Mitä on nähtävä

Hyvinkään kaupunki ja seurakunta järjestivät viime sunnuntaina uusille asukkaille kiertoajelun kaupungilla. Myös uusvanha bloggaaja-asukas hankkiutui mukaan ajelulle. Useimmat kohteet olivat jo lapsuudesta tuttuja, mutta sitäkin hauskempia nähdä, ja olihan mukaan tullut uudenkinlaista sivistystä, kuten opas humoristisesti totesi saksalaisen halpakaupan kohdalla. Monttu on nyt remontin jälkeen komea kuin mikä. Oma uusi kaupunginosa on omassa mielenmaisemassani edelleen peltoa (aika mauttomasti rakennettua peltoa), mutta senkin läpi piti ajettaman.

Uutta oli kaupungintalon edustan lempinimi ”Taivaallisen rauhan aukio”, se kun ei maksullisine pysäköinteineen kuulemma juuri houkuttele parkkiväkeä. Ja Jussinmäki, jota jossain vaiheessa oltiin raivaamassa pois kauppakeskuksen tieltä, oli myös päässyt retken tähtikohteeksi. Onneksi kirjaston aukio on (ymmärtääkseni) tarkoitus säilyttää, koska juuri aukio, samoin kuin VR:n puutarhasta jääneet omenapuurivit, tuovat kaupunkikeskustaan vähän persoonallista tunnelmaa ja vehreyttä.

Kulttuurin ystävän mielestä on komeaa, että kaupungin keskeisellä aukiolla pönöttää nimenomaan kirjasto, jota ainakin nuoruuteni päivinä kehuttiin Kouvolaa myöten. Kirjastossa on muuten vuoden 1809 tapahtumista kertova pieni vitriininäyttely, jossa on sekä alkuperäisiä vanhoja asiakirjoja että maapäivien kuuluisia hahmoja esittäviä nukkeja. Kannattaa vilkaista, pienimmille vieraille tosin saattavat olla vähän korkealla katsottaviksi.

Kiertoajelulla kurkisteltiin läpi niin lentokenttä (joka oli sodan jälkeen tärkeä kansainvälinen paikka, kun valvontakomissio piti Malmin kenttää hallussaan), Rautatiemuseo (jossa pitäisi taas piipahtaa) kuin tietenkin vanha kunnon Parantola ja vanha villatehdas. Näiden kohteiden historiaa sivutaan varmaan myös Talvisota Hyvinkäällä -näyttelyssä, joka aukeaa näköjään 14.10.2009 ja jossa kerrotaan hyvinkääläisten sotakokemuksista.

Opaskin kiinnitti huomiota hyviin pyöräreitteihin. Pyöräteiden laatua voi isosta kaupungista muuttanut tuskin kyllin korostaa. On mahtavaa, että yleensä valittavana on monia vaihtoehtoisia pyöräreittejä, myös sellaisia, jotka eivät kulje meluisimpien teiden viertä (kuten joillakin paikkakunnilla). Vehkojalta Hakalan kautta Marttiin pääsee hienoa vihreää metsäväylää, Jokelantietä aseman kautta puolestaan Paavolan suuntaan, vain muutamia mainitakseni. Ainoa hankala sauma on Uudenmaankadun alussa, missä pyörätie puuttuu noin korttelinmittaiselta matkalta. Väylillä on yleensä myös hämmästyttävän paljon tilaa.

Advertisements