Archive for Kaupat ja torit

Pohjoinen naapuri

Aamupostissa 20.8.2017 riihimäkeläiset onnittelevat Hyvinkäätä sen 100-vuotisesta taipaleesta. ”Oli kuin suurkaupungissa olisi käynyt”, muistelee lapsuuden Hyvinkään-matkoja Janne Katajala, mutta muistaa muistuttaa että Hyvinkäällä on erittäin hieno naapurikaupunki. ”Lapset haluaa Willaan shoppaa / Täällä Matkakeskus floppaa”, riimittelevät Katja Lappi ja Niina Lahtinen. (Itse muistan nuoruudesta käynnit Suomalaisessa Kirjakaupassa ja teatterissa Riihimäellä.)

Näiden kahden ”taskukokoisen eli kompaktin ja toimivan” (Katja Lappi, Aapo 20.8.2017) kaupungin naapuritaival alkoi varsinaisesti rautatien rakentamisesta ja asemanseudun synnystä sekä Hyvinkäällä että Riihimäellä. Mutta pitkään Riihimäellä näytti olevan etulyöntiasema. Pietarin ja pääradan risteyksessä Riihimäki oli aikoinaan 1. luokan asema, Hyvinkää 2. luokan.

Riihimäen etuna oli, että se sijaitsi kokonaan Hausjärven pitäjän rajojen sisäpuolella, ja minkä vuoksi asutuskeskusta oli helpompi kehittää, Hyvinkää taas sijaitsi hallinnollisen hankalasti puoliksi Nurmijärvellä, puoliksi Hausjärvellä (vähän kuin Littoisten teollisuusalue aikoinaan Kaarinan ja Liedon rajalla). Siksi Riihimäki saattoi hakea taajaväkisen yhdyskunnan asemaa, eli se pysyi Hausjärven osana vuoteen 1922, mutta sai itsehallinnon talous-, järjestyksenpito- ja kaavoitusasioissa.

1900-luvun alussa Riihimäen aseman seutu oli Hyvinkäätä kehittyneempi veturitalleineen, virkamiehineen, lukuisine liikkeenharjoittajineen, Paloheimon teollisuuslaitoksineen (1908), lukioineen (1911) kaikkineen. Hyvinkäälle saatiin yhteiskoulu vasta vuonna 1918 ja yliopistoon johtava lukio saatiin vasta toisen maailmansodan alla. On kuvaavaa, että Hyvinkään apteekkitoiminta alkoi Riihimäen apteekkarin perustamasta sivuliikkeestä, ja että seudun ensimmäinen oma sanomalehti oli nimeltään Riihimäen Sanomat, minkä lisäksi Uusimaa-lehti uutisoi Hyvinkään kuulumisia.

Hyvinkään itsenäistyttyä tilanne alkoi kuitenkin muuttua, ja vuonna 1928 nimimerkki – i -, luultavasti kunnanjohtaja Rieti Itkonen, intoili nyt jo vauhtiin päässeessä Hyvinkään Sanomissa paikkakunnan edistysaskeleita:

Hyvää eteenpäin menoa osoittaa moni muukin seikka. Vuosikymmen sitten olimme vielä siinä asemassa, että esim. rauta- ja konekauppamme hoidettiin Riihimäellä s. o. kävimme sieltä ostamassa, joka jokaiselle ”nurkkapatrioottiselle” hyvinkääläiselle oli sangen suuri nöyryytys. Nyt se ikävyys on poissa.
Hyvinkäällä saa nyt kaikkea mitä ihminen arkisissa toimissaan ja oloissaan tarvitsee. Ja riittääpä täältä vielä vieraillekin seuduille. Laaja maaseutu on saanut tuotteilleen kauppalastamme oivan markkinapaikan.

Ajoittaisesta nokittelusta huolimatta Riihimäki ja Hyvinkää ovat kuitenkin kasvaneet rinta rinnan, vaikka niiden sijainti ”jälekkäin” herätti huomiota Emil Lassisen  jo vuonna 1894 (”Matti Mattiniemi”, Uusi Suometar 5.4.1894, koko juttu linkin takana): ”Minä olen tuumaillut asiaa usein ja tullut siihen päätökseen, että Hyvinkää on paikallaan, mutta se on tuo Riihimäki, joka epäjärjestyksen vaikuttaa.” Epäjärjestystä tai ei, kyllä yksi 100- ja toinen 95-vuotias kaupunki nyt vierekkäin mahtuvat. Ja Riihimäen kulttuuritoiminnan virkeyden kyllä huomaa, jos lukee vaikka Riihimäen X-kulttuurilehteä. Niin ne nuoremmat!

Tässä vielä sana Matti Mattiniemeltä, kiitos jutun löytymisestä kirjastonhoitaja Tuula Rämölle:

14939106

Kommentointi poissa käytöstä

Teetä kaikessa rauhassa

Fancy a nice cup of tea and even some scones? Come and visit Sylvian teesalonki, Hämeenkatu 31, Hyvinkää – Tue-Fri 12-18.30 pm, Sat 11-17.30

20170808_160356.jpg

Elokuisella visiitillä mukaan lähti inkivääri-sitruuna -teetä, joka sointui hyvin yhtee  paikallisen, Ylentolassa tuotetun Lentolan Raffi -hunajan kanssa.

Aloitin tämän blogin 2009, koska halusin kartuttaa omia ja muidenkin tietoja viihtyisistä ja luomua myyvistä kohteista Hyvinkäällä. Liikkeiden ja tarjonnan vaihtuvuus on ollut kuitenkin suurta, niin että on tuntunut mielekkäämmältä kirjoittaa lastuja vähän pysyvämmistä asioista kuten Hyvinkään historiasta.

Palaan nyt vaihteeksi alkuperäiseen ideaani käytyäni taas kerran Sylvian teesalongissa, joka sijaitsee historiallisessa ”Luoman talossa” Hämeenkatu 31:ssa lähellä villatehtaan kortteleita, vastapäätä elokuvateatteria. Aiemman sinänsä käypäisen kahvilan kylmälaitteiden hurina ja tuolien kolina on vaihtunut aidosti rauhoittavaan ja viihtyisään teehuonetunnelmaan. (Kahviakin kyllä saa.)

Teetä voi nauttia rauhallisesti teehuoneessa skonssien tai muiden sopivien leivosten kera, ja sitä voi ostaa mukaankin. Erityismahdollisuuksina ”Kello viiden tee” sekä yleisiä ja yksityisiä teemaistajaisia – ja liikuteltava Teepaviljonki; tee-elämys ei ole siis paikkaan sidottu.

Teesalonki Sylvia
http://www.teesalonkisylvia.com
on avoinna ti-pe klo 12-18.30 ja la klo 11-17.30. Tarkempia tietoja voi hakea Facebook-sivuilta.

 

Kommentointi poissa käytöstä

Valoa Hyvinkäälle

Milloin se tuntuu paistavan turhaan, milloin tuntuu että sitä säästellään turhaan. Hyvinkään katuvalaistus on puhuttanut ja aktivoinut paikkakuntalaisia tänä kesänä – kuten oikeastaan viimeiset sata vuotta. Nimimerkki ”Veronmaksajia” tiedusteli 18.3.1932 Hyvinkään Sanomissa katuvalojen käyttöä:

Nöyrä kysymys kauppalamme hallintoviranomaisille.
Mistä johtuu, että kauppalamme katuvalaistus hyvin usein palaa kirkkaalla auringon paisteella ja myöskin valoisina kuutamoöinä ja taas toisinaan erittäin pimeinä iltoina on vallan säkkipimeänä.
Luulisi tällaisen asian olevan helposti järjestettävissä jos vähänkin pidettäisiin huolta yhteisen omaisuuden säästämisestä. Viimeiseksi t.k. 15 päivää vasten klo 4.30 heräsin siihen, että valo lankesi ikkunasta seinälle. Luulin olevan naapurissa tulipalon ja hyppäsin ikkunaan jolloin näin, että katulyhty antoi sanotun valon.

Veronmaksajan viestistä näkyy, että ylimääräinen valo tuntui tuohon aikaan nykyistä räikeämmältä – keinovaloa oli paljon vähemmän, joten outoon aikaan näkyvä valo oli merkki vaarasta, tulipalosta. Nykyään moni on turtunut jonkinasteiseen valosaasteeseen.

Hyvinkäällä katuvalaistus on siinä mielessä erityisen kiinnostava aihe, että se oli aikoinaan myös ensimmäisiä taloudellisia hankkeita, jotka 100 vuotta sitten yhdistivät hyvinkääläistä yhdyskuntaa. Hämeen ja Uudenmaan, Hausjärven ja Nurmijärven rajalle syntynyt teollisuus- ja liikennekeskus oli hankalassa asemassa. Yhdyskunnassa olisi haluttu suunnitella ja kehittää omaa toimintaa, mutta kirkonkylissä ei ollut kiinnostusta rahoittaa itsenäiseksi pyrkivää rajaseutua. Itsenäistymistavoitteet taas etenivät hitaasti, eikä sillä välin voitu kerätä veroja yhdyskunnan omaan kehittämiseen.

Katuvaloja kuitenkin kaivattiin kipeästi keskustaan, ja hankkeen rahoittamiseksi alettiin kerätä torimaksua ja osallistumismaksua paikallisilta torimyyjiltä ja liikkeenomistajilta. 1910-luvulla toiminut valaistuskomitea ja sen keräämät rahat perustuivat vapaaehtoisuuteen, vaikka ennen pitkää hanke kävi liian hintavaksi ja hankalaksi toteuttaa vain yksityisin aloittein.

Kun maailmansota syttyi 1914, kuparilanka kallistui, ja lamppuja pystyttiin hankkimaan vain muutamia; lisäksi elokuvateatteri Harjula antoi käyttöön muutamia lamppuja. Vuoteen 1918 mennessä oli hankittu 45 sähkölamppua, jotka antoivat valoa auringon laskusta aamunkoitton.

Myöhemminkin, Hyvinkään itsenäistyttyä, nimenomaan kauppalan keräämät torimaksut käytettiin sähkövalaistukseen. Katuvalaistuksella on tärkeä vertauskuvallinen merkityksensä; joskus se on helppo kokea tuhlaukseksi, valoisina öinä säästö on helppo ymmärtää, mutta toisaalta valaistus tuo turvaa. Pimeät lamput voivat herättää alakuloisia mielikuvia, jotka tiivistyvät sanontaan ”viimeinen sammuttaa valot”. Mutta ainakin aloitteellisuus tässäkin asiassa voi tuottaa tulosta, nyt kuten ennenkin.

Lisää valaistusasiasta mm. Kustaa Hautalan kirjassa Hyvinkään seudun historia 1860-1950 (1951).

Kommentointi poissa käytöstä

Pyörä, kyllä sillä tosiaan kulkee melkein kaikki

Aiemmin kesällä bloggasin polkupyöräilystä ja laatikkopyörähankkeista. Tavarafillariksi tai lavapyöräksikin näitä voi kutsua.  Hiukan sattumanvaraisesti tilattu Babboe Curve saapui heinäkuun lopussa ja on kyllä yllättänyt positiivisesti. Turvatelinekehikon ansiosta kyydissä kulkee vauvakin turvaistuimineen, ja isommat lapset viihtyvät turvavöin varustetuilla penkeillä. Sadesuoja vaatii tiukkaa kiristämistä, jottei alkaisi rankkasateen tullen tihkua vettä, muuten ei ole ilmennyt isompia pulmia. Pyörä nopeuttaa useamman lapsen, isojen ostosten tai vaikka kierrätyspaperinippujen siirtämistä paikasta toiseen, tarjoaa kunnonkohotusta ja on muutenkin yllättävän kätevä.

Ja vaikka jossain Jyväskylän tai Turun mäkimaastoissa voisi tulla sähköapua ikävä, Hyvinkään maastoissa on toistaiseksi selvitty ihan hyvin – jyrkät alamäet saattaisivat vähän arveluttaa ja jokunen ylämäki voi tulla kierrettyä, mutta muuten ihan ok. Isoimpia hankaluuksia aiheuttavat jyrkät pyörätien reunat suojateiden kohdalla, niissä on välillä paras taluttaa jotteivät kyydissäolijat joudu kärsimään tärähdyksiä. Ja pientä etukäteissuunnittelua pyöräily vaatii, koska sillä ei mielellään aja pelkällä pientareella, joten välillä voi huomata, että joutuu hiukan tekemään mutkaa jotta löytäisi sopivan pyörätiereitin; mutta onneksi leveitä teitä riittää täällä päin. Myönteinen lisä on, että muut liikkujat ovat suhtautuneet pyörään hyvin mukavasti, yritetään kovasti ajaa taiteen ja liikenteen sääntöjen mukaisesti ja sopivan tilavia reittejä niin, että suhtautuminen olisi jatkossakin myönteistä.

Kuten edelliskerrallakin totesin, jos haluaa tehdä niinkuin opetetaan eikä niinkuin tämä blogisti tekee, on mahdollista päästä etukäteen kokeilemaan mm. Bakfiets- ja Babboe- ajopelejä varsinkin Helsinki-Espoo -akselilla, ja Cangoo-pyörien maahantuoja (http://www.kuljetuspyora.fi)  ilmoittaa tekevänsä esittelyjä eteläisessä Suomessa ja on ollut mm. Järvenpään blueskadulla, joten vähitellen myös pääkaupunkiseudun ulkopuolella voi olla helpompaa päästä testailemaan laatikko/tavara/kuljetuspyöriä. Bakfiets on ilmeisesti hollantilaisista pyöristä laadukkain, mutta tällä mennään nyt tällä erää ihan tyytyväisin mielin.

Kuljetuspyöristä löytyy paljon tietoa Tavarafillari.fi -sivustolla.

Kommentointi poissa käytöstä

Villiverso ja muu luomumyynti Hyvinkäällä, syksy 2013

Kun aloin pitää tätä blogia, ajattelin että tuloksena olisi kestävähkö väline jonka avulla suunnistaa Hyvinkään luomutarjonnan ja kirpputorien pariin. Yllättävän paljon muutoksia on kuitenkin mahtunut pariin kolmeen vuoteen: luomukauppoja, kirpputoreja ja kahviloita on avattu ja suljettu surullisen pian aloittamisen jälkeen.

Mutta kaikenlaista löytyy edelleenkin ja uutta tulee. Aikaisempi ”Punnitse ja säästä” -myymälä Kauppalankatu 2:ssa on jo jokin aika sitten irtautunut ketjusta ja tuntee nykyään nimen Villiverso (Villiverso.fi). Kaupan tarjonta on hyvä, tuoretavaraakin on (luomuomenat olivat jostain syystä jonkin aikaa kiven alla isoissa kaupoissa, mutta Villiversosta löytyi), samoin puhdistusaineita, ja kellarin kahvi- ja teevalikoima on omaa luokkaansa (samoin tee- ja kahvihuoneen mukava tunnelma). Villiverson ulkopuolella on myös säännöllisesti paikallisten maatilojen myyntiä. Ja ruokatalouden kuluttamat suuret myslimäärät saatiin myös kätevästi hankittua – tilasimme suoraan kokonaisen ison pakkauksen Sysmän mysliä, jotta sitä riittäisikin muutamaksi hetkeksi.

Isompien kauppojen luomutarjonta on ollut vaihtelevaa, vaikka kohtalaisen runsasta. Willan avautumisen jälkeen tuntuu tosin siltä, että Prisman aiempi selkeä luomuryhmittely on hajautunut (luomukasvikset ja -hedelmät ovat välillä ihan muualla kuin Luomu-kyltin alla), CityMarket taas on parantanut luomutuotteiden sijoittelua ja merkintätapaa. Viimeksi kun tarkistin, myös Pyrhösen tarjonta ja merkinnät olivat selkiytyneet entisestä. Ja Willastahan löytyy myös pieniä luomuun keskittyviä liikkeitä kuten Henriks.

Kirpputoripuolellakin on uusia tulijoita muun muassa Hämeenkatu 59:ssä, toivottavasti sinnekin vielä ehditään jossain vaiheessa visiitille.

Kommentointi poissa käytöstä

Pyörä, sillä kulkee kaikki

Asuin 10 vuotta sitten yhden talven Alankomaissa, Groningenissa, joka oli tuolloin vuoden pyöräilykaupunki. Hyvinkää puolestaan oli taannoin Suomen pyöräilykaupunki. Alankomaihin ja Tanskaan verrattuna olisi vielä paljon kehitettävää (taannoin turistiriksaa Odensessa polkenut kuski tankkasi ällistyneenä moneen kertaan sitä uutista, että Suomessa kävelijät ja pyörät kulkevat usein samaa väylää), mutta Hyvinkäällä ainakin on noita kevyen liikenteen väyliä ihan mallikkaasti, jos vertaa taannoiseen kotikaupunkiini Turkuun.

Willan kauppakeskuksen kohdalla kiinnittää tosin huomiota se, että pyörätelineet on ikään kuin ohjelmallisesti sijoitettu taivasalle. Kohtalainen suoja löytyy Anttilan edustalta tai Kankurinkadun sisäänkäynnin paikkeilta, ja Prisman parkkihallissa, liukuportaiden sisäänkäynnin luona, on erityisesti pyörille merkitty teline, jossa yleensä on hyvin tilaa.

Alankomaissa pyörällä kulki kaikki – lavapyörillä näkyi kuljetettavan isojakin huonekaluostoksia, useita lastenistuimia voitiin kiinnittää samaan pyörään, ja pyörätiet oli myös suunniteltu mahdollisimman nopeiksi ja reitit sujuviksi. Viime vuosina Suomessakin ovat alkaneet yleistyä paitsi pyörien peräkärryt, myös laatikkopyörät – kaksi- tai kolmipyöräiset menopelit, joihin voi sijoittaa myös lapsia ja ostoksia. Ne ovat tosin mäkisessä maastossa raskaita, joskin sähköavusteisesta voi saada lisäapuja. Päädyimme nyt tilaamaan kappaleen, katsotaan miten käy.

Pääkaupunkiseudun ulkopuolella asuvina toteutimme tavarafillariostoksen (Babboe Curve)  klassisesti siten kuin Tavarafillari.fi EI suosittele – puolipikaisesti blogitietojen perusteella, koska kaikkia asioita ei ehdi harkita ja testata kovin pitkään normaalikuolevaisen perheen aikatauluilla. Toki tilattiin valmiiksi koottu vempele, käsistään taitavat voivat myös koettaa onneaan kokoamalla menopelin itse.

Jos haluaa tehdä niinkuin opetetaan eikä niinkuin tämä blogisti tekee, on mahdollista päästä etukäteen kokeilemaan mm. Bakfiets- ja Babboe- ajopelejä varsinkin Helsinki-Espoo -akselilla, ja Cangoo-pyörien maahantuoja (http://www.kuljetuspyora.fi)  ilmoittaa tekevänsä esittelyjä eteläisessä Suomessa ja on ollut mm. Järvenpään blueskadulla, joten vähitellen myös pääkaupunkiseudun ulkopuolella voi olla helpompaa päästä testailemaan laatikko/tavara/kuljetuspyöriä.
http://www.kuljetuspyora.fi/events/kuljetuspyorat-esittelyssa-blueskadulla/
http://www.kuljetuspyora.fi/miten-ostan-kuljetuspyoran/

Kuljetuspyöristä löytyy paljon tietoa Tavarafillari.fi -sivustolla.

Näköjään tässä nyt ensi töiks tulee tekstiä muusta kuin Hyvinkään historiasta, jota viime lastussa lupailin, mutta siihenkin kyllä palaillaan lyhkäisen kesäloman jälkeen.

Kommentointi poissa käytöstä

Luomuruokaa ja vihreää kosmetiikkaa

”Hyvinge har blivit en affärsort centrum bara butiker” – ”Hyvinkää on muuttunut kauppapaikaksi, keskusta on pelkkiä kauppoja”, kirjoitti Helene Schjerfbeck 1920-luvun puolivälissä.  Ontuva, vähävarainen taiteilija olisi varmaan kuitenkin arvostanut keskustakauppoja tai vaikka Willaa, jos vaihtoehtona olisi ollut moottoritien varteen siirretty supermarketti.

Ekojäärän sulkeutuminen harmitti (ja harmittaa koko ajan yhä enemmän, kun nestesaippuan täyttöpullot ja isot Sysmän mysli -sammiot alkavat paistaa tyhjyyttään; kävin vielä pitkästä aikaa Helsingin Ruohonjuuressa, jonka muhkea tarjonta teki kateelliseksi). Mutta sentään jotain aukeaakin: Paikallinen Vihreä kosmetiikka eli nyttemmin FLOW kosmetiikka on avannut oman liikkeen Willan kauppakeskuksessa (alhaalla CityMarketin tasolla, Hämeenkadun puoleisella laidalla). En ollut itse tästä selvilläkään, mutta ulkopaikkakuntalainen kaveri oli ihastunut sampoopaloihin (kätevää & säästää pakkausmateriaaleissa) ja halusi tehdä liikkeeseen toivioretken.

Flow-kosmetiikan liike Willan alakerrassa

Willan liikkeistä löytyy myös jonkin verran reiluja tai luomuja lastenvaatteita. Ipanallesta lähti mukaan myös puinen vene, joka porskuttaa vedessä ilmapalloefektin voimin.

Paatti raksuttaa Montulla eli Uikulla eli Kaupunkisillan uima-altaalla.

Luomua ja reilua voi myös löytää jonkin  verran Punnitse ja säästä -kaupasta toiselta puolen Hämeenkatua. Myös isot marketit ovat petranneet luomun ja reilun tarjontaa, mutta välillä ei oikein jaksaisi raahautua loputtomia käytäviä pitkin yksittäisten tuotteiden perässä, eikä niistä saakaan esimerkiksi em. nestesaippuaa täyttöpulloihin. Knehtilän tilalla on  lähimaastossa myynnissä luomutuotteita ja ekologisia tuotteita (postitsekin voi tilata): autottomalle läheisempi vaihtoehto on torstai-iltainen luomutori samaisen Punnitse ja säästä -liikkeen edustalta.

Puolentoista euron kimppu torstaiselta luomutorilta.

Luomutorinäkymä, tietysti kannattaa tsekata myös varsinainen tori Jussintorin ja Sampo-talon välissä.

Kommentointi poissa käytöstä