Posts tagged Hyvinkään taidemuseo

”… enkä kuitenkaan voi sanoa mitään”

Kulkuriteatterin esitys Jää hyvästi Helene. Käsikirjoitus Anu Lahtinen, ohjaus Benita Kivistö. Ensi-ilta su 4.3. klo 15.00, muut: ke 7.3. klo 18.00 ja su 18.3. klo 17.00. muut esitykset ke 7.3. klo 18.00 ja su 18.3. klo 17.00 HYVINKÄÄN TAIDEMUSEOssa, Hämeenkatu 3 D, www.hyvinkaantaidemuseo.fi  Lippuja à 15 € voi ostaa 1.2.2018 alkaen Hyvinkään taidemuseon lipunmyynnistä.

”Yksinäisyys seisoo suurena ja syleilee minua.”
Helene Schjerfbeck Einar Reuterille

Helene Schjerfbeckin (1862-1946) elämää ja taidetta ovat dokumentoineet lukemattomat ihmiset. Eräs tärkeä tulkki oli taidehistorioitsija Pirjo Hämäläinen (1952-2017), joka teki pitkän ja monipuolisen päivätyön kulttuurin ja taiteen maailmassa. Hänen työllään oli erityisen suuri merkitys Hyvinkään kaupungille. Hämäläinen kirjoitti lukuisia teoksia hyvinkääläisistä taiteilijoista, hän julkaisi monipuolisesti kolumneja, ja hänen taideaiheiset facebook-päivityksensä olivat eloisia pienoisesseitä.

Hämäläinen harmitteli ja protestoi toistuvasti sitä, että monet naistaiteilijat ja -kirjailijat esitettiin hänen mielestään kovin eteerisinä ja ruumiittomina. Hyvinkään taiteilijahistoriaan niin vahvasti liittyvä Helene Schjerfbeck  oli hänen harmikseen saanut ”kuivakkaan ikäneidon” maineen.

Pirjo Hämäläisen toiveena ja tavoitteena oli, että ihmiset ymmärtäisivät myös Schjerfbeckin tunteet, niiden kiihkeyden ja ehdottomuuden. Hän muistutti, että Schjerfbeck rakastui useita kertoja elämässään. Yli 50-vuotiaana Schjerfbeck tutustui paljon nuorempaan metsänhoitaja Einar Reuteriin (1881-1968), joka oli myös taiteilija ja kirjailija (taiteilijanimi Ahtela). Schjerfbeck tapasi Reuterin ensi kertaa Hyvinkäällä. Kesällä 1918 Helene ja Einar viettivät pari viikkoa Tammisaaressa. Tuolta kesältä on Schjerfbeckin maalaus Purjehtija, mallina Einar Reuter. Taiteilijan valitsema pehmeä ja lämmin kuvaustapa kertoi Hämäläiselle Schjerfbeckin voimakkaista tunteista. Kirjeenvaihdon perusteella taiteilijoiden välillä on ollut joitakin läheisyyden hetkiä, joihin kirjeissä viitattiin kuitenkin vain viitteellisesti.

Seuraavana vuonna Reuter kihlautui ruotsalaisen naisen kanssa. Helene Schjerfbeck kertoo, että kihlausuutisesta lukiessaan hän huusi kuin lapsi, jolta viedään rakas lelu. Kirjeistä heijastuu kuvaamaton menetys ja suru menetetystä tulevaisuudesta. Schjerfbeck kuvasi toistuvasti sitä, miten suunnaton kipu ja kaipaus oli suhteessa siihen, mitä hänellä oli oikeus saattaa sanoiksi: ”Tuntuu, että sydämeni särkyy, enkä kuitenkaan voi sanoa mitään.” ”Tärkeimmät asiat sanotaan ohimennen. Kukaan ei huomaa mitään.”

Suhde Reuteriin ei kuitenkaan katkennut. Schjerfbeck kirjoitti hänelle lukemattomia kirjeitä ja viestejä, ja Reuter puolestaan omisti monissa julkaisuissaan huomionsa Schjerfbeckille, vaikka häntä on myöhemmin moitittu taiteilijan romantisoimisesta. Tämän kaksikon kohtalot kiehtoivat Pirjo Hämäläistä, ja hän halusi nimenomaan tuoda esiin Schjerfbeckin tunteiden voiman ja intohimon. Suunnitteilla ollut, aihetta käsittelevä työ jäi aikeeksi, kun Hämäläinen menehtyi äkillisesti alkuvuodesta 2017. Aiheesta käydyt keskustelut jäivät kuitenkin hänen ystäviensä mieliin, ja niiden tuloksena syntyi ajatus näytelmästä ”Jää hyvästi, rakas Helene”.

Näytelmätulkinnassa on haettu taustoitusta muun muassa Pirjo Hämäläisen toimittamasta teoksesta Taikavuorella. Muutoksen Vuodet 1902-1925 (WSOY 2001).

blogiteksti on alun perin julkaistu Kulkuriteatterin blogissa
http://www.kulkuriteatteri.fi/historiablogianu.htm

 

Mainokset

Kommentointi poissa käytöstä

Tekstiilejä, veistoksia, alkuvoimaa

Loppuvuoden hyvinkääläisessä näyttelyskenessä kannattaa pitää mielessä ainakin seuraavat:

Hyvinkään kaupunginmuseossa (http://www.hyvinkaa.fi/kaupunginmuseo) on 19.2.2011 asti näyttely Dessinatööristä designiin, joka kertoo Hyvinkään Yhdistyneiden Villatehtaiden painokankaista, mukana mm. Aino Aallon suunnittelemia Artek-kankaita, joita esiteltiin muun muassa New Yorkin taidenäyttelyssä vuonna 1939.

Kompaktissa näyttelyssä on nähtävillä tekstiilejä 30-luvun kuvioista 1960-70 -lukujen värikkäisiin maailmoihin.  Tekstiileistä olin tunnistavinani ainakin yhden sinisen kankaan, jota muistelen olleen erään kotikutoisen nukkekodin ikkunaverhoina joskus 1980-luvulla.

Hyvinkään taidemuseossa (http://www.hyvinkaantaidemuseo.fi) puolestaan on hauska 26.10.-6.12. Saa koskea! Pienoisveistoksia, peruskoululaisten
kulttuuripolkua varten tuotettu näyttely, joka huvittaa myös varttuneempaa kävijää. Suuressa salissa taas on näytteillä Lisa Björnin näyttely Kohta on yö – villinraskaita maalauksia. Museon vakiokalusteisiin kuuluvat Yrjö Saarisen punakukertavat naishahmot ovat kohdanneet väkivahvan voittajansa (Lisa 6 – Yrjö 3).  Mukana kuvassa myös Schjerfbeck-huone, joka kertoo Helene Schjerfbeckin hyvinkääläisistä malleista. (sivuhavainto: Schjerfbeck-huoneen seinällä olevassa valokuvassa on vanhan elokuvateatterin komea mainoskyltti, hauskaa ajankuvaa liki 100 vuoden takaa.)

Matkalla taidemuseoon kannattaa vilkaista Jussintorin osuuspankin näyteikkunaa, jossa on nähtävillä paikallisen kuvataiteilijan Vesa Syrjäsen Dionysos-sarja  – näyttäviä lehtimetallitöitä.

Sivumennen sanoen: sattuneesta syystä tulee todettua, että esteettömän liikkumisen periaatteet, jotka ovat tietysti erityisen tärkeitä liikuntarajoitteisille, ovat sananmukaisesti raivanneet tietä myös lastenvaunujen kanssa liikkuville, onneksi myös hyvinkääläisissä museokohteissa.

Sesonkilöytö: Heijastimet. Kaupunginmuseossa 30-luvun painokankaan koira-teemaa toistavat heijastimet, Taidemuseossa nuorten työpajassa valmistetut hauskat vaahteranlehtiheijastimet.

Muuta huomionarvoista: Hyvinkään Taidemuseossa isille ilmainen sisäänpääsy sunnuntain isänpäivänä, samoin 27-28.11.2010 klo 11-17, jolloin museon joulubasaarissa on myynnissä mm. taidekäsitöitä.

Kommentointi poissa käytöstä