Pyörä, kyllä sillä tosiaan kulkee melkein kaikki

Aiemmin kesällä bloggasin polkupyöräilystä ja laatikkopyörähankkeista. Tavarafillariksi tai lavapyöräksikin näitä voi kutsua.  Hiukan sattumanvaraisesti tilattu Babboe Curve saapui heinäkuun lopussa ja on kyllä yllättänyt positiivisesti. Turvatelinekehikon ansiosta kyydissä kulkee vauvakin turvaistuimineen, ja isommat lapset viihtyvät turvavöin varustetuilla penkeillä. Sadesuoja vaatii tiukkaa kiristämistä, jottei alkaisi rankkasateen tullen tihkua vettä, muuten ei ole ilmennyt isompia pulmia. Pyörä nopeuttaa useamman lapsen, isojen ostosten tai vaikka kierrätyspaperinippujen siirtämistä paikasta toiseen, tarjoaa kunnonkohotusta ja on muutenkin yllättävän kätevä.

Ja vaikka jossain Jyväskylän tai Turun mäkimaastoissa voisi tulla sähköapua ikävä, Hyvinkään maastoissa on toistaiseksi selvitty ihan hyvin – jyrkät alamäet saattaisivat vähän arveluttaa ja jokunen ylämäki voi tulla kierrettyä, mutta muuten ihan ok. Isoimpia hankaluuksia aiheuttavat jyrkät pyörätien reunat suojateiden kohdalla, niissä on välillä paras taluttaa jotteivät kyydissäolijat joudu kärsimään tärähdyksiä. Ja pientä etukäteissuunnittelua pyöräily vaatii, koska sillä ei mielellään aja pelkällä pientareella, joten välillä voi huomata, että joutuu hiukan tekemään mutkaa jotta löytäisi sopivan pyörätiereitin; mutta onneksi leveitä teitä riittää täällä päin. Myönteinen lisä on, että muut liikkujat ovat suhtautuneet pyörään hyvin mukavasti, yritetään kovasti ajaa taiteen ja liikenteen sääntöjen mukaisesti ja sopivan tilavia reittejä niin, että suhtautuminen olisi jatkossakin myönteistä.

Kuten edelliskerrallakin totesin, jos haluaa tehdä niinkuin opetetaan eikä niinkuin tämä blogisti tekee, on mahdollista päästä etukäteen kokeilemaan mm. Bakfiets- ja Babboe- ajopelejä varsinkin Helsinki-Espoo -akselilla, ja Cangoo-pyörien maahantuoja (http://www.kuljetuspyora.fi)  ilmoittaa tekevänsä esittelyjä eteläisessä Suomessa ja on ollut mm. Järvenpään blueskadulla, joten vähitellen myös pääkaupunkiseudun ulkopuolella voi olla helpompaa päästä testailemaan laatikko/tavara/kuljetuspyöriä. Bakfiets on ilmeisesti hollantilaisista pyöristä laadukkain, mutta tällä mennään nyt tällä erää ihan tyytyväisin mielin.

Kuljetuspyöristä löytyy paljon tietoa Tavarafillari.fi -sivustolla.

Pyörä, sillä kulkee kaikki

Asuin 10 vuotta sitten yhden talven Alankomaissa, Groningenissa, joka oli tuolloin vuoden pyöräilykaupunki. Hyvinkää puolestaan oli taannoin Suomen pyöräilykaupunki. Alankomaihin ja Tanskaan verrattuna olisi vielä paljon kehitettävää (taannoin turistiriksaa Odensessa polkenut kuski tankkasi ällistyneenä moneen kertaan sitä uutista, että Suomessa kävelijät ja pyörät kulkevat usein samaa väylää), mutta Hyvinkäällä ainakin on noita kevyen liikenteen väyliä ihan mallikkaasti, jos vertaa taannoiseen kotikaupunkiini Turkuun.

Willan kauppakeskuksen kohdalla kiinnittää tosin huomiota se, että pyörätelineet on ikään kuin ohjelmallisesti sijoitettu taivasalle. Kohtalainen suoja löytyy Anttilan edustalta tai Kankurinkadun sisäänkäynnin paikkeilta, ja Prisman parkkihallissa, liukuportaiden sisäänkäynnin luona, on erityisesti pyörille merkitty teline, jossa yleensä on hyvin tilaa.

Alankomaissa pyörällä kulki kaikki – lavapyörillä näkyi kuljetettavan isojakin huonekaluostoksia, useita lastenistuimia voitiin kiinnittää samaan pyörään, ja pyörätiet oli myös suunniteltu mahdollisimman nopeiksi ja reitit sujuviksi. Viime vuosina Suomessakin ovat alkaneet yleistyä paitsi pyörien peräkärryt, myös laatikkopyörät – kaksi- tai kolmipyöräiset menopelit, joihin voi sijoittaa myös lapsia ja ostoksia. Ne ovat tosin mäkisessä maastossa raskaita, joskin sähköavusteisesta voi saada lisäapuja. Päädyimme nyt tilaamaan kappaleen, katsotaan miten käy.

Pääkaupunkiseudun ulkopuolella asuvina toteutimme tavarafillariostoksen (Babboe Curve)  klassisesti siten kuin Tavarafillari.fi EI suosittele – puolipikaisesti blogitietojen perusteella, koska kaikkia asioita ei ehdi harkita ja testata kovin pitkään normaalikuolevaisen perheen aikatauluilla. Toki tilattiin valmiiksi koottu vempele, käsistään taitavat voivat myös koettaa onneaan kokoamalla menopelin itse.

Jos haluaa tehdä niinkuin opetetaan eikä niinkuin tämä blogisti tekee, on mahdollista päästä etukäteen kokeilemaan mm. Bakfiets- ja Babboe- ajopelejä varsinkin Helsinki-Espoo -akselilla, ja Cangoo-pyörien maahantuoja (http://www.kuljetuspyora.fi)  ilmoittaa tekevänsä esittelyjä eteläisessä Suomessa ja on ollut mm. Järvenpään blueskadulla, joten vähitellen myös pääkaupunkiseudun ulkopuolella voi olla helpompaa päästä testailemaan laatikko/tavara/kuljetuspyöriä.
http://www.kuljetuspyora.fi/events/kuljetuspyorat-esittelyssa-blueskadulla/
http://www.kuljetuspyora.fi/miten-ostan-kuljetuspyoran/

Kuljetuspyöristä löytyy paljon tietoa Tavarafillari.fi -sivustolla.

Näköjään tässä nyt ensi töiks tulee tekstiä muusta kuin Hyvinkään historiasta, jota viime lastussa lupailin, mutta siihenkin kyllä palaillaan lyhkäisen kesäloman jälkeen.

Mennään pyörällä, tai sit ei

Motto Teppo Moision HS-kolumnista: ”Pyöräily on liikennettä”
http://www.hs.fi/kotimaa/Py%C3%B6r%C3%A4ily+on+liikennett%C3%A4+ei+liikuntaa/a1305562263675

Välillä tuntuu siltä, että liikenteen ja rakennusten suunnittelussa ajatellaan näin: ”Pyöräilijä ajaa itse sateessa taivasalla, joten kauppaan, töihin tai virastoon mennessään hän varmaan mielellään parkkeeraa pyöränsä sateeseen taivasalle. Autoilija sen sijaan ajaa autoaan keleiltä suojassa, joten hänen pitää päästä ulos parkkihallin turvissa, ja menopelikin täytyy voida parkkeerata turvaan tuulelta ja tuiskulta.”

Pyöräilyhistoriaa tutkiva kollega kertoi, että 1900-luvun alkupuolelta lähtien autot on eurooppalaisessa liikennesuunnittelussa useimmiten asetettu etusijalle. Pyörät ja jalankulkijat taas on usein niputettu samaan ryhmään, jota on saatettu pitää työväenluokkaisena tai vapaa-ajan liikkujiin kuuluvina. Vieläkin tuntuu esiintyvän ajattelua, jonka mukaan pyöräily ja kävely ovat ensinnäkin toisiinsa rinnastettavia (vaikka kävelijän ja pyörän nopeuserot ovat isot) ja toisekseen vapaa-ajan liikkumismuotoja, joissa ei tarvitse kiinnittää erityistä huomiota liikkumisen nopeuteen tai sujuvuuteen.

Pohdintani liittyy Hyvinkään keskustan uuteen kauppakeskukseen Willaan, jonka edustajille kuulemma oli yllätys, että moni suuntaa ostoksille pyörällä. Autoille on parkkihallinsa ja ajo-ohjeensa (myös julkisen liikenteen ohjeet), mutta pyöräilijöiden (joita ei saapumisohjeissa ylimalkaan mainita http://www.kauppakeskuswilla.fi/fi/saapuminen-ja-pysakointi/) telineet ovat tavan mukaan taivasalla – huhtikuun lumisateiden aikaan ne olivat myös aura-auton luoman lumivallin takana.

Pyöräilijälle on tietysti ylivoimaisen myönteinen asia sekin, että kauppakeskus on keskustassa eikä moottoritien varressa. Luulisi silti, että kun autoille on rakennettu kerroskaupalla parkkitilaa, ei olisi ylivoimaista osoittaa pyörille jonkin verran sateelta suojattua tilaa, jonne ne voisi jättää kauppakeskuskäynnin ajaksi. Mutta ainakin tätä kirjoitettaessa sekä Suokadun, Jussinmäen että Hämeenkadun puolella telineet ovat komeasti taivasalla. Jonkinlaista säänsuojaa voi koettaa hakea Anttilan edestä tai Hämeenkadun toiselta puolelta, liikerakennuksen pylväikön suojista. Prisman vanhan parkkihallin puolella on ainakin joskus ollut muutaman pyörän teline, joskin sekin on ehkä ollut pikemminkin työntekijöille kuin asiakkaille. (Lisäys heinäkuussa 2012: Kankurinkadun kohdalla olevassa sisäänkäynnissä on parinkymmentä pyörätelinettä katoksen suojissa. Myös muiden sisäänkäyntien pyöräparkkeja kehitetään edelleen. )

Tällaiset ongelmat eivät ole sinänsä poikkeuksellisia Hyvinkäällä tai muuallakaan, vaan Willa edustanee tyypillistä keskivertosuunnittelua. Kolme neljä vuotta sitten silloista työpaikkakortteliani remontoitiin perinpohjaisesti. Yliopiston työntekijät ja opiskelijat kokosivat adressin jossa ehdotettiin, että pyörille suunniteltaisiin katettu pyöräsuoja sen sijaan, että suojattomia ja huonosti sijoiteltuja pyörätelineitä jälkikäteen sinkauteltaisiin sinne tänne. Kiinteistöpuolen ympäripyöreä vastaus oli, että telineasia selvitetään osana parkkeerauksen kokonaisratkaisua.

Tarpeetonta sanoakaan, ettei katosta – tai suunnitelmallista pyöräparkkiratkaisua – ole kuulunut, vaikka remontti valmistui useita vuosia sitten. Toivottoman suurista rahoista ei voi olla kysymys – ja toisaalta esim. rautatieasemalla on maailman sivu ollut jokusia pyöräkatoksia – joten kysymys lienee asenteista. Tarvinnemme lisää päättäjiä ja kaupunkisuunnittelijoita, jotka tekevät matkansa pyörällä.

Luettuani tamperelaisesta ”Epäilyn maantieteestä” – tavasta häätää nuoria pois tietyistä kaupungin keskuspaikoista, koska heidän ajatellaan aiheuttavan häiriötä – mieleeni tuli myös, ajatellaanko, että liian hyvät pyöräparkit houkuttelisivat koululaisia notkumaan pyöräkatoksissa. Siinähän on ryhmä, joka liikkuu erityisen paljon pyörällä. Ennemminkin kai silti on niin, että pyörää ei nähdä tärkeänä kulkuvälineenä eikä pyöräilijöillä ajatella olevan erityisiä parkkitoiveita.

Pyöräily on liikennettä