Archive for tammikuu, 2010

Valkoisen kuoleman vanki

Jo edellisissä lastuissa on ollut puhetta Hyvinkään Sanatoriosta, Parantolasta, jonne monet saapuivat hoitamaan vaurioituneita keuhkojaan. Viime vuosisadan ensimmäisellä puoliskolla keuhkotauti eli tuberkuloosi koitui monen nuorehkonkin ihmisen kohtaloksi; pelottavuudensa vuoksi se tunnettiin myös nimillä ”valkoinen kuolema”, ”valkoinen rutto”.

Tähän tautiin viittasi myös Anna Ahmatova, venäläinen runoilija, joka vuonna 1914 oli Hyvinkään Parantolassa hoitamassa terveyttään. Hän kirjoitti seuraavan runon, jonka esitys Hyvinkään Parantolan tapahtumassa on myös videoituna:

Joka ilta saan häneltä kirjeen
kuin nuori morsian,
vastauksen kirjoitan
kun yö on langennut.

”Olen valkean kuoleman vieraana täällä
missä tie johtaa pimeään.
Älä kalleimpani tee koskaan pahaa
maan päällä yhdellekään.”

Suuri kirkas tähti seisoo
kahden puun rungon välissä.
Tyynesti se lupaa minulle,
että uneni käyvät toteen.


Muuta jotensakin liittyvää:

Suomi-Venäjä -Seura
Anna Ahmatova -tapahtumasta

Maailmankirjallisuus-blogi
Anna Ahmatovan runosta
Nurmijärvelä
isiä mainintoja Anna Ahmatovasta
Anna Ahmatovan vierailusta Aamupostissa
”Valkoinen kuolema” viittaa myös toisen maailmansodan aikaiseen tarkk’ampuja Simo Häyhään.
Parantola ja Anna Ahmatova ovat päässeet geokätkentää käsitteleville sivuille.

Mainokset

Kommentointi poissa käytöstä

Kun maass’ on hanki

Viikonlopun hiihtoretkue poikkeili sekä Hyvinkään Latu-Miilun kotoisalla majalla Usmin metsissä että Erkylän majalla, Erkylän ”lukkojen” notkossa. Lehtolan maja Hangontien tuntumassa jäi tältä viikolta vielä korkkaamatta, mutta sekin muistutteli Tanssikallion ladun varressa aukiolostaan.

Kaikki mainitut majat lupaavat olla viikonloppuisin auki kello 10-15. Lähiviikoiksi on edelleen luvattu hyviä talvisäitä, joten kannattaa ottaa ilo irti, kun Ajantasainen latujen kuntoa raportoiva karttakin löytyy (kartan avauduttua klikkaus vasemmalla ylälaidassa tuo näkyviin ajantasaisen latutilanteen).

Moni oli tarttunutkin hetkeen ja lähtenyt liikenteeseen. Usmin majalla oli kova vilske sekä sisällä pullapöydän ja mehumyynnin äärellä (hinta euro, pari) ja ikkunan alla vilskehtivät myös linnut; kaupunkien ruokintalaudoilla nykyään harvinainen punatulkkukin touhusi ruokintapaikalla. Majalta saattoi myös vuokrata lumikenkiä mökin aukiolon ajaksi – osa Usmin kallioisista ja notkelmaisista reiteistä on talvisinkin lähinnä jalkapatikkalaisten kuljettavissa. Latujen varrella häämöttivät suot, lampareet ja lumen peittämät kalliot – täydellinen talven satumaailma.

Erkylä ei ehkä ole yhtä korpinen, mutta harjun huipulla sekin on komea paikka. Jääkauden muotoilemat notkot ja kumpareet tulivat tutuiksi jo ihan lapsena. Parikymmentä vuotta sitten Erkylän latureittien ylälenkillä oli muutama kohta, joissa maisemat olivat henkeäsalpaavia. Auringonpaisteinen, kimmeltävähankinen metsärinne, josta aukeni näkymiä kauemmaskin, jäi mieleen Kaikkein Kauneimpana Latureittinä, jonka näen silmieni edessä aina, kun ajattelen hiihtoretkeä.

Nyt latuja on muutettu ja metsä on kasvanut sen verran, että näkymät eivät ole aivan samat, mutta kaunista Lukoilla on edelleen. Ladut ovat tänä talvena taas kunnossa ja Erkylän maja auki viikonloppuisin klo 10-15. Majalta saa ostaa eurolla, parilla tuoretta lämmintä pullaa, kahvia, mehua ja suolapalaa. Siellä on myös myynnissä laadukkaita vaatekerrastoja ulkoilijoille, sukista pipoihin ja lämpökerrastoihin. Tanssikallion – lentokentän yhteyslenkki oli menomatkalla hiukan haasteellinen, koska menosuuntaan siinä oli vain luistelulatu (alamäkiin oli tehty latu-uraa, joka kuitenkin loppui muutamassa mutkassa ennen aikojaan). Tullessa kelpasi kuitenkin vain lasketella loivassa maastossa kotia kohti.

Erkylän majan vieraskirjaan joku oli kirjoittanut: ”Kunpa talvet olisivat aina tällaisia!” Voiko asiaa paremmin kiteyttää.

Muuta aiheeseen liittyvää verkossa
Hyvinkäällä hiihtotoimintaa järjestävät Hyvinkään Latu, Hyvinkään Hiihtäjät ry. ja Hyvinkään hiihtoseura.
Hiihdon kasvavasta suosiosta YLE:n uutisissa

Kommentointi poissa käytöstä

Pelastava beagle

Kukaan yhtään asioita ymmärtävä, tietokonetta päivittäin käyttävä henkilö ei tietenkään voi hairahtua sellaiseen pässimäisyyteen, että jättäisi varmuuskopioiden ottamisen sikseen puoleksi vuodeksi.

Näin ollen ei tokikaan voi tulla vastaan tilannetta, jossa tietokoneen tai ulkoisen kiintolevyn simahtaessa kaikki tiedot katoavat ja varmuuskopioita on vain edelliseltä syyskuulta. Ei. Eipä.

Jos nyt sitten kuitenkin sattuu käymään niin, kuten kävi jollekin nimeltämainitsemattomalle bloggaajalle, että kiintolevy poksahtaa (tai oikeammin simahtaa) ja varmuuskopiot ovat edelliseltä syyskuulta, niin onneksi sentään on jotain toivoa.

Tyhjenneen muistitikun kauhuista selviytynyt kollega suositteli bloggaajalle Siptune Tietojenpalautus -yritystä (ent. Rescue Biigle). Bloggaaja pyysi tarjouksen Siptunen sivuilta, ja sen saatuaan hän kääräisi kovan onnen kiintolevyn pehmeään kuplapussikuoreen ja kovaan pahvikuoreen ja postitti kiintolevynsä kyseisen riihimäkeläisen yrityksen hoteisiin.

Siptunen antaman aikatauluarvion puitteissa tuli tieto, että kaikki tiedot olivat tallessa, ja paluupostissa tuli kiintolevy uuteen uskoon ja tällinkiin laitettuna.  Levyn pehmukkeena ollut kuplapussikuori palasi sekin, edelleen pehmikkeenä ollen, joten sekin oli uudelleenkäytettävissä postireissun jälkeen.

Jotainhan se maksoikin, mutta kun sisältö on korvaamaton, ei lasku sureta. Jämpti ja maanläheisen oloinen palvelu miellytti myös. Bloggaaja suosittelee ja vetäytyy nyt ottamaan kertakaikkisen täydellistä varmuuskopiota.

Kommentointi poissa käytöstä