Archive for syyskuu, 2009

Peruskaupat ja pendlaajan pelastus

Ekojäärässä oli tänään mahtavia luomumaisseja, näppärästi kääriytyneinä omiin lehtiinsä – ei tarvittu muovitusta tässä. Samoin myynnissä ollut tuore pinaatti saanee maidon ja muun kera lettumuodon lähipäivinä.

Syksyn mittaan myös isojen kauppojen valikoima on osoittautunut laveammaksi kuin mitä ensi silmäyksellä näytti. Vai lieneekö syksy tuonut tullessaan uusia tuotteita? Joka tapauksessa tämänpäiväinen käynti Citymarketissa tuotti ihan uusia löytöjä: reilun kaupan Pirkka-jugurttia, Pajuniemen luomusaunalenkkiä, luomuversoja, luomuedamia sekä luomuna normaalimpia peruskasviksia, maitotuotteita, mehuja ja leipiä. Myös Euromarketista olen syyskuun mittaan haalinut mukavasti  tämänsorttisia ruoka-aineksia.

Näinä pendlaamisen aikoina oli hyvinkääläisittäinkin tärkeää todeta, että Elielin Alepa Helsingin rautatieasemalla voi osoittautua pitkän päivän illan ja tyhjentyneen kaapin pelastukseksi Hyvinkäälle lähtevälle. Ja Hyvinkään Alkossa tuli nyt vastaan Torrontes-valkoviini, ok perusviini joka yhdistää reilun ja luomun. (Onkohan alkoholien mainitseminen sallittua?)

Lähiaikoina on tarkoitus pendlata tutkimusmatkalle pohjoisrajan yli, naapurilääniin ja naapurikaupunkiin. Vaikka Riihimäen ja Hyvinkään välillä joskus onkin jotain jurnutusta, se ei ole mikään syy kääntää selkäänsä sikäläisille kaupoille tai kulttuurille.

Kommentointi poissa käytöstä

Eläköön omena!

Harmi, ettei kalenterissa ollut tarpeeksi aikaa osallistua tämänpäiväisille rautatieomenapuun 130-vuotissynttäreille Suomen rautatiemuseossa. Rautatieomenapuu (malus prunifolia hyvingiensis) ilmestyi puutarhavalikoimiin vuonna 1879. Se suunniteltiin kestäväksi lajikkeeksi, jota istutettiin monille asemanseuduille ja jonka riippakukintoja vieläkin näkee eri puolilla Suomea.

Rautatieomenapuu on myös Hyvinkään nimikkokasvi, joten kuvaan sopii, että sen syntymäpäivien kunniaksi rautatiemuseolla järjestettiin tänään omenapiirakkakilpailu ja monenlaista muutakin omenapuiden hoitoon liittyvää ohjelmaa. Itse hyvingiensis-lajiketta tosin ei suositella niinkään piirakoihin, vaikka mehuissa tai hilloissa se onkin käypä lajike.

Kommentointi poissa käytöstä

Willan Kirppis & kirpputori Löytöpankki

(Lisää kirpputorivertailuja Syyskatselmus-päivityksessä)

Tänään kului monta tuntia kahdella hyvinkääläisellä pöytäkirpputorilla. Säästökarien iso Willan Kirppis (ennen tunnettu mm. nimellä Jess, Kankurinkatu 8, auki arkisin 9-19, la 9-16 ja su 12-16) on ollut maisemissa jo pitkään: iso kirpputoriosuus löytyy halpamyymälän takaa. Seurassa oli tällä kertaa ystävä lastenrattaineen, joten tuli todettua, että lastentavaroiden kannalta Willan Kirppis oli sangen antoisa. Aikuisille ostajille ei nyt ollut niin paljoa tarjolla, mutta tarttuihan mukaan ainakin teräksinen kannu.

Lisäksi pääsimme tutustumaan Hyvinkään uuteen isoon  pöytäkirpputoriin Löytöpankkiin. Kirppis oli ollut toiminnassa viikon verran, avauduttuaan maagisena päivämääränä 090909 klo 09 (ilmeisesti kuitenkin klo 09.00 eikä 09.09). Entisen Kirjokaaren tiloihin, Kulmakonditorian viereen avattu Löytöpankki oli vetänyt jo kohtalaisesti pöytämyyjiä, ja alakerran tiloissa oli lisäksi vuokralla lattiatilaa isommille esineille.

Löytöpankin omistajat näyttävät hakevan persoonallista otetta. Kassan luona huomiota kiinnittävät iloinen keltainen lamppu ja hauskat keltaiset myyntipöytien kuittilokerot; samassa hengessä siellä täällä näkyi myös auringonkukkia sammioissa. Kassan tuntumassa on lapsille oma piirustus- ja touhunurkkaus. Ovensuussa on palautekysely kuin missä tahansa toimintansa kehittämisestä kiinnostuneessa uudessa liikkeessä.

Katutason huoneet on ladattu aika täyteen pöytiä, joten hitusen vaati sukkulointia lastenvaunujen kuljettelu niiden välissä, mutta selvittiin sentään. Täältäkin mukaan tarttui lastenvaatteita sekä lisäksi hyttyssuojan tarjoavat puserot, Riihimäen lasia ja vähän muuta irtainta. Myynnissä oli ainakin toistaiseksi ennen kaikkea vaatteita ja pientä tavaraa.

—- täydennys 12.10.2009: Löytöpankissa on nyt myytävänä vähän virvokkeita, ainakin karkkia ja mehua. Lisäksi kassan tuntumassa on hylly, jossa on kaupan uusia koriste- ja taide-esineitä. Historioitsijan silmään pistivät keskiaikaiset antiikkikynttilät, joiden keskiaikaisuudesta en myyjien kiireen keskellä ehtinyt saada tarkempaa tietoa. Ulkona olevan kyltin mukaan pienistä huonekaluista olisi kysyntää, ja kellaritilaa  mainostettiin vuokralle myyntitarkoitukseen. Siellä näytti tällä hetkellä olevan myynnissä muun muassa lastenvaunuja ja rattaita yksittäisille ja kaksoslapsille.

Kirpputorilla on myös erikseen huone (tai kaksi huonetta? Merkinnät eivät olleet ihan tarkkoja), joiden myynti menee kyltin mukaan ”hyvinkääläisten nuorten hyväksi”. Pöydän vuokranneet voivat jättää sinne myyntiin sellaiset tuotteet, jotka eivät ole menneet kaupaksi. Tavaraa ei kuitenkaan oteta myyntiin  nuorison hyväksi, joten lahjoitukset on edelleen syytä kiikuttaa Kierrätyskeskukseen, Kirjokaareen tai Riihimäen kellarikirppikselle. Vielä ei ollut selvää, mihin nuorisohankkeeseen näiden Löytöpankin lahjoitustavaroiden myynti on menossa. ———-

Kotisivu Löytöpankilta näyttää edelleen puuttuvan… Joten laitettakoon loppuun nyt perustiedot 16.9.2009 tilanteen mukaan.

Löytöpankki Oy. Hämeenkatu 8, Kassatalo, Hyvinkää. Auki ma-pe 10-19, la-su klo 10-16, yhteydenotot info AT loytopankki PISTE fi. Pöytävuokrat 35e/vko, 60e/2vko, 115e/4vko (avajaistarjoukset erikseen). Pöydän siistimis- ja arvoesineiden säilytyspalveluita eri hinnasta.

Comments (1) »

Vuokkometsissä

Ainakin jokunen vuosikymmen sitten äitienpäivän aamuina nuorten polkupyöräilijöiden matka vei Ahdenkalliontien suunnalle, valkovuokkojen ja sinivuokkojen etsintään. Auringon viisto valo siivilöityi puiden vaalean vihreän läpi kukkiin, joissa valkoinen väri hallitsi. Ehkä sieltä main oli poimittu myös ne sinivuokot, jotka tilanomistaja ja filantrooppi Minette Donner (synt. Munck, 1848-1922) on ikuistanut akvarellityöhönsä.

Minette Donnerin elämää ja toimintaa on kuvattu esimerkiksi suomalaisen opettajan ja yhteiskuntavaikuttajan Maikki Fribergin muistelmissa. Hän oli syntyjään Munck. Hänen isänsä oli Helsingin yliopiston (silloin Keisarillisen Aleksanterin yliopiston) sijaiskansleri, ja perheellä oli hallussaan Hausjärven Erkylän kartano, jonka maista myöhemmin erotettiin Ahdenkallion kartanon alueet. Maaomistukset ulottuivat Hyvinkään tulevaan keskustaan asti, ja niistä Minette lahjoitti myöhemmin Hyvinkäälle sekä Hämeenkadun koulun, urheilukentän että uuden kirkon maa-alueet. Minette toimi myös hyväntekeväisyydessä ja organisoi routavuosien suuren adressin keräämistä, ja häneltä riitti aikaa niin martoille kuin Naisasialiitto Unionille.

Akvarellitöissään Minette kuvasi yksityisempiä näkymiä, kukka-asetelmia, ulkomaanmatkojen maisemia tai kotikartanoiden näkymiä. Akvarellit ovat vapaan impressionistisia ja ilmavia. Minetten akvarellit eivät Pauline Bonsdorffin mukaan olleet ”ensisijaisesti muita varten, ne ovat tapa olla itsensä kanssa, mahdollisesti luonnon ja sen kautta jonkun suuremman kanssa, tai poismenneiden kanssa”. Lepää niissä silti ulkopuolisenkin katsojan silmä. Akvarelleista on vuonna 1992 laadittu pieni näyttelyjulkaisu Minette Donner. Piirteitä (kirjoittajat Pauline von Bonsdorff & Lea Bergström).

Kommentointi poissa käytöstä

Arjen lumoa ja muistitikkuja Promenadigalleriassa

Taidekokemuksia on vaikea ennakoida etukäteen. Hyvinkään tämänkesäinen TAJU meni jotenkin vähän ohitse. Prof. Teemu Mäen korkeakoulupoliittiset kannanotot ovat välillä nasevia ja TAJUn lähtökohdat jees, mutta valittujen taideteosten tyyli jäi jotenkin etäiseksi, vaikka poikkeuksiakin oli. Voima-lehden antimainosnäyttelyn piikit piristivät, ja hitsaajapatsaalle kudottu värikirjo riemastutti erityisesti, tuttuja lankojakin oli joukossa.

Jos TAJU ei täysin napannut,  niin tämänpäiväinen Promenadigallerian näyttely ”Kotkasta” sen sijaan tuntui hyvältä paketilta. Koko ja tavoitteetkin tietysti poikkeavat TAJUsta. Mukana olivat Kotkan taiteilijaseuran jäsenet Markku Hirvelä pronssitöineen, Heta Kananen etsaus/akvatintateoksineen, Leena Karjalainen öljyvärimaalauksineen ja Hannu Matilainen kiintoisine sarjoineen.

Näyttelyssä on galleriaan sopiva määrä taiteilijoita ja kunkin valituista teoksista syntyi yhtenäinen kokonaisuus. Heta Kananen totesi esittelyteksteissään, että pyrkii tuomaan esiin arjen kauneutta, ja hämärissä maisemissa loikkivia jäniksiä ja sisäistä valoa hehkuvia kukkia ja lyhtyjä oli ilo katsoa, ajatus välittyi. Hannu Matilaisen kiinnostavat ”Memory Sticks” ja ”Sauvoja matkaajille” -sarjat selittyvät ehkä tämän kuvan avulla.

Leena Karjalaisen maalauksissa toistuivat osin tähtitaivaalliset teemat, Markku Hirvelän pronssitöissä puolestaan löytyi vuoden 1918 teemaa ja elokuun yössä liikkuvaa ilveshahmoa. En ole tarkemmin näyttelypuheen asiantuntija, joten tämä fiilistely jää ”I like” -tasolle, mutta yksinkertaisesti viihdyin taiteilijoiden kuvamaailmoissa. Kokonaisuutena piristävä ja sopivan tasapainoinen taideteospaketti sunnuntain pyöräretken varrelle.

Kotkan taiteilijaseuran näyttely Hyvinkään Promenadigalleriassa (Riihimäenkatu 10, avoinna ti-pe 10-18, la 10-15 ja su 13-18) 23.9.2009 asti.

Leave a comment »

Uusi kirpputori Löytöpankki

——–
huom. katso tästä linkistä > myöhempi merkintä 16.9. vierailusta Löytöpankissa)
———

Ensi käden havaintojen ja firman kotisivun puuttuessa tähän lyhyesti tiedoksi ensi keskiviikon avajaiset – uusi kirpputori Hyvinkäällä. Aamuposti uutisoi tänään, että Kirpputori Löytöpankki avaa ovet ke 9.9.2009 klo 9. Kyseessä on näköjään pöytäkirppari.

Helluntailaiskirppis Kirjokaari, joka nykyään on vähän kauempana Uudenmaankadulla, on aiemmin toiminut samoissa tiloissa, joten voisi ajatella, että kohdeyleisö löytää paikalle vanhasta tottumuksesta. Lisähavaintoja tuonnempana.

Aseman Osto- ja myyntiliikkeen aukiolojen kanssa on ollut kroonisen huono tuuri, kun enimmäkseen olisi aikaa viikonloppuisin. Taannoin olin arkiaikaan asemalla ja ajattelin, että nytpä kurkistan kauppaan – mutta ovella oli lappu, jossa kerrottiin, että juuri tuona päivänä kauppa avattaisiin vasta 15.30. Mutta viel’ uusi päivä kaikki muuttaa voi…

Kommentointi poissa käytöstä

Helene Schjerfbeck & Hyvinkää

Taiteilija Helene Schjerfbeck (1862 – 1946) asui Hyvinkäällä yli kaksikymmentä vuotta, ja monissa kuuluisissa teoksissaan hän kuvaa paikallisia asukkaita. Schjerfbeck piirsi myös luonnoksia esimerkiksi aseman seudulla liikkuvista ihmisistä. Tuohon aikaan siirtolaiset matkustivat Hyvinkää-Hanko -rataa pitkin kohti Amerikkaa ja rautatien tuntumasta löytyi paljon kuvattavaa:

…yhtä asiaa täällä voi tehdä, luonnostella, ja minä tutkin _ryhmiä_, erityisesti perjantaisin, jolloin emigrantit matkustavat ohi. Juuri sitä haluaisin tehdä, jos vain saan voimia monen mallin kanssa ulkona työskentelemiseen, ensi kesänä. … kaikki täytyy tehdä silmänräpäyksessä, ajattelematta taiteellisuutta tai suhteita, aika ei riitä muuhun kuin rytmien tutkimiseen. (Konttinen 2004, 221)

Pienellä paikkakunnalla taiteilija herätti myös epäluuloja ja kummastusta piirrosvälineineen. Mallien puuttuessa Schjerfbeck otti kohteekseen kukat ja asetelmat, kuten hän kertoi ystävälleen:

Sanoit aikovasi maalata omenankukkia, ja niin täytyi sitten minunkin! Mutta eivät ne ole minun raskasta kättäni varten, hukuin siihen sotkuun ja niin tuli eräs tuulinen päivä, vei kaiken ja vapautti minut. Nyt minulla on eräs tyttö, eräs poliisinrouva ja äiti, jotka istuvat vuorotellen ja olen lisäksi yrittänyt kuvata kukkia. (Konttinen 2004, 245.)

Taidehistorioitsija Riitta Konttisen mukaan Helene löysi maalaamisen ilon uudelleen Hyvinkäällä, vaikka etääntyikin Helsingin taide-elämästä ja joutui omistamaan paljon aikaansa huolehtiakseen vanhasta äidistään. Taiteilija piti edelleen yhteyttä opiskeluaikoinaan saamiinsa taiteilijaystäviin. Muuan vierailija kuvasi Helen asuntoa:

Huvilan edessä oli perunamaa syysmustine varsineen, puoleksi paleltunutta, vanhanroosanväristä floksia ja kehäkukkia… Hän otti minut vastaan hiljaisella, hienotunteisella rakastettavuudella. Menin omenantuoksuisen porstuan ja suurehkon, viihtyisän, yksinkertaisesti kalustetun huoneen [keittiön!] läpi melkein askeettiseen kamariin. Muistan vain pyöreän pöydän, öljylampun uhkaavan korkean ja hennon jalustan päässä ja seinällä Holbein-jäljennöksen. (Konttinen 2004, 254)

Nyttemin Hyvinkäältä on purettu talot, joissa Helene asui, ja näkyvimmin hänestä muistuttavat muistomerkki ”Ovi” Hämeenkadun alussa sekä pienempi, paikala sijainneesta talosta kertova muistolaatta ”nykyisen Kalevan tornin” seinässä (eli Riihimäenkatu 2:n kerrostalohan se siinä). Myöhemmin Schjerfbeck muutti hiukan syrjäisempään, ”kuvakirjan taloksi” kutsumaansa taloon, jota hän kuvasi näin:

Olenko kertonut koivujen hienosta vihreästä pitsistä, joka liehuu kattomme yläpuolella – liehuu sinne tänne. Aamulla viiden tienoissa kaihtimeni vedetään ylös ja auringonläikässä tanssivat hentojen oksien varjot. Piha on niin kaunis ja on paras voikukka-aika – illalla istutaan ulkona, penkillä ikkunoiden alla – ympäröivässä metsän köynnöksessä ja keskelle jävässä pyöreässä sireenimajassa on jotain teatterimaista… (Konttinen 2004, 333-334)

Hyvinkään taidemuseosta löytyy Schjerfbeck-huone, jossa esitellään hänen hyvinkääläisiä mallejaan. Tosin komeammat kokoelmat ovat Riihimäellä (jonka taidemuseon kauppakin on nimeltän Helene). Aamupostissa todettiin kesällä 2009, että periaatteessa Schjerfbeck voisi olla alueen tärkeä taiteellinen supertähti.

Sitä odotellessa vielä muutamia Schjerfbeckin omia tunnelmia Hyvinkäältä, poimittu Riitta Konttisen kirjoittamasta elämäkerrasta Oma tie. Helene Schjerfbeckin elämä (Otava, Helsinki 2004). Kirjekatkelmista ilmenee, että vaikka Hyvinkää oli pieni paikkakunta, siellä liikkui välillä paljonkin väkeä. Parantolan kesävieraille järjestettiin konsertteja, sirkusohjelmaa, tanssia ja elokuvia. Helene raportoi, että teillä liikui ”paljon juutalaisia ja kreikkalaisia… kun äiti meni käymään kotileipomossa, siellä istui upseeri pidellen naisihmistä sylissään!” (Konttinen 2004, 218)

Kesällä 1907 paikkakunnalla liikkui myös iso venäläisten sotilaiden joukko.

Täällä on kuin kylpyläpaikassa, ihmisiä ja elämää, ja viikko sitten meillä oli venäläisten invaasio, vähän isompi kuin sinun, 10.000 miestä. Se merkitsi suurten manöövereiden alkamista … mutta kolmen päivän kuluttua he lähtivät muualle … hirvittävä, surullinen näky, monilla oli jalat haavoilla ja he raahautuivat eteenpäin tukien itseään johonkin, ja nämä tuhannet vailla työtä ja ammattia! … (Konttinen 2004, 218, 219)

Myöhemmin paikkakunnalle ratsasti kasakkajoukko solmuruoskineen. Helenen kuvauksen mukaan he ratsastelivat hänenkin talonsa ympärillä ja ammuskelivat ilmaan.

Ihmiset sanoivat ’mitä tämä merkitsee, he _sanovat_ että se on leikkiä’, ehkä heille tekee hyvää kuitenkin nähdä tämä…” (Konttinen 2004, 218, 219)

Äitinsä kuoltua Helene Schjerfbeck muutti vuonna 1925 Tammisaareen, josta löysi oman viehätyksensä, mutta muisteli toisaalta Hyvinkäätäkin:

Hyvinkäällä ihmiset olivat villejä ja löivät toisensa kuoliaiksi, mutta sanoivat välillä jotain runollista ja tunteenomaista – täällä puhutaan kaduilla ruuasta. (Konttinen 2004, 348)

Leave a comment »