https://hup.fi/site/books/e/10.33134/HUP-10/
Kun puhutaan suomalaisista sodassa, moni ajattelee varmaan ennen kaikkea väenottoja ja taisteluita; mutta sota löi leimansa myös niihin maaseutuyhteisöihin, joissa harvoin nähtiin vihollisjoukkoja. Petri Talvitien ja Juha-Matti Granqvistin toimittamassa teoksessa Civilians and Military Supply in Early Modern Finland tarkastelee sitä, miten oma armeija hyödynsi porvareiden, talonpoikien ja muiden siviilien palveluksia niin rauhanoloissa ja sota-aikanakin. Teoksen artikkeleissa pohditaan myös, oliko yhteistyöstä mitään hyötyä siviiliväestölle.
Omassa artikkelissani ”Maintenance of Armies and Its Impact on Rural Everyday Life. Local Experiences 1550–1750” (luettavissa https://hup.fi/site/chapters/e/10.33134/HUP-10-7/) pohdin sodan vaikutuksia Hyvinkään ja Kytäjärven sekä hiukan laajemminkin lähiseutujen kylissä 1500-luvun puolivälistä 1700-luvun puoliväliin. Olisin mielellän jatkanut tarkastelua vuosiin 1808-1809, mutta se olisi vaatinut eräiden lähdeaineistojen uudelleentarkastelua, mikä korona-aikaan olisi ollut liian vaikeaa.
Vaikka Hyvinkäällä liikkui vihollisjoukkoja oikeastaan vain ison vihan aikoina, sota löi leimansa maaseutukyliin monin tavoin. Vuosina 1570-1595 käyty sota Venäjää vastaan näkyi sotaväen kyydityksinä ja muonituksina. Sotaväenottojen kasvaessa paikallisissa henkikirjoissa kasvoi sotilaiden leskien ja määrä. Tiloja luovutettiin ratsutilojen aputiloiksi, maita siirtyi sodissa kunnostautuneille tai ainakin eläketiloja tarvitseville upseereillekin. Olipa Nurmijärven varhainen kirkkoherrakin entinen sotapappi.
Myös ruotusotilaat ja sotilastorppien perustaminen vaikuttivat paikallisyhteisön elämään. Rauhan palattua kotiutetut joukot aiheuttivat nekin huolta, sillä armeijaelämään tottuneet sotilaat eivät aina sopeutuneet arkiseen elämänmenoon. Kirkon kirjanpidosta löytyy sotilaiden aviottomia lapsia, ja erilaisia ristiriitoja käsiteltiin välillä käräjillä asti. Toisaalta kirkonkirjoista ilmenee myös, miten tilalliset maksoivat kuolleille sotilaille kunnialliset maahanpaniaiset hautakelloineen.
Suuren Pohjan sodan jälkeen Suomeen sijoitettiin myös ruotsalaisia sotilaita täydentämään sotaväen varsin heikkoa tilaa. Myös Hyvinkään seudulle asettui näitä sotilaita, joiden sijoittaminen Suomeen oli alun perin suunniteltu väliaikaiseksi mutta joista moni lopulta myös asettui aloilleen. 1700-luvun puolimaissa Kytäjän uuden omistajan, kapteeni Wulfcronan entisiä sotilaita asettui torppareiksi Kytäjälle, minne he myös perustivat perheen.
Pitkän aikavälin tarkastelussa ei voi analysoida oloja kovin syvällisesti, mutta oli kiinnostavaa ylimalkaisestikin tai tapausten kanssa tarkastella, miten monin tavoin armeija ja sen ylläpito näkyivät tietyn seudun arhessa. Tarkempia havaintoja eri sotien ja armeijan ylläpidon vaikutuksista voi lukea alla mainituista julkaisuista sekä niissä ilmoitetuista lähteistä ja tutkimuksista.
Kirjallisuutta
Anu Lahtinen, Hyvät, pahat ja hyvinkääläiset. Hyvinkään seudun historia. Siltala & Hyvinkää 2017. Lisätietoja https://www.hyvinkaa.fi/kaupunginmuseo/kaupunginmuseo/hyvinkaan-historiateos/
Anu Lahtinen, Suomalainen napina: Rahvaan ja esivallan kohtaamisia uuden ajan alussa. Ruukki, raja ja rahvas. Pohjois-Karjalan historiallinen yhdistys 2018.
Anu Lahtinen, Maintenance of Armies and Its Impact on Rural Everyday Life. Local Experiences 1550–1750. Civilians and Military Supply in Early Modern Finland. https://hup.fi/site/chapters/e/10.33134/HUP-10-7/
Hyvinkään harjumailta 
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.