta tietoja Hyvinkään sivuilla: http://www.hyvinkaa.fi/fi/Kulttuuri-ja-vapaa-aika/Hyvinkaan-historia/Vaiveron-myllytila-/

Kommentointi poissa käytöstä

Muistoja Villatehtaan syntyajoilta

Luin tänään Ossian Donnerin omaelämäkertaa Min tid (1949), jossa hän kertoo muun muassa Hyvinkään villatehtaan varhaisvaiheista. Donner kertoo, että häntä jäi kouluaikana vaivaamaan J. L. Runebergin säe ”On maamme köyhä, siksi jää” (Vårt land är fattig, skall så bli), ja että hän halusi jollakin tavoin torjua Runebergin ajatuksen köyhyyden väistämättömyydestä. Ossian Donner aloitti yritysten ja erehdysten kautta Hyvinkäällä 1892 (HisKi:n http://hiski.genealogia.fi/ mukaan hän muutti paikkakunnalle vaimoineen vuonna 1893). Ymmärrettyään lopulta, millainen teollisuustoiminta oli kannattavaa, hän alkoi koota varoja suuren kutomon perustamiseksi. Ossian Donner palaa muisteluissaan nykyisen Hyvinkään keskustan alueelle ja muistelee näkymää ja tuntojaan hetkeä ennen kuin rakennustyöt aloitettiin:

“Saatuani osakepääoman kokoon oli seuraava hankkeeni ostaa Ahdenkallion mailta seitsemän hehtaarin kokoinen alue … missä tehdas nykyäänkin (1949) on. Valitsemani paikka oli kangasmetsää jolla kasvoi nuoria mäntyjä, ja vettä löytyi kaikkialta kun vain kaivoi tarpeeksi syvälle …

Muistan, miten minä, ennen ensimmäistä lapiollista, seisoin hetken yksin kangasmetsässä mäntyjen keskellä ja yritin tähystää tulevaisuuteen. Miltä tämä paikka näyttäisi tulevaisuudessa, monta, monta vuotta myöhemmin? Halusin rakentaa jotain paljon suurempaa kuin mitä maassa oli tähän asti ollut, alalla jonka olin valinnut … Unelmani tuona päivänä … oli, että mahdollisesti kerran – jos menestykseni olisi paras mahdollinen – saisin nähdä tuhannen työntekijän tehtaan … ” (Ossian Donner, Min tid 1949, s. 41-42, suom. AL).

Unelmat olivat kuitenkin vaatimattomampia kuin tulevat saavutukset, sillä ennen toista maailmansotaa Ossian Donnerin perustamassa Hyvinkään-tehtaassa työskenteli jo 1700-1800 työntekijää. Nykyään tehtaan tiloissa toimivat muun muassa kaupungintalo ja kaupunginmuseo.

Sama muistelu hiukan laajempana, alkuperäiskielellä:

Min första åtgärd sedan jag fått aktiekapitalet fulltecknat var att av Ahdenkallio egendom inköpa ett sju hektar stort område, ungefär dubbelt så långt avlägset från Hyvinge järnvägsstation som den plats där den ursprungliga fabriken var belägen. Den nya platsen är densamma på vilken fabriken fortfarande står. Platsen jag utvalt bestod av en sandmo bevuxen med unga tallar, men vatten påträffades överallt på området blott man grävde djupt nog för att komma i nivå med den vattendränkta torvmosse, som låg omedelbart söder om det nya fabriksområdet.

Jag erinrar mig huru jag, förran det första spadtaget togs, stod en stund ensam på sandmon bland tallarna och försökte blicka in i framtiden. Huru skulle det se ut här på denna plats i en framtid, många, många år framåt i tiden? Jag ville bygga upp någonting långt större än landet dittills ägt inom den industri jag valt, men befolkningssiffran och dess konsumtionsförmåga, för att icke tala om inhemsk och utländsk konkurrens, satte naturligtvis en gräns för möjligheterna. Skola missräkningar och svårigheter hämma tillväxten? Eller skall jag hava framgång. Min dröm den dagen i skogen på sandmon om framtiden och dess möjligheter resulterade i att jag föreställde mig, att jag möjligen en gång – om jag hade största tänkbara (41) framgång – kunde få se där en klädesfabrik sysselsättande 1.000 arbetare. Det var jämt hundra gånger mera än jag hade då jag stod där och drömde. Men att nå detta mål var det nödvändigt att gå förbi alla andra, att tillverka varor goda nog att tränga konkurrenterna åt sidan, med andra ord att framställa varor bättre än alla andras. Jag beslöt att detta skulle bliva mitt mål.

Kommentointi poissa käytöstä

Hyvinkään seudun historia, muistelukysely

LINKKI SUORAAN KYSELYYN
Hyvinkään kunta juhlii satavuotista olemassaoloaan vuonna 2017. Juhlavuoden kunniaksi ilmestyy uusi Hyvinkään seudun historia, joka etenee vuodesta 1495 (ensimmäinen maininta Hyvinkäänkylästä) nykypäiviin asti. Vuoden 2014 aikana kootaan myös kyselyillä muistitietoja Hyvinkään seudusta. Kyselyiden vastaukset arkistoidaan Hyvinkään kaupunginmuseon kokoelmiin tutkimustarkoituksia varten.

Kyselyyn voi osallistua verkossa os. https://www.webropolsurveys.com/S/E43E2189C6BB5FC8.par
tai täyttämällä paperilomakkeen. Kyselylomakkeita on jaossa muun muassa Hyvinkään kaupunginmuseolla, jonne voi lähettää myös vapaamuotoisia muisteluita(Hyvinkään kaupunginmuseo, Muistojen Hyvinkää, Kankurinkatu 4-6, 05800 HYVINKÄÄ).

30.4.2014 mennessä vastanneiden, yhteystietonsa ilmoittaneiden kesken arvotaan palkintoina Hyvinkään kaupunginmuseon museomyymälän tuotteita. Tarkempia tietoja kyselystä ja hankkeesta antaa tutkija, dosentti Anu Lahtinen (anu.lahtinen at hyvinkaa.fi).

Lisätietoja Hyvinkään kaupunginmuseon kotisivuilla http://www.hyvinkaa.fi/kaupunginmuseo,
twitterissä
http://twitter.com/lahtinenanu #Hyvinkäänhistoriaa
sekä facebookissa
http://www.facebook.com/Hyvinkaanhistoria

Kommentointi poissa käytöstä