Archive for Touko, 2010

Vihreille niityille

Joskus paikalliset kulttuuritapahtumat ovat omalla tavallaan hauskoja, vaikka eivät olisikaan ”suuren maailman” sääntöjen mukaisia. Joskus ne saattavat vaivaannuttaa kömpelyydellä. Mutta joskus ne myös ovat kerta kaikkiaan loistavia. Hyvinkään taidemuseon tämänkesäinen näyttely Laitumella (12.5-5.9.2010) on jälkimmäistä. Näyttelyn avainkuva ei ehkä ole kaikkein mukaansatempaavimpia, mutta kokonaisuus paikan päällä on.

Näyttely on osa luonnon monimuotoisuuden merkkivuoden tapahtumia, ja itsekin myönteisessä mielessä monimuotoinen. Pääsali on itsessään tavallaan laidun, jolla kirmaavat pronssivasikat, beniniläiset vuohet, suuri pronssivästäräkki, jolla saa vaikka istua, sekä pitkäsääriset keinoturkis-mehiläisvahalampaat. Seinillä levittäyy niittymaisemia, jotka ovat peräisin Fanny Churbergin, Werner Holmbergin, Kaisu Aron ja monien muiden siveltimistä. Naapurihuoneesta löytyy Miina Äkkijyrkän ja monien muiden taiteellisia tulkintoja hevosista ja karjasta.

Historioitsijan kannalta on jännittävää, että Irina Krohnin osuuteen on poimittu yhtäältä Krohnin omia kasvitaideteoksia, toisaalta joitakin 1600-luvun luonnonkuvaajan, Maria Sibylla Merianin teoksia. (Myös Silja Krohnin herbaariosta on otteita.) Maria Sibylla Merian on yksi kolmesta naisesta, joita Natalie Zemon Davis on käsitellyt kiehtovassa kirjassaan Kolme naista, kolme elämää 1600-luvulla (suom. 1997).

Mukana on myös valokuvia maisemanseurannasta – meheviä valokuvia, joissa voi seurata maiseman muuttumista suomalaisissa ympäristöissä – sekä Hyvinkään ympäristönsuojeluyhdistyksen osuus, jossa esitellään Hyvinkään perinnemaisemia valokuvina. Tämä näyttely kannattaa katsastaa. Hyvä tilaisuus tarjoutuu vaikkapa helatorstaina, jolloin Yhden päivän juttu tarjoaa paljon muutakin ohjelmaa (hyvää koottua kotisivua ei vaan tullut vastaan. Mur!)

Mainokset

Kommentointi poissa käytöstä

Pyörällä pääsee

Hiihtokelit alkavat hellittää täällä pohjoisessa, vaikka Saksassa vielä uutisten mukaan tupruttaa lunta. Pari päivää sitten oli hauska aamutuimaan Kaarinassa seurata, miten koululaiset viilettivät kohti koulua: monenkorkuisten ja -näköisten pyöräilijöiden letka viiletti pyörätien myötälettä kohti aamuaurinkoa. Turun suunnalla pyöräilynautintoa tosin heikentää se, että pyörätiet on usein lykätty suurimpien ja meluisimpien valtateiden viereen.

Hyvinkään keskustassa on pari hankalaa pullonkaulaa, mutta enimmäkseen väyliä on valittavaksi asti. Sumppuisen Uudenmaankadun välttää, jos vaihta Hyvinkäänkadun väljälle reitille.  Ei kyllä haittaisi, jos lisäksi olisi saatavilla tällaista pyörähuoltoa, jota Nurmijärven suunnalla voi ostaa. Liikkuva huoltoauto voisi välillä tulla hyvään käyttöön.

Vaikka sanomalehdet eivät omista yhtä komeita liitteitä polkupyörille kuin moottoriajoneuvoille, välillä uutisissa on käsitelty myös työmatkapyöräilyä. Ainakin erään nimeltämainitsemattoman, laiskahkon liikkujan kunnon pelastus on ilman muuta jokapäiväinen pyöräily osana työmatkaa. Kunnon nastarenkailla matka taittuu talvisinkin. Välillä tuntuu melkein siltä, että nastarenkaineen pyörä pysyy paremminkin pystyssä kuin liukasteleva kävelijä. Säät tietysti vähän vaikeuttavat ”Cycle Chic” -tyylin tavoittelua, mutta ehkei sekään ole saavuttamattomissa…

Kaikenlaista organisoituakin toimintaa voi pyörillä harrastaa. Tässä keväistä pyöräilyhaastetta rakkaiden naapurien kesken: Pyörillä ilman moottoreita -kampanjassa kilpaillaan siitä, pyöräilevätkö riihimäkeläiset rivakammin Hyvinkään suuntaan vai päinvastoin. Ensi viikolla 11.5.2010 vietetään valtakunnallista ”Pyörällä töihin” -päivää, nähdään silloin tien päällä.

Hyvinkään pyöräilijät on seittemisen vuotta vanha yhdistys, jossa pääsee liikkumaan pyörillä vähän työmatkailua vauhdikkaammissa merkeissä. Sitä ennen on pyöräilty ainakin Pontevan historiassa. Kesäkuussa on vuorossa Hausjärven Kylärinki-pyöräily, jossa päästään Erkylän majalle asti.

Kommentointi poissa käytöstä