”… me poloiset alamaisenne asustamme täällä Uudellamaalla neljän pitäjän välissä ja kaukana pitäjänkirkoista, sillä Vihdin ja Sipoon kirkkojen välillä on 12 mailia ja Janakkalasta Helsingin [pitäjän] kirkolle on 15 mailia, niin että me poloinen väki emme nyt minnekään pääse kuulemaan kaikkivaltiaan Jumalan sanaa sielujemme autuudeksi. … Helsingin pitäjä on ruotsinkielistä väkeä ja kappeliseurakunnassa suomenkielistä väkeä, ja pitkälti 4 peninkulmaa kirkkojen välillä. Lisäksi on viisi kurjaa siltaa, ja on usein käynyt ja saattaa taas käydä, että suuri tulva vie kaikki sillat mennessään, niin ettei pappi pääse paikalle kuin puolen vuoden tai kokonaisen vuoden päästä meitä poloisia opettamaan, ja voi käydä että moni poloinen pikkulapsi kuolee ilman kastetta ja moni vanha ihminen yhtälailla ilman lohdutusta ja sakramenttia.”
Näin valittivat Nurmijärven seudun asukkaat vuonna 1579. He toivoivat oman kappelin tilalle omaa seurakuntaa, pitäjänkirkkoa ja kirkkoherraa. Keskiaikaisten kivikirkkojen ketju ohitti seudun etelästä ja pohjoisesta: Nurmijärven kappeliseurakunta oli muodostettu anomuksessa mainittujen neljän kirkon takamaille. Janakkalan harmaakivikirkon sekä Sipoon tai Helsingan (Helsingin pitäjän, nyk. Vantaan) välillä oli pitkään vyöhyke, jonne kirkonkellojen ääni ei koskaan kantautunut.
Nykyisen Hyvinkään kylien kirkot kuuluivat 1500-luvulla Janakkalan Pyhän Laurin kirkon alaisuuteen; siihen puolestaan kuului Lopen kappeliseurakunta, joka itsenäistyi 1632. Hausjärven alue itsenäistyi omaksi kappeliseurakunnakseen vuonna 1611, mutta kappeliseurakunnan alueet olivat usein riippuvaisia kirkkoherran lyhytaikaisista vierailuista.
Vihdin kirkosta on nykyään jäljellä enää rauniot. Sen suojelupyhimyksenä mainitaan Pyhä Birgitta tai Pyhä Bartholomeus. 1500-luvun alussa vihitty harmaakivikirkko sijaitsi Kirkkojärven rannalla ja näytti varmaan aikanaan komealta avoimessa järvimaisemassa; nykyään ranta on metsittynyt. Rahapulan vuoksi kivikirkon holvaussuunnitelmat jäivät kuitenkin toteutumatta, ja maapohjan liikkeiden vuoksi seiniin ilmestyi halkeamia. Kirkko hylättiin 1770-luvulla: keskiaikaiset kivikirkot koettiin usein hankaliksi ylläpidettäviksi, ja niiden rakenteet otettiin uusiokäyttöön.
Kuten 1579 anomuksesta ilmenee, Helsingassa ja Sipoossa oli omat harmaakivikirkkonsa, mutta niissä pappi saarnasi ruotsin kielellä. Uudenmaan rannikko oli ruotsinkielisten asuttajien maita, kun taas sisämaassa oli hämäläisille erämaille asettuneita suomenkielisiä yhdyskuntia. Sipoon harmaakivikirkko on monella tapaa erityisen tunnelmallinen.
Miten Hyvinkään ja Nurmijärven seudun seurakunta-asiat sitten kehittyivät? Nurmijärvelle vakiintui oma kirkkoherra vuonna 1605; Hyvinkään aseman seutu sai oman rukoushuoneensa (”Vanha kirkko”) 1893. Hyvinkään seurakunta itsenäistyi vuonna 1917 varsinkin vinkeiden vaiheiden jälkeen, ja samalla syntyi Hyvinkään kunta keskelle melkoista yhteiskunnan myllerrystä. Kytäjälle vihittiin kyläkirkko vuonna 1939 ja se oli Hyvinkään seurakunnan ensimmäinen varsinainen kirkko, sillä ns. Hyvinkään vanha kirkko oli itse asiassa vihitty rukoushuoneeksi. Varsinainen Hyvinkään (uusi) kirkko vihittiin vuonna 1961.
Hyvinkään seurakunnan kirkkojen 360 asteen pallopanoraamakuvaukset
https://www.hyvinkaanseurakunta.fi/kirkot-ja-tilat/kirkot
Kirjallisuus:
Anu Lahtinen, Hyvät, pahat ja hyvinkääläiset. Hyvinkään seudun historia. Siltala & Hyvinkää 2017. Lisätietoja https://www.hyvinkaa.fi/kaupunginmuseo/kaupunginmuseo/hyvinkaan-historiateos/
Markus Hiekkanen, Suomen keskiaikaiset kivikirkot. SKS 2007.
Hyvinkään harjumailta 
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.