Parempaa kirjoitusaikaa odotellessa pari linkkiä Ylen Elävään arkistoon.
Miss Sveitsi / Uimahalli vuodelta 1969.
Vuonna 1975 ensimmäiset hiihtosuunnistuksen maailmanmestaruuskisat lähtevät liikkeelle Hyvinkään lentokentältä ja päättyvät kirjaston paikkeille. Myös juoksua nähdään hiihtoreiteillä.
Vuoden 1976 pätkelmässä Hyvinkää curlaa kivillä, joita varten kaupunki on ottanut 5000 markan lainan. Tuloksia saadaan parikymmentä vuotta myöhemmin.
Ja Helene Schjerfbeckistäkin kerrotaan jotain.
Promenadigallerian ohjelmassa oli tänään viimeistä päivää kuvanveistäjä Kimmo Ylösen veistoksia. Korppoossa asuvan taiteilijan teoksissa lienee luvallista nähdäkin merellistä tuntua: jotkut teoksista muistuttavat purjelaivan rankaa, ja saarimaiset puukiekot kohoavat lasialustalta kuin metsäiset luodot autolautan vesireitin varrella.
Ylösen aiempia teoksia on esitelty esimerkiksi Karjalaisen arviossa, jonka kuvassa näkyy hyvin taiteilijalle tyypillinen kulttuurin (moskeija) ja luonnon muodon (pahka) yhdistäminen. Taiteilija kertoo käyttävänsä teoksissaan tuulen kaatamia, rantaan ajautuneita sekä rakennus- ja purkutyömailta jääneitä puita.
Itse pidin Ylösen tavasta käsitellä puuta ja yhdistellä kulttuuria ja onttoa puunkuorta. Taideteokset sopivat hyvin gallerian vanhaan puutalomiljööseen, tuntuivat suorastaan olevan yhtä kuhmuisten lattioiden ja seinälle heittyvän auringonjuovan kanssa. Promenadigallerian visiitiltä hihaan tarttui myös Hyvinkään Taiteilijaseuran historia, katsotaan jos siitäkin ehtisi jossain vaiheessa ääntää jonkun sanan.
Kimmo Ylösen Hyvinkään-näyttelystä lienee lisätietoja täällä, jos linkki suinkin toimii ajoittaisesta virheviestistä huolimatta.
Mitä jos lähikaupan katolla komeilisi ilmatorjuntaväkeä konekivääreineen? Jos koulu, sairaala, ruokakauppa, kirjapaino, elokuvateatteri ja lääkäriasema olisivat liekeissä ja naapuritalon paikalla mustuneet rauniot? Ja aseman nurkilla sirpalesuoja, jonne pitäisi juosta valkoinen lakanasuoja päällä? Siinäpä seitsemänkymmenen vuoden takaista Hyvinkään maisemaa, nyt nähtävillä valokuvina näyttelyssä Talvisota Hyvinkäällä. Arki sodan varjossa.
Talvisodan historiaa kirjoitettiin virallisesti uusiksi parikymmentä vuotta sitten, samaan aikaan kun opiskelin sitä koulussa. Silloin syntyi joksikin aikaa yhteisymmärrys Suomen ja naapurin välille siitä, mitä Molotov-Ribbentrop -sopimus ja Mainilan laukaukset merkitsivät; koulukirja otti niihin kantaa kovin vaivautuneesti ja vältteli Mainilan tapahtumien tarkkaa kuvausta, mutta tiedotusvälineissä keskusteltiin vapautuneemmin
Nykyään tulkintaerot ovat näköjään taas kasvussa. Erehdyin lukemaan aamupäivällä paria aihetta käsittelevää verkkofoorumia, ja niiden provosoimana tulin näyttelylle oikein reippaassa talvisodan hengessä. (Sikäli kuin luin oikein, Tiede-lehden foorumeilla käytävä keskustelu toivotti muun muassa presidenttiämme hirteen talvisodan historian fasistisesta vääristelystä. Onkohan oikeasti hyvä idea antaa vyöryttää noin tuimaa vihaa tieteeseen linkittyvän lehden foorumeilla?)
Ilman tuoreeltaan verestettyjä sotatunnelmiakin ”Talvisota Hyvinkäällä” on hyvä näyttely vierailtavaksi. Kyseessä on muutaman huoneen ryhdikäs ja ilmainen näyttely Wanhan Villatehtaan O-siivessä, Villan Voimalassa. Näyttelyssä on hyödynnetty hyvinkääläisten omia muistoja ja kokemuksia. Ja kiinnostavaa valokuva-aineistoa myös. Nähtävillä on lisäksi aikalaisdokumentteja, käsikäyttöisiä hälytyslaitteita ja filmimateriaalia.
Kokonaisuus on tasapainoinen ja tekstit pysyvät kohtuullisen mittaisina. Näyttelyssä kerrotaan ensin Hyvinkään oloista ennen sotaa, listataan uusia rakennuksia ja esitellään silloisen kauppalan näkymiä muutamalla valokuvalla. Sitten kerrotaan kertausharjoituksista, sotaa edeltäneistä varotoimista ja varusteiden keruusta – lehti-ilmoituksilla kerättiin ”sotilasvarusesineitä”, joita armeijalla ei tunnetusti ollut mitenkään liiaksi asti. Valokuvista näkyy, miten liikkeiden ikkunat saivat lautavuorauksen; villatehtaan, Ahjon ja myöhemmin hyppyrimäen huipulle ilmestyivät ilmatorjuntakiväärit.
Pommituksissa tuhoutui monia liikerakennuksia ja tavallisia asuntoja. Hyvinkäällä siviiliuhreja oli silti vain kuusi, siis suhteellisen vähäinen määrä. Uudenvuoden aatto 1939 oli Hyvinkään kannalta tuhoisin pommitusten ajankohta. Silloin palopommit vaurioittivat Hyvinkään Parantolaa niin, että toinen satulinnamainen torni ja siipirakennus vaurioituivat korjauskelvottomiksi. Tuhoutuneen rakennuksen jäänteet ovat edelleen kumpuna jäljelle jääneen parantolarakennuksen vieressä. Näyttelyssä oli nähtävillä joitakin ”Hyvinge Sanatoriumin” palosta säilyneitä esineitä.
Näyttely tosiaan kommentoi sodan arkea ja selviytymistä, siinä näkyy, miten väestönsuojelua järjestettiin ja miten pommituksia paenneille tai rintamalta tuleville toipilaille järjestettiin tiloja. Kytäjän kartanon silloinen emäntä Astrid Vähäkallio perusti kartanolle toipilaskodin, jota pyöritettiin enimmäkseen paikallisen väen voimin. Majoitusta ja pommitusten aikaan syntyvää tilantarvetta kartoitettiin samalla asiallisuudella kuin seitsemänkymmentä vuotta myöhemmin tulevien Kytäjän Kalevan kisojen majoitusjärjestelyjä.
Lopulta rankka sotatalvi oli takanapäin, ja vuorossa oli vainajien siunaaminen, seppeleiden lasku ja kotiinpaluun juhlinta. Kesäkuisessa kotiuttamisjuhlassa kokoonnuttiin niin Hyvinkään urheilukentälle kuin myöhemmin Sveitsin hyppyrimäen laaksoon, jonne oli katettu pitkät juhlapöydät. Ohjelmassa kiinnitti huomiota Työväen urheiluliiton paikallisyhdistyksen Pontevan näkyvä läsnäolo.
Talvisota Hyvinkäällä – Arki sodan varjossa, Wanha Villatehdas, avoinna ma-la klo 11-16, ke 11-18; vapaa pääsy. Yleisöopastukset joka päivä kello 12. Bloggaaja suosittelee: pistäytyjäkin saa yleiskuvan talvisodan paikallisista vaikutuksista. Se, jolla on paremmin aikaa, voi syventyä katsomaan filmejä, lukemaan dokumentteja ja tunnistamaan katunäkymiä.
Tunnistamaton maantieteellinen kohde: Mistä vinkkelistä kotiinpaluujuhlakuvan Hyvinkään urheilukenttä oikein on valokuvattu? Missä kohtaa on ollut tuollaisia peltoja? Tuleva pesäpallokenttäkö se siinä?
Täsmennys: Ei se ollutkaan Hyvinkään urheilukenttä – kotiinpaluujuhla sijoittui monille eri tapahtumapaikoille.
Hyvinkään kaupunki ja seurakunta järjestivät viime sunnuntaina uusille asukkaille kiertoajelun kaupungilla. Myös uusvanha bloggaaja-asukas hankkiutui mukaan ajelulle. Useimmat kohteet olivat jo lapsuudesta tuttuja, mutta sitäkin hauskempia nähdä, ja olihan mukaan tullut uudenkinlaista sivistystä, kuten opas humoristisesti totesi saksalaisen halpakaupan kohdalla. Monttu on nyt remontin jälkeen komea kuin mikä. Oma uusi kaupunginosa on omassa mielenmaisemassani edelleen peltoa (aika mauttomasti rakennettua peltoa), mutta senkin läpi piti ajettaman.
Uutta oli kaupungintalon edustan lempinimi ”Taivaallisen rauhan aukio”, se kun ei maksullisine pysäköinteineen kuulemma juuri houkuttele parkkiväkeä. Ja Jussinmäki, jota jossain vaiheessa oltiin raivaamassa pois kauppakeskuksen tieltä, oli myös päässyt retken tähtikohteeksi. Onneksi kirjaston aukio on (ymmärtääkseni) tarkoitus säilyttää, koska juuri aukio, samoin kuin VR:n puutarhasta jääneet omenapuurivit, tuovat kaupunkikeskustaan vähän persoonallista tunnelmaa ja vehreyttä.
Kulttuurin ystävän mielestä on komeaa, että kaupungin keskeisellä aukiolla pönöttää nimenomaan kirjasto, jota ainakin nuoruuteni päivinä kehuttiin Kouvolaa myöten. Kirjastossa on muuten vuoden 1809 tapahtumista kertova pieni vitriininäyttely, jossa on sekä alkuperäisiä vanhoja asiakirjoja että maapäivien kuuluisia hahmoja esittäviä nukkeja. Kannattaa vilkaista, pienimmille vieraille tosin saattavat olla vähän korkealla katsottaviksi.
Kiertoajelulla kurkisteltiin läpi niin lentokenttä (joka oli sodan jälkeen tärkeä kansainvälinen paikka, kun valvontakomissio piti Malmin kenttää hallussaan), Rautatiemuseo (jossa pitäisi taas piipahtaa) kuin tietenkin vanha kunnon Parantola ja vanha villatehdas. Näiden kohteiden historiaa sivutaan varmaan myös Talvisota Hyvinkäällä -näyttelyssä, joka aukeaa näköjään 14.10.2009 ja jossa kerrotaan hyvinkääläisten sotakokemuksista.
Opaskin kiinnitti huomiota hyviin pyöräreitteihin. Pyöräteiden laatua voi isosta kaupungista muuttanut tuskin kyllin korostaa. On mahtavaa, että yleensä valittavana on monia vaihtoehtoisia pyöräreittejä, myös sellaisia, jotka eivät kulje meluisimpien teiden viertä (kuten joillakin paikkakunnilla). Vehkojalta Hakalan kautta Marttiin pääsee hienoa vihreää metsäväylää, Jokelantietä aseman kautta puolestaan Paavolan suuntaan, vain muutamia mainitakseni. Ainoa hankala sauma on Uudenmaankadun alussa, missä pyörätie puuttuu noin korttelinmittaiselta matkalta. Väylillä on yleensä myös hämmästyttävän paljon tilaa.
(Lisää kirpputorivertailuja Syyskatselmus-päivityksessä)
Edit 2011: Haka-kirppis on nyttemmin siirtynyt Kuumolan tien risteykseen. Se on siis moottori- ja maanteitä helposti tavoitettavissa, mutta pyörällä tai jalan kulkevalle aika hankalassa paikassa.
Hyvinkään Hakalaan, vanhan rautakaupan tiloihin avattu uusi kirpputori Haka-Kirppis (ja kirpputorien rooli ja määrä ylimalkaan) ovat näköjään ehtineet herättää keskustelua sekä Suomi24:ssä että Aamupostin sivuilla. Uuden kirpputorin omistaja on sama, joka huolehtii Viirin kirppiksestä Klaukkalassa, ja ainakin Viirin kotisivujen ulkoasu näyttää lupaavalta. Haka-Kirppiksen omilla kotisivuilla lupaillaan jatkossa tulevaksi nettivarausta ynnä muuta lisäinfoa, tällä hetkellä sisältö on vielä suht niukka, mutta varaussivut tulevat ilmeisesti löytymään täältä.
Kävin maanantai-illan ratoksi korkkaamassa tämän K-raudan vanhoihin tiloihin pystytetyn kirppistarjonnan. Näytti siltä, että tänne oli saatu vähän persoonallisempaakin (retroa) vaatetta – taannoin harmittelin kaverin kanssa sitä, että turhan monen myyntipöydän vaatteet ovat jo alun perin jotenkin heikkolaatuisia, eivätkä löydöt ole samantasoisia kuin joskus 1990-luvulla, kun koettiin ensimmäinen kirpputoribuumi. Haka-kirppikseltä tarttui nyt mukaan muutama vinkeä vaatekappale, toivottavasti taso pysyy jatkossakin.
Lapsille löytyi oma leikkipaikka pehmoleluineen, televisionurkkauksineen ja liukumäkineen. Kirpputorin yhteydessä toimii myös kukkakauppa ja kahvila karkkeineen ja ilmapalloineen. Siellä on Säästökarien tapaan myynnissä myös uutta halpatavaraa (mikä tosin vähän vie kirpputorilta varsinaista second hand -tunnelmaa). Tilana kirpputori tuntui mukavalta – hallissa näkyvillä olevat puurakenteet toivat kodikasta tunnelmaa ja valaistus oli hyvä, mikä oli varmaan eduksi myytäville tuotteillekin. Sinänsä siis vaikutti hyvin järjestetyltä paikalta. Ovensuussa oli myös ilmaistavaraa, erityisesti kirjoja – silmään osui Forrest Gump -pokkaria ja vastaavia teoksia.
Ja yleisvaikutelmana tästä kuten muistakin viime aikojen kirpputorikäynneistä voi todeta, että varsinkin nuoret myyjät ovat olleet tosi aurinkoisia ja palveluhenkisiä.
Haka-kirppis, Metsäkaari 1, on auki ma-pe klo 10-19, la-su 10-15. 4-tasoinen pöuyä + rekki 37e/vko, markkina/itsemyyntitori ma-pe 10e/päivä, la-su 25e/päivä. Lisäksi neliömetritilaa huonekaluille, kodinkoneille ja lasten tavaroille.
Haka-kirppiksestä havaintoja Ellyboblogissa
Tänään uskaltauduin paikallisen oppaan tuella pienelle retkelle naapurikuntaan, Riihimäelle, joka enemmän tai vähemmän tunnetusti on monelle hyvinkääläiselle enemmän tai vähemmän eksoottinen matkakohde. Kohteena oli kolme kävelyetäisyydellä olevaa kirpputoria, Kellarikirppis, Keskusta Kirppis sekä Juppalantorin Suurkirppari. Lisäksi käytiin tutustumassa vertailun vuoksi naapurin luomukauppaan, Ekoiloon. Keikkailu kannatti, sekä kävijöiden että myyjien kannalta.
Kellarikirppis (Hämeenkatu 40-42) on osa Streetlight-nuorisohanketta, jonka tavoitteena tukea 18-29-vuotiaiden nuorten työllistymistä. Kirpputorilla myydään lahjoituksena saatuja huonekaluja (sohvia, pöytiä, hyllyjä), vaatetavaraa ja pientä irtainta, ja samoissa tiloissa toimii myös kahvila Paalupaikka. Niillä, jotka haluavat tukea nuorisotyötä, olisi nyt mahdollisuus lahjoittaa myyntiin laatutavaraa.
Saman rakennuksen yläkerrasta löytyy pöytäkirppis Keskusta Kirppis (jonka nimen ”oikein kirjoituksesta” voisi löytyä jotain huomauttamista). Myynnissä oli enimmäkseen vaatteita ja jonkin verran pientä irtainta, ilmeisesti myymälän omista varastoista myös suht paljon kirjoja. Lisäksi kirpputorin yhteydessä oli pieni suomalaisten vaatevalmistajien ”outlet”-myymälä, muun muassa Nanson vaatteita niin naisille, miehille kuin lapsillekin. Myyjä oli sydämetsulattavan aurinkoinen ja tervehtiväinen ja havahdutti vierailijan hyvälle tuulelle.
Myymälöistä mittavin oli Juppalantorin Suurkirppis (Karoliinankatu 13-15). Lasiesinettä löytyy Riihimäen lasitehdasperinteisiin sopivasti, samoin muita astioita, koriste-esineitä ja vaatteita, hiukan jo runsaudenpulaksi asti. Lastenvaatteita etsivä olisi täältä löytänyt monta pöytää pengottavaksi, ja päällystakkeja ja laukkuja oli myös omissa nurkkauksissaan. Kirpputorin takaosassa oli myös halpa- ja kangasmyymäläosastot. Mukaan tarttui pyörän turvaviiri, pari paitaa sekä ruukkuja ja muutamia kirjoja. Taukopaikaksi oli tarjolla nisujaan mainostava Retro-Café, jonka punaiset tuolit kieltämättä tekivät suht retron vaikutuksen.
Ekoilo puolestaan sijaitsee tällä hetkellä taideliikkeen yhteydessä (Lopentie 13), mutta on lähiaikoina muuttamassa omiin tiloihin keskustaan. Siksi kaupassa (tai myyntipisteessä) olikin hyvät alennukset, ja sieltä löytyi mukavasti täydennystä luomuun ja reiluun ruokahyllyyn – erikoisuutena kuivatut mustikat ja kirsikat, Läyliäisten kuivatut suppilovahverot ja muutamat Hampstead Tea -valikoimat. Varsin pienen myymälätilan huomioonottaen kuivattujen hedelmien, jauhojen ja vastaavien valikoima oli ihan hyvä, ja uusissa tiloissa on varmaan lisää luvassa. Ehkä kertoo jotain se, että näinäkin aikoina luomuliikkeen kannattaa laajentaa toimintaansa.
Tämähän oli vasta raapaisua, kaukaisemmat kirpparit ja esimerkiksi keskustan antikat jäivät tällä kertaa väliin. Hyvinkäällekin on uusimpien uutisten mukaan tulossa lisää tsekattavaa, sillä Hakalan entisen rautakaupan tiloihin pitäisi aukeaman ”kirpputoritavaratalo”, Haka-kirppis, lokakuun puolivälissä. [Lisäys 12.10.2009: Haka-kirppiksen ensivaikutelmia > tässä bloggauksessa.]
Hyvinkään harjumailta 