Archive for tammikuu, 2014

Lääkkeeksi, vain lääkkeeksi

Sammanfattning på svenska: Bloggaren har läst bondeståndets riksdagsprotokoll och där hittat en representant från Hyvingeby som försvarar brännvin som en bondes bästa kur och apotek. Ett längre citat på svenska finns vid slutet av blogginlägget.

”…kohtuullinen paloviinan käyttö on talonpojan paras lääke ja apteekki[hoito].” Näin puolusti talonpoikien kotipoltto-oikeutta talonpoikaissäädyn edustaja Jakob Matsson vuonna 1772. Edustajan nimi kirjoitettiin ruotsiksi valtiopäiväasiakirjoihin, Hyvinkäänkylässä hänet ehkä tunnettiin Jaakko Matinpoikana. PÄIVITYS 2017: Hyvinkäänkylässä oli 1770-luvulla kaksi Jaako Matinpoikaa, ja toisinaan valtiopäiväedustajaksi on mainittu Krissin tilan Jaakko. Kirkonkirjat kuitenkin vahvistavat, että valtiopäivillä oli vanhempi Mutilan tilan Jaakko Matinpoika, jolla oli selvästi erityistä arvovaltaa kylässä.

Jakob/Jaakko osallistui  Ruotsin valtiopäiville vuosina 1771-1772 talonpoikaissäädyn edustajana. Hän oli poikkeuksellisen oppinut, Turun Akatemian ylioppilas, joten Jaakko osasi valtiopäiväasiakirjojen perusteella sekä suomea etttä ruotsia. Mutilan isännän esiin nostamat aiheet kuvastavat talonpoikaissäädyn yleisiä huolia. Hän toi esiin sotaväen ylläpidon aiheuttamat rasitukset, esitti kaskeamiseen liittyvän aloitteen ja puolusti edellämainittua kotipoltto-oikeutta, joka vuonna 1772 kuitenkin kiellettiin.

Kuten Markku Kuisma on todennut, viinanpolttoa ei pidetty varsinaisesti raittiusongelmana vaan enemmänkin huolena oli, että viljaa käytettiin paloviinan raaka-aineeksi: tämän ajateltiin lisäävän viljantuonnin tarvetta. Viinapannuja oli kyllä niin pappiloissa kuin tavallisillakin maatiloilla – säätyläisillä oli Kuisman mukaan suurimmat paloviinapannut – ja monet aikalaiset jakoivat Mutilan isännän näkemyksen. (Helsingin pitäjän paloviinan poltosta 1770-luvulla: http://www.helsinki.fi/kansalaismuisti/vantaa/helpit/fonseen/paloviina.htm )

Nykyäänkin keskustellaan alkoholin terveysvaikutuksista, ja vitsailuihin voi antaa aihetta sekin, että vanhoissa apteekkitiloissa  saattaakin nykyään toimia ravintola. Paloviinan merkitys oli toki toinen 1700-luvulla, jolloin lääkkeitä ja lääkärihoitoa ei ollut kummemmin saatavilla. Ihan ongelmatonta viinan nauttiminen ei kuitenkaan ollut silloin kuten ei nykyäänkään – kohtuus on suhteellinen käsite.

Hyvinkäänkyläläisen valtiopäiväedustajan puheenvuoro kuului ruotsiksi näin: ”Jacob Matsson hölt före, at et måtteligit bruk af brännewin woro bondens bästa cur och apoteque. Och ehuruwäl missbruk så härutinnan som alt annat kunnat sig inrita på flera ställen, så trodde han dock det wara betänkeligit at derföre uphäfwa hela bruket och nyttjandet deraf. Skulle tiderna blifwa så swåra, at Kongl. Maij:t i nåder skulle aflysa all brännewinsbränning, så kunde han för et sådant tidehwarf ej samtycka til någon bewillning.” (Bondeståndets riksdagsprotokoll 12. 1771-1772. På riksgäldskontorets uppdrag utgivna av Sten Landahl.  Stockholm: Norstedts tryckeri 1978, sivu 521.)

Mainokset

Kommentointi poissa käytöstä