Helsingin Sanomissa oli tänään artikkeli Hyvinkään Parantolan historiasta https://www.hs.fi/kaupunki/hyvinkaa/art-2000006627770.html Annoin haastattelun aiemmin kirjoittamani teoksen Hyvät, pahat ja hyvinkääläiset (2017) pohjalta. Hain haastattelua varten esiin tämän teoksessakin käyttämäni esittelyn ”Hyvinge Sanatorium”, Ateneum (1) 1898, 78–82. Siinä kuvataan parantolan rauhoittavaa tunnelmaa, jota voisi kaivata tänäkin päivänä. Ainakin muutaman tutun lukureaktio oli, että tovi hermolepoa luonnon helmassa olisi paikallaan nykyäänkin. Nykyiselle kuumeiselle mediaseurannalle olisi varmaan hyvää vastapainoa päiväohjelmaan merkitty optio ”odotellaan päivän postia, joka saapuu kello 10, luetaan lehtiä (jos siihen on lupa)”. Tekstistä suomennos kuvan alla:
Hermostunut aikakautemme on kaikkialla Euroopassa luonut kysyntää laitoksille, joissa ihmiset, jotka kaipaavat hetken lepoa kaupunkien metelistä, voivat vahvistaa heikenneitä voimiaan ja hoitaa vaurioituneita hermojaan – – Sanatorio on sijoitettu kahteen erilliseen, tyyliltään yksinkertaiseen mutta miellyttävään puurakennukseen, joissa on kuistit ja parvekkeet ylhäällä ja alhaalla. Siinä on kaikkiaan kaksikymmentä potilashuonetta, monet tosin tarkoitettu kahden hengen huoneiksi.
Kello 8.30–9 tarjoillaan – – puuroa ja maitoa sekä kahvia tai teetä. Tämän jälkeen odotellaan päivän postia, joka saapuu kello 10, luetaan lehtiä (jos siihen on lupa), keskustellaan niiden sisällöstä, käydään kävelyllä, otetaan kylpy, neuvotellaan terveydentilasta lääkärin kanssa – jne. kello yhteen, jolloin nautitaan päivän toinen ateria, liharuoka, puuroa ja jälkiruoka.
Iltapäivän voi kukin viettää miten haluaa: ensiksi kaikki kuitenkin vetäytyvät tunnin tai puolen tarpeelliselle ruokalevolle, minkä jälkeen on vuorossa yhteinen kelkkailu, hiihtoretki tai hevosajelu tai, kesäisin, kun enimmäkseen ollaan ulkona, ihanasta ilmanalasta nauttien, kävelyretki kauniin mäntykankaan tasaisia teitä, tai sitten voidaan pelata erä krikettiä, krokettia tai tennistä.
Kello 6 kokoonnutaan taas päivälliselle, jolla tarjotaan keittoa, kala- tai liharuoka sekä jälkiruoka ja kahvia. Sitten vietetään iltaa, pimeänä vuodenaikana oleskeluhuoneissa, missä on mahdollisuus erilaisiin seurapeleihin – paitsi shakkiin, jota pidetään liian rasittavana – ja missä myös on tarjolla aikakauslehtiä ja kirjoja. – –
Näin kuluu aika kello yhdeksään, jolloin nautitaan vaatimaton lasi maitoa ja jotain siihen kastettavaa, ja vähitellen yksi toisensa jälkeen toivottaa hyvät yöt.
Kello 10 tulee jokaisen olla huoneessaan. Jos tämä elämä tuntuu liian yksitoikkoiselta, on maailman hyörinä tavoitettavissa, jos vain hankkiutuu alas rautatieasemalle, missä erityisesti Hangon junan saapuessa on erittäin vilkas liikenne, tai sitten voi puhelimitse viestitellä muun Suomen kanssa niin paljon kuin haluaa tai lähteä vierailulle lähiseudulle. Jos yhteiselo taas tuntuu liian rasittavalta, ei mikään ole helpompaa kuin välttää sitä. Antaa vain tuoda ruuan huoneeseensa, tekee omassa rauhassa kävelyretken metsään illan hämärässä tai aamunkajossa, joutumatta näkemään yhtäkään ihmistä.”
Och samma på svenska:
Vårt nervösa tidehvarf har öfveralt i Europa framkallat anstalter, vid hvilka människor, som önskaen tids ro undan det jäktande lifvet i städernas buller, kunna stärka försvagade krafter och härda förslappade nerver –– Sanatoriet är inrymdt i tvänne från hvarandra isolerade byggnader af trä i enkel men treflig villastil, med verandor och balkonger både nere och uppe. Det har inalles tjugu rum för patienter, flere af dem dock afsedda för två personer. –
Lefnadsordningen på sanatoriet är följande. Kl. l/2 9 – 9 serveras – – gröt och mjölk samt kaffe eller té. Efter denna måltid väntar man på dagens post, som inträffar kl. 10, läser tidningar (den som har tillåtelse därtill), diskuterar innehållet, promenerar, tar sig ett halfbad, rådplägar om sin hälsa med doktorn – – o. s. v. till kl. 1, då den andra frukosten, bestående af en kötträtt, gröt och dessert, intages. Eftermiddagen tillbringas enligt hvars och ens skön; först draga sig dock alla gärna tillbaka för att hälga en timme eller en half åt den nödiga hvilan på maten, hvarpå en gemensam kälkåkning, skid- och åktur eller, om sommaren, då man i allmänhet mest vistas ute, njutande den härliga luften, en promenad längs den vackra tallmons jämna vägar företages, eller ett parti cricket, crocket eller lawn-tennis spelas. Klockan 6 samlas man åter till middagen, hvarvid förplägningen består af soppa, en kött- eller fiskrätt och dessert, jämte kaffe. Sedan tillbringas, under den mörka årstiden, kvällen tillsammans i något af sällskapsrummen, där särskilda sällskapsspel – utom schack, som anses för ansträngande – stå till disposition o.ch där flera tidskrifter och böcker ligga framme. – –
Och så förgår tiden tills kl. 9, då ett anspråkslöst glas mjölk med dopp ställes fram på bordet och intages, och småningom den ena efter den andra säger godnatt. Kl. 10 skall hvar och en ha dragit sig tillbaka på sitt rum. Finner man detta lif för enformigt, så har man tillfälle att se en bit af världen stimma omkring en, blott man beger sig ner till stationen, där isynnerhet vid Hangötågets ankomst trafiken är ytterst liflig, eller ock kan man per telefon resonnera så mycket man vill med det öfriga Finland eller företaga besök i omnäjden. Finner man det åter för ansträngande, är ingenting lättare än att undvika det. Man låter bära upp maten till sig på sitt rum, gör sina promenade inåt skogen i skymningens enslighet eller i morgonens gryning, och behöfver ej se en enda människa.
Hyvinkään harjumailta 
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.