Posts tagged Suomen rautatiemuseo

”Savikukkoja” ja krapuja – VR tiedottaa

Kävin viime viikolla Suomen Rautatiemuseossa tutustumassa sen arkistoon ja kirjastoon. Lukemiini aineistoihin kuului muun muassa asemien esittelyjä, joita vuosien 1904 – 1963 välillä julkaistiin VR:n työpaikaikoista kiinnostuneille. Esittelyt auttoivat hakijaa hahmottamaan, millaisia hyviä ja huonoja puolia kuhunkin asemapaikkaan liittyi.

Esittelyissä otetaan huomioon niin koulujen ja lääkärin tai kätilön läheisyys kuin ruoanhankintamahdollisuudet – esimerkiksi kalastus- ja viljelymahdollisuudet. Monilla pienillä paikkakunnilla ruokatarvikkeet todettiin kalliiksi tai tarjonta heikoksi, ja sekä siksi että muutenkin aikakauden tapaan oli tärkeää tietää, millä tavoin rautatieläinen perheineen voisi saada ruokaa pöytään. Niinpä esimerkiksi Jokelasta kerrottiin vuonna 1904 näin:

Wantaan joki, jossa on Nuckars’in koski, juoksee 4 klm asemalta, vaan muita vesistöjä, paitsi eräs aseman läheisyydessä oleva pieni puronen, jossa on kosolta krapuja, ei täällä ole. Aseman lähiseuduilla liikennöi monta maakauppiasta; vaan ruokatavarat ostetaan kumminkin edullisimmin Helsingistä ja osaksi myös Hyvinkäältä. Paikkakunnan asujaimiston luku nousee 800 henkeen, suurimmaksi osaksi n. k. ”savikukkoja” (tiilitehtaan väkeä).

Hyvinkäästä ensimmäinen, vuonna 1904 julkaistu esittely kuuluu näin:

Hyvinkää, II:n luokan asema Helsingin-Hämeenlinnan rataosalla Nurmijärven pitäjän Hyvinkään kylässä, sijaitsee kauniin puiston ympäröimänä metsäisessä seudussa. Asemalta erkanee Hankoniemen haararata. Asemata käyttävät Nurmijärven ja osittain Lopen ja Hausjärven pitäjät. Aseman läheisyydessä on kehruu- ja verkatehdas.
Asemapäällikön asuntona on erityisessä rakennuksessa 4 huonetta, keittiö ja eteinen. Tulot ovat: II:n luokan palkka, I:si luokan postista 600 mk ja 600 mk apulaisen palkkaamiseksi. Aseman henkilökuntaan kuuluu 1 ensimäinen ja 1 toinen kirjuri, 1 piletinmyyjä, 6 asemamiestä ja 8 vaihdemiestä. Asemalla on hyvä ravintola ja rautateiden puutarhurikoulu. Läheisyydessä sijaitsee apteekki ja keuhkotautisten parantola, jossa myös asuu lääkäri; aivan aseman vastapäätä on matkailijahotelli.

Vuonna 1904, ennen Hyvinkään irtautumista Nurmijärvestä, myös Rajamäen asema laskettiin Hyvinkäänkylään kuuluvaksi. Sitä esitellessä mainittiin asianmukaisesti paikallisen teollisuuden vaikutus liikenteeseen.

Rajamäki, IV:n luokan asema Hangon-Hyvinkään rataosalla, sijaitsee Nurmijärven pitäjän Hyvinkään kylässä, mäkien ja peltojen ympäröimänä. Asemata käyttää ainoastaan Nurmijärven pitäjä. Aseman lähellä sijaitsee Hyvinkään tehdas-osakeyhtiön suuret tehtaat, joissa valmistetaan pirttua, hiivaa, eetteriä, etikkaa ja ryyniä. Asemapäällikön asuntona on erityisessä rakennuksessa 5 huonetta, eteinen ja keittiö. Tulot ovat: tavallinen IV:n luokan palkka. I:si luokan posti löytyy asemalla. Aseman henkilökuntaan kuuluu 1 asemapäällikkö, 1 telegrafisti ja 1 varatelegrafisti, 1 asemamies ja 2 vaihdemiestä.

Asemapaikkojen esittelyistä julkaistiin kaikkiaan neljä teosta (1904, 193, 1947 ja 1963). Kuvauksista näkyy hyvin, miten aika ja paikkakunnat muuttuivat: alkuvaiheessa vain harva asemapaikka saattoi kehua koulupaikoilla tai lääkäreillä, mutta sotien jälkeen sähkövalo, keskikoulu, lääkäri ja apteekki alkoivat olla kaikkien ulottuvilla. ”Mukavuuksia” eli kaiketi vesijohtoja ja kylpyhuone/wc-mukavuuksia alettiin mainostaa tai niiden puutetta pahoitella sodanjälkeisissä julkaisuissa.

Pienemmistä lähiseudun paikoista Noppo esiteltiin vain vuoden 1947 julkaisussa:

Noppo, Rajamäen aseman alainen lv, kuuluu Hyvinkään mlk:aan, sijaiten harvaan asutussa seudussa. Hoitajana 1 vakinainen asemamies. Ei yövuoroja. V.R:n asuntoa ei ole. Sähkövalo. Kansakouluun matkaa 5 km, lähimpään oppikouluun 10 km ja lähimpään kauppaan 200 m. Kirkko, apteekki ja lääkäri lähinnä Rajamäellä ja Hyvinkäällä. Tiilitehdas on paikkakunnalla, minkä lähetysten lisäksi lähetetään liikennepaikalta pääasiassa maitoa ja erilaista kappaletavaraa. Läht. ja saapuvia rk kumpiakin n. 60-70 ja myytyjä matkalippuja n. 300 kpl keskim. kuukaudessa. Junia 4 henkilö- ja samanverran tav.junia vuorokaudessa. Postia ei ole hoidettavana. Vesistöjä ei ole lähistöllä ja metsästysmahdollisuudetkin ovat heikot. Urheiluseura ja työväenyhdistys toimivat paikkakunnalla. Veroäyri 8 mk.

Kirjallisuutta:

Järnvägsmatrikel. Korta beskrifningar öfver järnvägstationerna – Rautatiematrikkeli. Lyhykäisiä selityksiä rautatienasemista Suomessa. Viborg: Östra Finlands tryckeri 1904.

Rautatiehakemisto. Liitteenä ohjeet viran- ja toimenhakijoille. Toim. V. O. Väätänen ja L. J. Myllärinen. Sisämaan kirjapaino oy, Pieksämäki 1947

Mainokset

Kommentointi poissa käytöstä

Ratapihalla Hyvinkään…

Mikä vahinko, että Hyvinkää-Karkkila -välin kapearaiteinen rautatie (1911-1967) purettiin aikoinaan. Vanha ratapenkka on enää paikoin erotettavissa esimerkiksi Hyvinkään ja Kytäjän maastoissa, ja Kytäjän asema (kuva löytyy esimerkiksi täältä) on nykyään laitettu uuteen uskoon, joskin asemarakennuksen piirteitä on vähän häivytetty. Olisi hienoa, jos Suomen rautatiemuseon yhteydessä olisi toimiva museorautatiereitti, sen sijaan että vanha veturi nyt huristelee Jokioisten suunnalla. (Hyvä sentään että jossain huristelee.)

Sinänsä museossa on nykyiselläänkin kaikkea katsottavaa. Jo esikouluajoilta  muistuvat mieleen tumma pajahuone ja keisarilliset (tsaarilliset) vaunut, ja kokoelmat ovat kasvaneet vuosien myötä. Vaikka rautatiemuseo on ehkä parhaiten edukseen erityisinä tapahtumapäivinä tai kesäaikaan, se sopii hyvin myös välipäivien visiitin kohteeksi (joskin kannattaa varautua veturitallien viileyteen). Kolmannen luokan puupenkkejä katsellessa voi eläytyä entisaikojen työmatkalaisten puutuneisiin tuntoihin, presidentin matkavaunun kohdalla taas mietityttää, miten mukavasti se mahtoi kuljettaa Kekkosta Irkutskin-reissulla.

Veturien ja junavaunujen lisäksi näyttely tuo esiin myös rautateiden hyväksi työskennelleiden työt – toki konduktöörien ja muiden junassa liikkuneen henkilöstön, mutta myös radanrakentajien ja muiden junaliikenteen hyväksi työtä tehneiden merkityksen. Näyttelystä voi myös löytää kiintoisia tai kummeksuttavia yksityiskohtia (mikä Suomen kaupunki oli tsaarin aikaan Nikolainkaupunki, jonka kyltti piharakennuksessa on näytillä?).

Lapsista ja esteettömyydestä sen verran, että päänäyttelyssä liikkuminen käy rattaiden kanssa kohtalaisesti ja joidenkin junavaunujenkin rinnalle päästään liuskoja pitkin, muissa rakennuksissa sisäänpääsy vaatii vähän taiteilua (luiskat eivät käyne ainakaan omatoimiseen pyörätuolikäyttöön). Ratatontun tarinoiden etsiskely innosti varttuneempaa lapsivierasta, nuoremmille riittivät kävelyharjoitukset vaunujen vierellä sekä liikkumattomien junavaunujen ja rata-auton ihmettely (puhumattakaan oman kotiaseman pienoismallista).

Suomen rautatiemuseo, http://www.rautatie.org/web/fi/visitor.asp, auki myös talviaikaan. Museon verkkonäyttelyissä voi vierailla virtuaalisesti. Blogilastun otsikko viittaa Juice Leskisen kappaleeseen ”Ryvettynyt kyyhkynen”, jossa vietetään tihkusateista yötä Hyvinkään ratapihalla (loppusoinnut ”ryvinkään”, ”syvinkään”, ”menestyvinkään”).

Kommentointi poissa käytöstä

Eläköön omena!

Harmi, ettei kalenterissa ollut tarpeeksi aikaa osallistua tämänpäiväisille rautatieomenapuun 130-vuotissynttäreille Suomen rautatiemuseossa. Rautatieomenapuu (malus prunifolia hyvingiensis) ilmestyi puutarhavalikoimiin vuonna 1879. Se suunniteltiin kestäväksi lajikkeeksi, jota istutettiin monille asemanseuduille ja jonka riippakukintoja vieläkin näkee eri puolilla Suomea.

Rautatieomenapuu on myös Hyvinkään nimikkokasvi, joten kuvaan sopii, että sen syntymäpäivien kunniaksi rautatiemuseolla järjestettiin tänään omenapiirakkakilpailu ja monenlaista muutakin omenapuiden hoitoon liittyvää ohjelmaa. Itse hyvingiensis-lajiketta tosin ei suositella niinkään piirakoihin, vaikka mehuissa tai hilloissa se onkin käypä lajike.

Kommentointi poissa käytöstä