Pilvien varjo yli niityjen vihantain

Juhannusruusut kukkivat kesäkuussa niin runsaina, että vein niiden valkoista loistoa Hyvinkään Puolimatkan hautausmaalle. Sukulaisten hautojen lisäksi piipahdin erään sankarivainajan haudalla. Kuulin hänestä silloin tällöin lapsena – hän kaatui jatkosodan alkupuolella.

Leski kertoi joskus (1940-luvulla) olleensa iltamyöhällä pyörämatkalla kauppalan halki, kun hänen mieleensä juolahti viedä kukkia vainajan haudalle. Myöhemmin unessa puoliso oli tullut kiittämään häntä muistamisesta. Tarinaa ei tarvitse ajatella unta todemmaksi, kaunis se joka tapauksessa oli.

Useimmiten olen ajatellut tämän vainajan elämää hänen leskensä kautta. Tällä kertaa jäin miettimään myös sitä, mitä kaikkea mies itse ehti elämässään saada ja menettää. Hän taisi olla kaatuessaan noin 29-vuotias. Hiukan aikaisemmin aviopari oli saanut kaksostyttäret, jotka kuitenkin menehtyivät. Joskus voi olla vaikea muistaa, että pari sukupolvea sitten vaikeat kotisynnytykset ovat olleet arkea ja vastasyntyneiden, varsinkin etuajassa syntyneiden kaksosten, hoitomahdollisuudet todella rajalliset. Ehkä välirauhan poikkeusoloilla oli vaikutuksensa lasten selviytymismahdollisuuksiin. Kuolinilmoitukseen merkittiin tyttärien nimet ja lakoninen sitaatti ”Herra antoi, herra otti.”

Kaatuessaan Kämärillä syyspuolella 1941 tämä hyvinkääläismies oli menettänyt hyvän osan nuoruuttaan talvisotaan; hänestä oli tullut isä, mutta vain lyhyeksi aikaa ennen tyttärien menehtymistä. Hänen kaatuessaan menivät nuoren pariskunnan tulevaisuudentoiveet, ja lesken elämä oli hyvin toisenlaista myöhempinä jälleenrakentamisen vuosina. Tällaisia menetyksiä, joita Helsingin Sanomien kuukausiliite hiljan pohti,  pystyy ehkä nyky-Suomessa hahmottamaan parhaiten, jos suuntaa katseensa nykymaailman sotaisille kriisialueille ja miettii vaikkapa irakilaisleskien asemaa.

Näitä ajatellessani, haudoilla tai muuten, tekee usein mieli lainata Mämmilä-sarjakuvan sotamuistoihin vajonnutta henkilöhahmoa: ”Mitäs muisteluista… Kuhan ei kenenkään tarttis ennää kokkee.”

Mainokset