Posts tagged Hyvinkää 100 vuotta

Pohjoinen naapuri

Aamupostissa 20.8.2017 riihimäkeläiset onnittelevat Hyvinkäätä sen 100-vuotisesta taipaleesta. ”Oli kuin suurkaupungissa olisi käynyt”, muistelee lapsuuden Hyvinkään-matkoja Janne Katajala, mutta muistaa muistuttaa että Hyvinkäällä on erittäin hieno naapurikaupunki. ”Lapset haluaa Willaan shoppaa / Täällä Matkakeskus floppaa”, riimittelevät Katja Lappi ja Niina Lahtinen. (Itse muistan nuoruudesta käynnit Suomalaisessa Kirjakaupassa ja teatterissa Riihimäellä.)

Näiden kahden ”taskukokoisen eli kompaktin ja toimivan” (Katja Lappi, Aapo 20.8.2017) kaupungin naapuritaival alkoi varsinaisesti rautatien rakentamisesta ja asemanseudun synnystä sekä Hyvinkäällä että Riihimäellä. Mutta pitkään Riihimäellä näytti olevan etulyöntiasema. Pietarin ja pääradan risteyksessä Riihimäki oli aikoinaan 1. luokan asema, Hyvinkää 2. luokan.

Riihimäen etuna oli, että se sijaitsi kokonaan Hausjärven pitäjän rajojen sisäpuolella, ja minkä vuoksi asutuskeskusta oli helpompi kehittää, Hyvinkää taas sijaitsi hallinnollisen hankalasti puoliksi Nurmijärvellä, puoliksi Hausjärvellä (vähän kuin Littoisten teollisuusalue aikoinaan Kaarinan ja Liedon rajalla). Siksi Riihimäki saattoi hakea taajaväkisen yhdyskunnan asemaa, eli se pysyi Hausjärven osana vuoteen 1922, mutta sai itsehallinnon talous-, järjestyksenpito- ja kaavoitusasioissa.

1900-luvun alussa Riihimäen aseman seutu oli Hyvinkäätä kehittyneempi veturitalleineen, virkamiehineen, lukuisine liikkeenharjoittajineen, Paloheimon teollisuuslaitoksineen (1908), lukioineen (1911) kaikkineen. Hyvinkäälle saatiin yhteiskoulu vasta vuonna 1918 ja yliopistoon johtava lukio saatiin vasta toisen maailmansodan alla. On kuvaavaa, että Hyvinkään apteekkitoiminta alkoi Riihimäen apteekkarin perustamasta sivuliikkeestä, ja että seudun ensimmäinen oma sanomalehti oli nimeltään Riihimäen Sanomat, minkä lisäksi Uusimaa-lehti uutisoi Hyvinkään kuulumisia.

Hyvinkään itsenäistyttyä tilanne alkoi kuitenkin muuttua, ja vuonna 1928 nimimerkki – i -, luultavasti kunnanjohtaja Rieti Itkonen, intoili nyt jo vauhtiin päässeessä Hyvinkään Sanomissa paikkakunnan edistysaskeleita:

Hyvää eteenpäin menoa osoittaa moni muukin seikka. Vuosikymmen sitten olimme vielä siinä asemassa, että esim. rauta- ja konekauppamme hoidettiin Riihimäellä s. o. kävimme sieltä ostamassa, joka jokaiselle ”nurkkapatrioottiselle” hyvinkääläiselle oli sangen suuri nöyryytys. Nyt se ikävyys on poissa.
Hyvinkäällä saa nyt kaikkea mitä ihminen arkisissa toimissaan ja oloissaan tarvitsee. Ja riittääpä täältä vielä vieraillekin seuduille. Laaja maaseutu on saanut tuotteilleen kauppalastamme oivan markkinapaikan.

Ajoittaisesta nokittelusta huolimatta Riihimäki ja Hyvinkää ovat kuitenkin kasvaneet rinta rinnan, vaikka niiden sijainti ”jälekkäin” herätti huomiota Emil Lassisen  jo vuonna 1894 (”Matti Mattiniemi”, Uusi Suometar 5.4.1894, koko juttu linkin takana): ”Minä olen tuumaillut asiaa usein ja tullut siihen päätökseen, että Hyvinkää on paikallaan, mutta se on tuo Riihimäki, joka epäjärjestyksen vaikuttaa.” Epäjärjestystä tai ei, kyllä yksi 100- ja toinen 95-vuotias kaupunki nyt vierekkäin mahtuvat. Ja Riihimäen kulttuuritoiminnan virkeyden kyllä huomaa, jos lukee vaikka Riihimäen X-kulttuurilehteä. Niin ne nuoremmat!

Tässä vielä sana Matti Mattiniemeltä, kiitos jutun löytymisestä kirjastonhoitaja Tuula Rämölle:

14939106

Kommentointi poissa käytöstä

Hyvinkää sata vuotta sitten

Tänään 30.7.2017 Hyvinkää juhlii satavuotista itsenäistä kuntataivaltaan! Tasan sata vuotta sitten Hyvinkään aseman koululla järjestettiin ensimmäinen kuntakokous.  Siinä päätettiin yksimielisesti, että myös kunnalliselämä olisi aloitettava välittömästi. Varsinainen kunnan toiminta alkaisi vuoden 1918 alusta.

Hyvinkään asemanseutu oli kehittynyt nopein harppauksin 1890-luvulta lähtien. Villatehdas ja terveysmatkailu olivat tuoneet sinne lyhyt- ja pitkäaikaisia asukkaita ja työntekijöitä. Lähelle asemaa oli noussut oma rukoushuone, paljolti omin voimin rahoitettu ja rakennettu, useita kansakouluja oli perustettu, aseman viereen oli noussut komea postitalo, hiukan kauempana komeilivat työväentalo, seurantalo ja raittiusyhdistys Raivaajien talo. Oli elokuvateatteria ja hotellia ja Sonckin suunnittelema komea parantolarakennus. Ei ihme, että Hyvinkään asema Nurmijärven ja Hausjärven takamaana alkoi olla kestämätön. Kulmakunta haluttiin yhdistää omaksi itsenäiseksi seurakunnakseen ja kunnakseen.

Itsenäistyminen oli otettu tavoitteeksi jo yli kymmenen vuotta aikaisemmin, mutta erilaiset byrokraattiset käänteet olivat sitä viivyttäneet. Viimein elokuussa 1917 Riihimäen Sanomat (päivän 18.8.1917 numero – tuolloin ei vielä ollut Hyvinkään Sanomia) uutisoi kuntakokouksesta:

Hyvinkaan_perustaminen_RiSa

Kuva on Kansalliskirjaston hienosta digitaalisten sanomalehtien arkistosta, jossa on muun muassa Riihimäen Sanomat ja Uusimaa -lehtien, tuolloisten Hyvinkään seudun uutislähteiden, vuosikertoja avoimesti luettavissa aina itsenäisyyden alkuvuosille asti. https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/search

Riihimäen Sanomat ei uutisoinnissaan ollut ihan kauhean tarkka. Jos vertaa alkuperäiseen kokouspöytäkirjaan (Hyvinkään kaupunginarkistossa), voi huomata että lehtiuutisessa H. J. Linnan etunimen alkukirjaimet ovat lipsahtaneet väärin päin. Myös äänimäärä on pyöristetty 2000 – 300 (tarkkaan ottaen 1803 – 346, ilman tiettyjä vähennyksiä 2149 ja 350). Kunnan esimiesehdokkaasta ei vielä äänestetty mies ja ääni -periaatteella, vaan varakkaalla äänestäjällä oli enemmän ääniä. Lisäksi kokouksessa kaksi edustajaa äänesti valtakirjalla jonkun poissaolevan puolesta. Vaaliuudistus oli tuloillaan, ja mies ja ääni -periaatteen käyttämistä esitettiin kokouksessa, mutta vanha käytäntö voitti. Paikalla oli 79 äänestäjää, joista 44 kannatti sosialidemokraattien Emil Sallilaa (joka oli Hyvinkään Ahjossa johtotehtävissä ja valittiin 1920-luvulla kansanedustajaksi). Mies ja ääni -periaatteella Sallila olisi voittanut.

Kokouspöytäkirjasta ilmenee, ja kirjailija Katri Lehto on tätä näytelmässään kuvannutkin, että hävinnyt Sallila ja sosialidemokraatit poistuivat äänestyksen jälkeen mielenosoituksellisesti ja ilmoittivat, etteivät tulisi osallistumaan kunnallisten asioiden hoitoon. Käytännössä Sallila ja monia muita työväen edustajia kuitenkin jo valittiin erilaisiin vastuutehtäviin ja syksymmällä he olivat taas aktiivisesti mukana – Sallila valittiin myös 12-henkisen kunnalliselämää valmistelevan toimikunnan jäseneksi. Syksyn kuluessa valmisteltiin kunnan taloudellista toimintaa, ja vuoden 1918 alussa Hyvinkään kunnasta tuli erillinen nimismiespiiri osana Helsingin kihlakuntaa. Samalla Hyvinkään seutu, joka parisataa vuotta aiemmin vielä kokonaisuudessaan kuului Hämeeseen, oli siirtynyt hallinnollisesti Uudenmaan lääniin.

Kesä 1917 oli levotonta aikaa kunnallisen elämän alkutaipaleelle. Venäjän kevättalvinen vallankumous oli herättänyt paljon toiveita yhteiskunnallisesta muutoksesta, mutta samalla poliittinen ja taloudellinen kaaos aiheutti epävarmuutta, ja työttömyys, inflaatio ja elintarvikepula aiheuttivat levottomuutta. Hyvinkään seudun elintarvikelautakunnassa valitettiin, että ”n.s. huligaaniainesten taholta” oli tapahtunut omavaltaisuuksia. Vielä tuossa vaiheessa yritettiin tilannetta rauhoittaa oikeiston ja vasemmiston yhteisillä järjestysmiehillä. Uuden kunnan toimintaa ei helpottanut se, että sillä ei käytännössä ollut alussa lainkaan omia tuloja – verotuloja oli luvassa vasta vuosien päästä, oli otettava lainaa paikallisilta pankeilta alkuun pääsemiseksi. Kuten tiedetään, vuosi 1918 suisti sekä Hyvinkään että koko maan kaaokseen, jota tutkineen on pakko ihmetellä sitä, että niinkin hyvin on selvitty nollapisteestä ylöspäin.

Hyvinkään kunnallinen toiminta alkoi hyvin pienimuotoisesti, luottamushenkilöpohjalta, ja kunnan palveluksessa toimi vain muutamia henkilöitä. Siitä on tultu (ja onneksi on tultu) pitkä matka vuoteen 2017, jolloin Hyvinkää kuntana on iso työnantaja ja monen merkittävän yrityksen ja organisaation paikkakunta. Teollisuuspaikkakunnan perintö näkyy yhä Hyvinkäällä, vaikka suuri osa savupiipputeollisuudesta on jo historiaa. Toinen valtti, terveysmatkailijoita aikoinaan houkutellut vehreys ja luonnonläheisyys ovat edelleen Hyvinkään nykypäivää.

Hyvää syntymäpäivää, Hyvinkää!

kirjankansi2017

Jatkoa seuraa mm. 23.8.2017, kun Hyvinkään virallisella satavuotisjuhlaviikolla ilmestyy Hyvinkään seudun uusi historiateos.

 

Kommentointi poissa käytöstä

Aseman koulu, itsenäisen Hyvinkään syntysija

Hyvinkään asemalta voi katsoa radan yli Aseman koululle, jolla on ollut tärkeä rooli Hyvinkään historiassa. Aseman puukoulu rakennettiin 1910-luvulla kasvavan kulmakunnan tarpeisiin, mutta koulutoiminta oli alkanut jo vuonna 1894.

Hyvinkään seudun varhaisin kyläyhteisö – Ylikylän ja Alikylän muodostama Hyvinkäänkylä – sijaitsi lähellä Vantaanjokea. Kun rautatieliikenne vuonna 1862 alkoi, syntyi aseman seudulle ensin pieni mutta vilkastuva yhdyskunta. 1890-luvulla aseman seudulle nousi myös teollisuutta, Sanatorio eli parantola aloitti toimintansa, ja yhdyskunta kasvoi vanhoja kyläkeskuksia suuremmaksi. Myös koululaisia oli yhä enemmän, ja Hyvinkäänkylän koulu oli heille liian pieni ja liian kaukana. Aseman koulu aloitti radan varressa ensin vanhassa puurakennuksessa, kunnes nykyinen puukoulu tarjosi lisätiloja.

Oppilaita Aseman koulun pihalla vuonna 1915. Kuva Aulis Saviahon kokoelmista, Hyvinkään kaupunginmuseo, muistaja.fi, lisenssi CC BY-NC-ND 4.0

Oppilaita Aseman koulun pihalla vuonna 1915. Kuva Aulis Saviahon kokoelmista, Hyvinkään kaupunginmuseo, muistaja.fi, lisenssi CC BY-NC-ND 4.0

Kulmakunnalla ei ollut kovin monia julkisia rakennuksia, joissa olisi voitu järjestää juhlia ja yleisiä tilaisuuksia. Rautatieasema oli käynyt liian pieneksi tähän tarkoitukseen, eikä syksyllä 1896 valmistunut rukoushuonekaan sopinut minkä tahansa toiminnan paikaksi. Siksi Aseman koulu ja sen pihapiiri olivat tärkeitä paikkoja tapahtumille. Kesäkuussa 1899 Hyvinkäällä järjestettiin suurtapahtuma, Uudenmaan edistysseurojen ensimmäiset laulu- ja soittojuhlat. Puuhamiehenä toimi kirjailija Vihtori Peltonen, joka tunnetaan paremmin kirjailijanimellä Johannes Linnankoski. Juhlapuhujana kuultiin Nestori Setälää. Juhlat järjestettiin Aseman tuolloisella koulurakennuksella ja sen viereisellä kentällä, jossa oli myös pyöräkatos tuon yleistyvän kulkuneuvon käyttäjille.

Hyvinkään kunnallisen historian kannalta merkittävää on tietenkin, että itsenäinen kunnallinen elämä alkoi Hyvinkään Aseman koululla 30.7.1917 eli lähes sata vuotta sitten. Sitä ennen Hyvinkään seutu kuului puoliksi Nurmijärveen ja puoliksi Hausjärveen. Kirkonkylät eivät olleet kovin kiinnostuneita kehittämään teollisuusyhdyskuntaa, joten hyvinkääläiset halusivat itsenäistyä omaksi kunnakseen. Jo syksyllä 1913 Aseman koululla oli järjestetty aiheeseen liittyvä kansalaiskokous, mutta asiassa oli monta hallinnollista mutkaa. Kun Hyvinkään seurakunta kesäkuussa 1917 aloitti toimintansa, muodostui seurakunnan alueesta samalla automaattisesti oma kuntansa. 30.7.1917 Hyvinkäällä pidetty kokous päätti yksimielisesti, että kunnalliselämä olisi aloitettava välittömästi ja varsinainen kunnan toiminta vuoden 1918 alusta.

Hyvinkään Aseman kivikoulun vihkiäisjuhlat, 1955. Kuvaaja Niilo Ristamo. Aulis Saviahon kokoelmat, Hyvinkään kaupunginmuseo, muistaja.fi, lisenssi CC BY-NC-ND 4.0

Hyvinkään Aseman kivikoulun vihkiäisjuhlat, 1955. Kuvaaja Niilo Ristamo. Aulis Saviahon kokoelmat, Hyvinkään kaupunginmuseo, muistaja.fi, lisenssi CC BY-NC-ND 4.0

Sotien jälkeen puukoulun viereen kohosi kivikoulu, jonka vihkiäisiä vietettiin vuonna 1955. Koulun ulko-ovien kädensijat koristeltiin vuonna hyväksytyllä Hyvinkään kauppalan vaakunalla. Puukoulu ja kivikoulu ovat vuosikymmenien saatossa palvelleet monenlaisissa tehtävissä koulutyön lisäksi. Kivikoulun yhteyteen valmistui hammashoitolayksikkö, ja juhlasaleissa ovat vierailleet monenlaiset puhujat ja esiintyjät. Puurakennuksessa on vuodesta 2011 toiminut englanninkielisiä luokkia (The English Classes of Hyvinkää).

Samppa Mustosen hienoja kuvia Aseman koulusta: http://www.hyvinkaakuvat.com/paikkasivut/asemankoulu.htm

Kommentointi poissa käytöstä