Valkoisen kuoleman vanki

Jo edellisissä lastuissa on ollut puhetta Hyvinkään Sanatoriosta, Parantolasta, jonne monet saapuivat hoitamaan vaurioituneita keuhkojaan. Viime vuosisadan ensimmäisellä puoliskolla keuhkotauti eli tuberkuloosi koitui monen nuorehkonkin ihmisen kohtaloksi; pelottavuudensa vuoksi se tunnettiin myös nimillä “valkoinen kuolema”, “valkoinen rutto”.

Tähän tautiin viittasi myös Anna Ahmatova, venäläinen runoilija, joka vuonna 1914 oli Hyvinkään Parantolassa hoitamassa terveyttään. Hän kirjoitti seuraavan runon, jonka esitys Hyvinkään Parantolan tapahtumassa on myös videoituna:

Joka ilta saan häneltä kirjeen
kuin nuori morsian,
vastauksen kirjoitan
kun yö on langennut.

”Olen valkean kuoleman vieraana täällä
missä tie johtaa pimeään.
Älä kalleimpani tee koskaan pahaa
maan päällä yhdellekään.”

Suuri kirkas tähti seisoo
kahden puun rungon välissä.
Tyynesti se lupaa minulle,
että uneni käyvät toteen.


Muuta jotensakin liittyvää:

Suomi-Venäjä -Seura
Anna Ahmatova -tapahtumasta

Maailmankirjallisuus-blogi
Anna Ahmatovan runosta
Nurmijärvelä
isiä mainintoja Anna Ahmatovasta
Anna Ahmatovan vierailusta Aamupostissa
“Valkoinen kuolema” viittaa myös toisen maailmansodan aikaiseen tarkk’ampuja Simo Häyhään.
Parantola ja Anna Ahmatova ovat päässeet geokätkentää käsitteleville sivuille.

http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/etusivu?p_p_id=dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku&p_p_action=1&p_p_state=maximized&p_p_mode=view&p_p_col_id=column-1&p_p_col_count=1&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku__spage=%2Fportlet_action%2Fdlehtihakuartikkeli%2Fviewarticle%2Faction&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_tunnus=duo20375&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_p_auth=

Kommentointi poissa käytöstä

Kun maass’ on hanki

Viikonlopun hiihtoretkue poikkeili sekä Hyvinkään Latu-Miilun kotoisalla majalla Usmin metsissä että Erkylän majalla, Erkylän “lukkojen” notkossa. Lehtolan maja Hangontien tuntumassa jäi tältä viikolta vielä korkkaamatta, mutta sekin muistutteli Tanssikallion ladun varressa aukiolostaan.

Kaikki mainitut majat lupaavat olla viikonloppuisin auki kello 10-15. Lähiviikoiksi on edelleen luvattu hyviä talvisäitä, joten kannattaa ottaa ilo irti, kun Ajantasainen latujen kuntoa raportoiva karttakin löytyy (kartan avauduttua klikkaus vasemmalla ylälaidassa tuo näkyviin ajantasaisen latutilanteen).

Moni oli tarttunutkin hetkeen ja lähtenyt liikenteeseen. Usmin majalla oli kova vilske sekä sisällä pullapöydän ja mehumyynnin äärellä (hinta euro, pari) ja ikkunan alla vilskehtivät myös linnut; kaupunkien ruokintalaudoilla nykyään harvinainen punatulkkukin touhusi ruokintapaikalla. Majalta saattoi myös vuokrata lumikenkiä mökin aukiolon ajaksi – osa Usmin kallioisista ja notkelmaisista reiteistä on talvisinkin lähinnä jalkapatikkalaisten kuljettavissa. Latujen varrella häämöttivät suot, lampareet ja lumen peittämät kalliot – täydellinen talven satumaailma.

Erkylä ei ehkä ole yhtä korpinen, mutta harjun huipulla sekin on komea paikka. Jääkauden muotoilemat notkot ja kumpareet tulivat tutuiksi jo ihan lapsena. Parikymmentä vuotta sitten Erkylän latureittien ylälenkillä oli muutama kohta, joissa maisemat olivat henkeäsalpaavia. Auringonpaisteinen, kimmeltävähankinen metsärinne, josta aukeni näkymiä kauemmaskin, jäi mieleen Kaikkein Kauneimpana Latureittinä, jonka näen silmieni edessä aina, kun ajattelen hiihtoretkeä.

Nyt latuja on muutettu ja metsä on kasvanut sen verran, että näkymät eivät ole aivan samat, mutta kaunista Lukoilla on edelleen. Ladut ovat tänä talvena taas kunnossa ja Erkylän maja auki viikonloppuisin klo 10-15. Majalta saa ostaa eurolla, parilla tuoretta lämmintä pullaa, kahvia, mehua ja suolapalaa. Siellä on myös myynnissä laadukkaita vaatekerrastoja ulkoilijoille, sukista pipoihin ja lämpökerrastoihin. Tanssikallion – lentokentän yhteyslenkki oli menomatkalla hiukan haasteellinen, koska menosuuntaan siinä oli vain luistelulatu (alamäkiin oli tehty latu-uraa, joka kuitenkin loppui muutamassa mutkassa ennen aikojaan). Tullessa kelpasi kuitenkin vain lasketella loivassa maastossa kotia kohti.

Erkylän majan vieraskirjaan joku oli kirjoittanut: ”Kunpa talvet olisivat aina tällaisia!” Voiko asiaa paremmin kiteyttää.

Muuta aiheeseen liittyvää verkossa
Hyvinkäällä hiihtotoimintaa järjestävät Hyvinkään Latu, Hyvinkään Hiihtäjät ry. ja Hyvinkään hiihtoseura.
Hiihdon kasvavasta suosiosta YLE:n uutisissa

Kommentointi poissa käytöstä

Pelastava beagle

Kukaan yhtään asioita ymmärtävä, tietokonetta päivittäin käyttävä henkilö ei tietenkään voi hairahtua sellaiseen pässimäisyyteen, että jättäisi varmuuskopioiden ottamisen sikseen puoleksi vuodeksi.

Näin ollen ei tokikaan voi tulla vastaan tilannetta, jossa tietokoneen tai ulkoisen kiintolevyn simahtaessa kaikki tiedot katoavat ja varmuuskopioita on vain edelliseltä syyskuulta. Ei. Eipä.

Jos nyt sitten kuitenkin sattuu käymään niin, kuten kävi jollekin nimeltämainitsemattomalle bloggaajalle, että kiintolevy poksahtaa (tai oikeammin simahtaa) ja varmuuskopiot ovat edelliseltä syyskuulta, niin onneksi sentään on jotain toivoa.

Tyhjenneen muistitikun kauhuista selviytynyt kollega suositteli bloggaajalle Siptune Tietojenpalautus -yritystä (ent. Rescue Biigle). Bloggaaja pyysi tarjouksen Siptunen sivuilta, ja sen saatuaan hän kääräisi kovan onnen kiintolevyn pehmeään kuplapussikuoreen ja kovaan pahvikuoreen ja postitti kiintolevynsä kyseisen riihimäkeläisen yrityksen hoteisiin.

Siptunen antaman aikatauluarvion puitteissa tuli tieto, että kaikki tiedot olivat tallessa, ja paluupostissa tuli kiintolevy uuteen uskoon ja tällinkiin laitettuna.  Levyn pehmukkeena ollut kuplapussikuori palasi sekin, edelleen pehmikkeenä ollen, joten sekin oli uudelleenkäytettävissä postireissun jälkeen.

Jotainhan se maksoikin, mutta kun sisältö on korvaamaton, ei lasku sureta. Jämpti ja maanläheisen oloinen palvelu miellytti myös. Bloggaaja suosittelee ja vetäytyy nyt ottamaan kertakaikkisen täydellistä varmuuskopiota.

Kommentointi poissa käytöstä

Hanki kun soita ja harjuja peittää

Hyvinkään latureitit tai varsinkaan niiden ylläpito eivät viime talven verkkokeskustelussa tai lehtijutuissa saaneet kovin paljoa kiitosta, ja kaikenlaisia muitakin kiistoja on ilmeisesti ollut klassisten latureittien riesoina.

Mutta tänään oli ainakin mahtavat kelit (luntakin oli tullut parikymmentä senttiä), ja alkuiltapäivästä ainakin Hakalan ja Lehtolan suunnalla oli uudenkarheat latureitit, hyvät hiihtää ja puiden katveessa tarpeeksi kaukana turhasta metelistä. Kun eivät hiekottajatkaan olleet ehtineet liikkeelle, ladun päähän pääsi kotoa kätevästi tien reunaa hiihdellen.

Ainoa huono puoli oli tällä erää se, että hiihtäjän valtasi ahneus: jos vielä yhden mutkan taakse hiihtäisi, vielä yhdelle mäenharjalle, vielä yhden reitinpätkän… Kotiin palattua tuli netistä haettua myös yleinen latukartta ja ajantasainen latujen kuntoa raportoiva kartta.

Toivottavasti lunta riittää myös esimerkiksi Monnin hiihdon aikoihin – sen reiteille voi muuten haastaa lähimmäisiään…

Bloggaaja toivottaa kaikille mahdollisimman hiihdettävää alkavaa vuotta! Erkylän majan kanttiinikin avataan 9.1.2010.

Muuta aiheeseen liittyvää verkossa
Hyvinkäällä hiihtotoimintaa järjestävät Hyvinkään Latu, Hyvinkään Hiihtäjät ry. ja Hyvinkään hiihtoseura.
Hyvinkääläisen hiihtäjäveteraanin haastattelu Aamupostissa
Mikael Nybergin ja Vilppu Kaukosen laulu Hiihtäjä (“Hanki kun soita ja harjuja peittää”) verkossa, PuuPekan blogissa muitakin hiihtorunoja.


http://www.hyvinkaa.fi/Tiedostot/Kartat%20ja%20paikkatieto/Teemakartat/Latukartta2008.pdf

Kommentointi poissa käytöstä

Yksinäinen Stella

Hiljattain kirjoitin Marie Linderistä (1840-1870), Kytäjän kartanon emännästä, joka julkaisema teos En qvinna af vår tid (Aikamme nainen) kuuluu varhaisiin suomalaisiin romaaneihin. Yllätyksekseni sain äskettäin kuulla, että Linderin teos oli juuri käännetty suomeksi – Aikamme nainen. Luonteenkuvaus on nyt saatavilla. Se siis jatkaa samaa viime vuosien mielenkiintoa varhaisia suomalaisia romaaneja kohtaan kuin parin vuoden takainen käännöstyö, jonka tuloksena ensimmäinen suomalainen romaani, Muratti (Murgrönan, 1840) ilmestyi Faros-kustantamon käännöksenä.

Hankin Aikamme naisen suomennoksen ja luin rinnan Katri Lehdon Linder-elämäkerran kanssa.  Marie Linder kuvaa romaanissaan aatelista Lucy Suffridgea, jota isän suunnittelema avioliitto kauhistuttaa. Kokonaisuus on hiukan hämmentävä – aatelinen ympäristö, tyranni-isä, neidonryöstö ja muut kauhuromanttiset yksityiskohdat sekoittuvat päähenkilön modernimpaan kaipaukseen löytää itselleen ammatti, toteuttaa itseään ihmisenä maailmassa, joka näkee hänet naisena ja siksi kovin vähään kykenevänä.

Kirjoittaja, kreivitär Marie Linder (kirjoittajanimeltään Stella) oli kuitenkin omakohtaisesti tutustunut aristokraattiseen kosmopoliitin elämään ja sen varjopuoliin samoin kuin onnettomien avioliittojen seurauksiin. Tässä mielessä hän ei kirjoittanut itselleen vieraasta maailmasta, vaikka suurelle osalle lukijoista moiset ylhäiset kuviot olivatkin vieraita. Ja kuten Paulina Grotenfeltin unohduskirjakin toteaa, Aikamme nainen käsittelee monille sukupolville tuttua ongelmaa – ristiriitaa ulkomaailman odotusten ja yksilön lahjojen ja toiveiden välillä. Siinä mielessä se on kiintoisa sekä ajankuvana että romaanina.

Marie Linder viimeisteli kirjaansa Kytäjän kartanolla, jonka hänen miehensä Constantin Linder oli hankkinut vuosia aikaisemmin ja jossa pariskunta oli pyrkinyt kehittämään niin koululaitosta, meijeritoimintaa kuin paloviinan polttoakin. Kreivittärenä Linderillä oli ollut suhteellisen paljon mahdollisuuksia kehittää yhteiskuntaa niin vaikutusvaltansa kuin varojensakin ansiosta. Hän tunnisti kuitenkin oman koulutuksensa vajavaisuudet ja toimintamahdollisuuksiensa rajat samoin kuin romaaninsa Lucy, joka oli saanut oppinsa lukemalla sikin sokin kotilinnansa kirjastossa säilytettyä kirjallisuutta.

Katri Lehto tuo elämäkerrassaan esiin sen moraalisen närkästyksen, jota kreivitär Linder herätti. Marie Linderin elämäkerta on hyvä muistutus siitä, miten vähän aikaa on siitä, kun avioeron harkinta, kirjalliset haaveet tai ylimalkaan kodin ulkopuolelle kurottaminen saivat sivistyneet ja avarakatseitsetkin aikalaiset julistamaan tuomionsa parikymppiselle naiselle. Toki Marie Linderillä oli myös ymmärtäjänsä, ja Aikamme nainen nähtiin puutteistaan huolimatta tärkeänä lisänä vielä nuoreen suomalaiseen kirjallisuuteen.

Luettavaa aiheesta
Kati Launis:
Kerrotut naiset. Suomen ensimmäiset naisten kirjoittamat romaanit naiseuden määrittelijöinä. Suomalaisen kirjallisuuden seuran toimituksia, Helsinki 2005. Lyhyt luonnehdinta tutkimuksesta
Katri Lehto: Kytäjän kreivitär. Marie Linderin elämä. Otava, Helsinki 1985.

Kommentointi poissa käytöstä

Ei missään voi niin riemuita

Kytäjän kartanolla on värikäs ja traaginenkin osansa Hyvinkään seudun historiassa, vaikka moni kaupunkilainen ei liene päässyt näkemään siitä tämänkään vertaa kuvia. Kartanon vaiheita on käsitellyt muun muassa kirjailija Katri Lehto esimerkiksi kirjassaan Kytäjän kreivitär. Marie Linderin elämä (1985). (Katri Lehdon toisesta kirjasta Kytäjän mamsellin muistelmat aiemmassa bloggauksessa.)

Kreivitär (tai paikkakuntalaisittain kreivinna) Marie Linder (1840-1870) oli Kytäjän kartanon emäntä ja eräs varhaisimmista Suomen naiskirjailijoista: hänen kirjansa En qvinna af vår tid (Aikamme nainen) herätti keskustelua ja hänen persoonansa kiehtoo vielä nykyäänkin. Yksi Marie Linderin elämää käsittelevä kulttuuriteos on Kulkuriteatterin syksyllä 2009 esittämä näytelmä Leiwo, joka on Katri Lehdon kirjoittama ja Leena K. Lehdon uudelleen sovittama.

Leiwo kertoo 1860-luvun Kytäjän elämästä. Ylioppilas Aleksanteri Rahkonen saapuu opettamaan lukutaitoa ja perustietoja kartanonherran perustamaan kouluun. Uudet opetukset herättävät jännitteitä paikallisyhteisössä. Kartanon kreivitär ja opettaja viehättyvät yhdessä Kytäjän luonnosta ja Suomen kulttuurista, hiukan toisistaankin, mutta epäsäätyisen kiintymyksen aavistuskin johtaa ristiriitoihin ja kasvaviin ongelmiin. Näihin historiallisfiktiivisiin puitteisiin Katri Lehto on punonut mukaan yhden Aleksanteri Rahkosen runoista nimeltä Leivo.

Paikallisten asukkaiden lisäksi tarinan sivuhenkilöinä esiintyvät muun muassa Krohnin perheen jäsenet, Ottilia ja Julius Krohn sekä jälkimmäisen vaimo Emma (Emilia). Kytäjän kartanolla pasteeraava  Julius Krohn (mm. kirjailija Aino Kallaksen tuleva isä), joka käänsi Runebergiä Rahkosen ja muutamien muiden kanssa, esiintyy intohimoisena suomenkielisen kulttuurin puolestapuhujana. Myös yhteiskunnallinen vaikuttaja, Marie Linderin täti Aurora Karamzin piipahtaa näyttämöllä. On kiintoisaa nähdä nämä historialliset henkilöt sijoitettuina kotoisiin maisemiin, ja jatkoa täytynee lähiaikoina lukea yllämainitusta Kytäjän kreivitär -teoksesta.

Marie Linderin teoksesta 1800-luvun kirjallisuuskentässä ks. esim. Kati Launiksen artikkeli “Rakennellut rakkaudet. Puheenvuoroja rakkaudesta naisten kirjoittamassa kirjallisuudessa 1800-luvun puolivälin Suomessa”, teoksessa Hääkirja. Kirjoituksia rakkaudesta, romantiikasta ja sukupuolesta (toim. Susanna Paasonen), Taiteiden tutkimuksen laitos, Turku 1999.

Leiwo-näytelmä Aamupostissa
Leiwo-näytelmä Vartissa
Leiwo-näytelmä Hyvinkään Viikkopostissa

Leiwo-näytelmän arvio Aamupostissa

Teatteriohjaajan blogi

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kyt%C3%A4j%C3%A4n_kartano

Kommentointi poissa käytöstä

Huoltopäivä

Viimeinkin aurinkoinen pakkaspäivä! Huurteisessa säässä ei tuntunut ihan ankealta kuluttaa aikaa erilaisissa välttämättömissä huoltotehtävissä; päinvastoin, matkan varrella tuli tavattua monia iloisia palvelualan työntekijöitä.

Kello, tietokone ja pyörä vaativat kaikki kunnostusta, joten matka kulki huoltopisteiden kautta kohti keskustaa. Fillaricenterin pyörähuollosta ostettiin pyörän suojapressu, joka osoittautui heti uskollisen ajokin hyväksi huurresuojaksi, vaikka on mitoitettu osin vähän sutjakammalle kilpapyörälle.

Hyvinkään kierrätyskeskuksesta lähti viidellä eurolla toimivaksi testattu mehupuristin, jonka on tarkoitus tehdä aamuisesta tuoremehun teosta vähän helpompaa.

Ekojäärässä oli torstainen tuoretuotteiden päivä, tällä kertaa myynnissä mm. kaskinauriita ja hedelmiä. Taannoin Ekojäärästä ostetuista maa-artisokista syntyi muuten (ja helposti) aivan mahtavaa keittoa. Keiton maistelija esitti epäilyn, että joku vihamielinen salaliitto yrittää salata suurelta yleisöltä, miten hyviä ruokia juureksista voi tehdä. (Resepti, jota voi muunnella helposti, löytyy esimerkiksi täältä.) Maa-artisokat näyttelivät tärkeää roolia illemmallakin, sillä bloggaaja osui havaitsemaan niitä Prisman luomuhyllyssä. Jäi sinne vielä muutama pussi jäljelle, tai ainakin yksi; nopeat syövät hitaat.

Ekojäärän uutuus, talvisuklaa, päätyi myös heti maistiaisten jälkeen mukaan ostoskoriin. Päivän leipälöytö puolestaan osui kohdalle lähimaastossa Herkkuleipurien myymälässä (Hämeenkatu 20), jonka kahvilapöydässä täytyy ehtiä joskus istahtaa vähän pitemmäksi aikaa ja jonka ruisleipiä tulee varmasti ostettua jatkossakin. Viimeinkin löytyi ruokakuntaa ehdottomasti miellyttävä ruisleipä!

Itsenäisyyspäivänä Hyvinkää pääsee esittämään kulttuuripuoltaan, kun ohjelmassa on luvassa Katri Lehdon kirjoittama ja Leena K. Lehdon uudelleen sovittama, Kulkuriteatterin esittämä Leiwo-näytelmä. Sitä odotellessa ilta kului perunateatterin etäisen vastineen, maa-artisokka -oopperan parissa: artisokkasaaliin kuorintaa kevensi Fidelio-oopperan nauhoituksen katselu. Olipa kerran onnellinenkin loppu osunut oopperalle…

http://www.hyvinkaa.fi/en/Asuinymparisto-ja-rakentaminen/Kierratyskeskus/ <!– /* Font Definitions */ @font-face {font-family:”Cambria Math”; panose-1:2 4 5 3 5 4 6 3 2 4; mso-font-charset:1; mso-generic-font-family:roman; mso-font-format:other; mso-font-pitch:variable; mso-font-signature:0 0 0 0 0 0;} @font-face {font-family:Calibri; panose-1:2 15 5 2 2 2 4 3 2 4; mso-font-charset:0; mso-generic-font-family:swiss; mso-font-pitch:variable; mso-font-signature:-1610611985 1073750139 0 0 159 0;} /* Style Definitions */ p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal {mso-style-unhide:no; mso-style-qformat:yes; mso-style-parent:”"; margin:0cm; margin-bottom:.0001pt; mso-pagination:widow-orphan; font-size:12.0pt; mso-bidi-font-size:11.0pt; font-family:”Times New Roman”,”serif”; mso-fareast-font-family:Calibri; mso-fareast-language:EN-US;} a:link, span.MsoHyperlink {mso-style-priority:99; color:blue; mso-themecolor:hyperlink; text-decoration:underline; text-underline:single;} a:visited, span.MsoHyperlinkFollowed {mso-style-noshow:yes; mso-style-priority:99; color:purple; mso-themecolor:followedhyperlink; text-decoration:underline; text-underline:single;} .MsoChpDefault {mso-style-type:export-only; mso-default-props:yes; font-size:12.0pt; mso-ansi-font-size:12.0pt; mso-fareast-font-family:Calibri; mso-fareast-language:EN-US;} .MsoPapDefault {mso-style-type:export-only; line-height:150%;} @page Section1 {size:595.3pt 841.9pt; margin:70.85pt 2.0cm 70.85pt 2.0cm; mso-header-margin:35.4pt; mso-footer-margin:35.4pt; mso-paper-source:0;} div.Section1 {page:Section1;} –>
/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:”Normaali taulukko”;
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-priority:99;
mso-style-qformat:yes;
mso-style-parent:”";
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin:0cm;
mso-para-margin-bottom:.0001pt;
line-height:150%;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:11.0pt;
font-family:”Calibri”,”sans-serif”;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:”Times New Roman”;
mso-fareast-theme-font:minor-fareast;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:”Times New Roman”;
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;}

Huoltopäivä

Viimeinkin aurinkoinen pakkaspäivä, joten ei tuntunut totaalisen ankealta kuluttaa aikaa erilaisissa välttämättömissä huoltotehtävissä; päinvastoin, matkan varrella tuli tavattua monia iloisia palvelualan työntekijöitä. Kello, tietokone ja pyörä vaativat kaikki kunnostusta, joten matka kulki huoltopisteiden kautta kohti keskustaa, missä kasattiin mukaan ruokaostoksia. Hyvinkään kierrätyskeskuksesta http://www.hyvinkaa.fi/en/Asuinymparisto-ja-rakentaminen/Kierratyskeskus/

lähti halvalla mukaan mehupuristin, jonka on tarkoitus tehdä aamuisesta tuoremehun teosta vähän helpompaa.

Ekojäärässä http://www.ekojaara.fi/ oli torstainen tuoretuotteiden päivä, tällä kertaa myynnissä mm. kaskinauriita ja hedelmiä. Taannoin Ekojäärästä ostetuista maa-artisokista syntyi muuten (ja helposti) aivan mahtavaa keittoa, jota nauttivien joukossa heitettiin ilmaan kysymys, yrittääkö joku salaliitto salata suurelta yleisöltä, miten hyviä ruokia juureksista voi tehdä. (Resepti löytyy täältä.)

http://www.maku.fi/reseptit/resepti/Samettinen%20maa-artisokkakeitto/771.html Jäärän uutuus, talvisuklaa, päätyi myös heti maistiaisten jälkeen mukaan ostoskoriin. Päivän leivät puolestaan löytyivät lähimaastosta Herkkuleipurien myymälästä (Hämeenkatu 20).

http://www.herkkuleipurit.fi/

Kommentointi poissa käytöstä

Kyösti Karhila – eri ässä lentäjäksi

Kesällä tuli lueskeltua hävittäjälentäjä Kyösti Karhilasta (1921-2009) kertovaa kirjaa Kyösti Karhila – Reservipilottien ykkösässä (Apali 2007). Kirjasta jäivät erityisesti mieleen “Kössin” omat päiväkirjamerkinnät, jotka oli kirjoitettu hilpeällä innolla. Mitä ikinä tapahtuikin, tekstien sävy oli toistuvasti “Eri kivaa!” “Eri hauskaa!” Sotatoimien lomassa nuori lentäjä luki mielestään mahtavan hauskoja kirjoja ja vietti eri hauskaa aikaa kaveriensa kanssa. Sama energisyys ja into kantoivat pitkälle uuden vuosituhannen puolelle – Kyösti Karhila menehtyi vasta hiljattain, syksyllä 2009, ja hänen uurnanlaskuaan kunnioitettiin Hornet-koneen ylilennolla.

Kyösti oli syntyjään Raumalta, mutta myös Hyvinkää ja varsinkin Hyvinkään lentokenttä linkittyivät hänen henkilöhistoriaansa. Hyvinkään lentokenttää alettiin rakentaa välirauhan aikana, ja jatkosodan alettua sitä käytettiin taistelulentoja varten. Myös Kyösti Karhila käytti sodan aikana Hyvinkään lentokenttää lentäessään puolustamaan Helsinkiä. Hyvinkään lentokentältä nousevien hävittäjien oli tarkoitus myös suojella Riihimäen rautatieristeystä.

Kyösti Karhilan sota myös päättyi Hyvinkään lentokentälle, jonne hän jätti koneensa syksyllä 1944. Siviiliin päästyään Karhila koetti päästä jatkamaan opintojaan, mutta rehtori ei hyväksynyt “liian vanhaa” oppilasta. Niinpä lentotehtävät kutsuivat taas: Karhila kouluttautui Hyvinkään lentokentällä lennonjohtajaksi ja siirtyi sitten liikelentäjäksi. Tuohon aikaan Hyvinkää oli päälentoasema, koska valvontakomissio piti hallussaan Malmin lentoasemaa.

Nykyään Hyvinkään lentokenttä on “korpikenttä” ilman lennonjohtoa, ja vanhoista ajoista muistuttavat lähinnä kiviset sirpalesuojat jäänteet sekä Hyvinkään lentokentän matkustajaliikenteestä kertova muistolaatta, joka paljastettiin Kyösti Karhilan läsnäollessa elokuussa 2008. Kentän tuntumasta löytyy myös hävittäjälentolaivue 32:n muistomerkki. Lentokentällä toimii edelleen useita ilmailuyhdityksiä, muun muassa Hyvinkään ilmailukerho.

Lisää Kyösti Karhilasta Ossi Juntusen kirjoittamassa haastattelussa (marraskuu 1998)
Lisää Hyvinkään lentokentän historiasta

Kerrottua: Hyvinkään lentokentästä kertovalla Wikipedia-sivulla mainitaan tarina, jonka mukaan Hyvinkään lentokentän ilmatorjunta olisi onnistunut pudottamaan neuvostoliittolaisen pommikoneen, joka olisi syöksynyt Rutikka-lammen pohjaan ja jäänyt sinne. Kyseinen lampi on kuitenkin sen verran pieni, että on aika vaikuttava sattuma, jos kone on onnistunut osumaan sen keskikohtaan. Koska lampi on myös pitkään ollut suosittu, vaikka nyttemmin epävirallinen uimapaikka (ks. kesäinen Vesireittejä-lastu), voisi olettaa, että kone tai sen osia olisi sattunut jonkun uteliaan sukeltelijan reitille. Mutta olisihan sääli katkaista siipiä kiehtovalta tarinalta.

Kommentointi poissa käytöstä

Hyvinkää sanoin ja kuvin

Parempaa kirjoitusaikaa odotellessa pari linkkiä Ylen Elävään arkistoon.

Miss Sveitsi / Uimahalli vuodelta 1969.

Vuonna 1975 ensimmäiset hiihtosuunnistuksen maailmanmestaruuskisat lähtevät liikkeelle Hyvinkään lentokentältä ja päättyvät kirjaston paikkeille. Myös juoksua nähdään hiihtoreiteillä.

Vuoden 1976 pätkelmässä Hyvinkää curlaa kivillä, joita varten kaupunki on ottanut 5000 markan lainan. Tuloksia saadaan parikymmentä vuotta myöhemmin.

Ja Helene Schjerfbeckistäkin kerrotaan jotain.

http://www.facebook.com/l.php?u=http%253A%252F%252Fyle.fi%252Felavaarkisto%252F%253Fs%253Ds%2526g%253D5%2526ag%253D33%2526t%253D863%2526a%253D7967&h=6b3fd6b5c89edad6b0edbfcaa33e60d9&ref=mf

Kommentointi poissa käytöstä

Hyvinkään kirpputorit, syyskatselmus

Syksyn sateisten vapaapäivien kunniaksi toteutin Hyvinkään käytettyjen tavaroiden myyntipaikkojen, sekä kirpputorien että antikkain/divarien syyskatselmuksen kahteen otteeseen ja hyvässä seurassa, joten seuraavassa kootusti lokakuun 2009 päivitetty tilanne kaupungin myynnin osalta. Muutama paikka puuttuu vielä tästä, mutta täydennetään kun ehditään.

Muutaman päivän sisällä tehdyt toistuvat käynnit osoittivat, että tarjonta vaihtelee päivittäin yllättävänkin paljon, samoin palvelu (joka useimmiten oli ystävällistä ja suorastaan aurinkoista). Useimpien kirpputorien lähellä on myös hyvät parkkeerausmahdollisuudet, jos autolla on liikenteessä – pyörätelineiden suhteen monilla olisi parantamisen varaa.

Jos kaupunkiin saapuu junitse, ensimmäinen looginen aloituspiste on Hyvinkään rautatieaseman Lahja- ja Antiikkiseisake, joka on avoinna arkisin ja lauantaisin. Etuhuonetta hallitsevat kirjat, joiden joukosta voi löytää harvoinkin liikkeellä olevaa kaunokirjallisuutta ja jonkin verran esimerkiksi sotiemme historiaa. Myynnissä on myös uusia esineitä, muun muassa Nea Krantzin kierrätysmateriaalista tehtyjä laukkuja ja pusseja (joita voi kysellä myös Ekojäärästä). Takahuoneista löytyy enemmän talous- ja koriste-esineitä, vaatteita ja kenkiä.

Kaisa_warg

Hauska, joskin vielä ostajatta jäänyt Rautatieaseman lahja- ja antiikkiesineestä tehty löytö oli kirjontatyö, joka siteerasi 250 vuotta sitten elänyttä kuuluisaa keittokirjan tekijää Kajsa Wargia (Anna Chistina "Cajsa" Warg): Man tager vad man haver, käytetään ruoanlaitossa sitä mitä on. (Kuten tavallista, tämäkin lentävä lause näyttää ajan myötä hiukan muuntuneen siitä, miten keittotaidon varhainen asiantuntija asiansa muotoili.)

Samalla puolella päärataa, parin sadan metrin päässä, on kaupungin Kierrätyskeskus, joka löytyy vanhan Renton kenkätehtaan sisäpihalta (Suutarinkatu 2 P, auki ma-ti, to-pe klo 10-17 ja ke 10-18, lauantaina lisäksi 10-13). Kierrätyskeskuksesta voi tehdä halvalla löytöjä, jotka on saatettu ylihinnoitella muualla. Koeryhmiemme mukaan tarttui esimerkiksi metallivuokia, mukeja, kaunis boolimalja laseineen sekä punottu rottinkihyllykkö. Varastoissa olevien huonekalujen kuvastoja voi selata tietokoneen päätteeltä, ja sähkölaitteisiin on merkitty, onko ne testattu ja todettu toimiviksi. Keskuksesta saa myös vinkkejä päivittäisistä asumisen ja elämisen ympäristöteoista. Käyntihetkellä meneillään oli palautekysely, jonka palkintona arvotaan lahjakortti. Kotisivuilta löytyy lisätietoja siitä, millaisia esineitä otetaan vastaan ja miten keskuksesta voi vuokrata esimerkiksi kaupunkipyörän.

Jos matkaa jatkaa edelleen radan länsipuolella, Uudenmaankatu 27:ssä sijaitsee Helluntaiseurakunnan Kirjokaari, (auki ma-pe 10-18 ja la 10-14),  jota edelleen tulee joskus tituleerattua ammoisella nimellä Rihmankiertämä. Kirjokaari ottaa vastaan lahjoituksia, ja varat menevät muun muassa kehitysaputyöhön sekä Moskovan ja Pietarin katulapsityöhön.  Hinnat ovat sangen kohtuullisia, saatavilla olisi kaikkea sohvakalustoista kirjoihin, astioihin ja vaatteisiin. Testijoukon mukaan tarttui muun muassa verhokankaita ja kattoon ripustettava monikerroksinen hedelmäkori. Myös jouluesineitä näytti jo löytyvän omalta pöydältään.

Haka-kirppis löytyy sekin länsipuolelta Metsäkaari 1:stä ja se on avoinna joka arkipäivä ma-pe 10.-19.00, la-su 10-15.00; kirpputorin yhteydessä on kahvila, kukkakauppa ja viereisessä ulkohallissa myös ainakin välillä omia myyntipöytiä, eteisessä vaihtelevasti ilmaisia kirjoja. Ainakin tällä hetkellä pöytien käyttöaste on hyvä. Kirppijäseuralaiset huomauttivat hintojen heittelehtivän – joku näyttää toivovan tutuista halpisvaatemerkeistä jopa korkeampia hintoja kuin mitä niistä vaaditaan itse kaupassa. Mutta monenlaisia hyviä löytöjäkin mahtuu joukkoon – Kari Suomalaisen Kakarakirjasta teknisiin paitoihin ja astioihin. Kaikkiaan tuntuu siltä, että paikka on tosiaan laitettu asiantuntevasti pystyyn, varaussivusto ilmeisesti löytyy ennen pitkää täältä.

Jos taas kirppimistä jatkaa radan itäpuolelle, Hämeenkadun alkupäästä numerosta 8 löytyy ensimmäinen kohde, Löytöpankki (avoinna ma-pe 10-19, la-su 10-16), jota olen käsitellyt tässä blogissa jo useaan otteeseen. Tämähän on syksyn toinen kirpputoritulokas, jonka tilat eivät ehkä ole ihan yhtä onnekkaat kuin Haka-kirppiksellä, mutta jossa kauppa näyttää myös käyvän ja jossa on oma lasten soppi, makeisia ja juomia sekä lahjakäsitöitä kuten kynttilöitä. Käyntihetkellä takahuoneiden pöytiä oli vuokrattavissa tarjoushintaan, ja lisäksi mainostettiin hinnoittelupalvelua (joka joskus tuntuisikin olevan pöytäkirppiksillä tärkeä). Ja sitten on tosiaan nuorisotyön hyväksi myytävät ylijäämäesineet. Sovituskopit alakerrassa. Löytöpankista mukaan lähti pari kaunista vaatekappaletta.

Willan kirpputori (Kutomokatu 8, ark. 9-19, la 9-16, su 12-16) on Haka-kirppiksen lisäksi toinen hallikirppis, josta löytyy paljon hyvääkin tavaraa, vaikka eri pöytämyyjien hinnoittelupolitiikka vaihtelee aika lailla. Tällä reissulla huomiota herätti pöytä, jossa myytiin kahvipaketteja (yksi oli avaamaton pakkaus, todelliselle keräilijälle kaiketikin), mutta kassalle asti vietiin ryhdikäs talvitakki ja pari elokuvaa. Jostain syystä hallissa on välillä kemikaalien katkua, joka käy välillä pahastikin henkeen, mutta hyvät löydöt ovat mahdollisia. Sovituskoppia ei löytynyt.

Jos Hämeenkatua jatkaa eteenpäin, Hämeenkadun koulun ja Munckinkadun risteyksen väliselle alueelle jää monia varteenotettavia liikkeitä (ja arkipäivinä voi hyvin piipahtaa läheisessä Kahvela Mummon Mökissä). Perinteikäs Divari, (Hämeenkatu 44, auki ma-pe 10-17, la 10-14) tarjoaa luettavaa sarjakuvista ja pokkareista romaaneihin, ja tästäkin liikkeestä löytyy oma antiikkinurkkaus, musiikkia ja muutama vaaterekki. Divarilla on myös oma Divari-blogi, jossa kertoillaan silloin tällöin uutuuksista, ja joskus asiakkaat ovat saaneet nauttia suoranaisesta kirjaetsivän avusta, kun tiettyä teosta on haettu pitkin maita ja mantuja.

Hiukan alempaa saman kadun puolelta löytyy Vanha Tammitori, joka on tätä kirjoitettaessa vielä kartoittamatta. Vielä vähän edempänä Hämeenkadulla on Kirppis 61 / Kirpputori 61, nimensä mukaisesti Hämeenkatu 61:ssä (aukioloaikoja ei löydy netistä, mutta avoinna on kaikkina viikonpäivinä), joka vuokraa myyntipöytiä, mutta jonne voi myös jättää tavaroita myyntilillä kaupattavaksi. Syyskatselmuksen todellisena loistolöytönä osui tällä kertaa haaviin hyvälaatuinen satulatuoli, jonka kirppijäseuralainen osti työkäyttöön.

Mikäli tämän seikkailun jälkeen vielä jäi luettavaa vaille, kannattaa vilkaista ilmainen kirjanvaihtopiste pääkirjaston eteisessä (sinnehän päässee jopa viikonloppuisin, vaikka vain lehtilukusali on tuolloin auki).

Kommentointi poissa käytöstä